libretto II tuntiin: muinainen Egypti
MUINAISEN EGYPTIN TALOUS
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Faaraoiden Egyptin taloutta on kutsuttu muinaiseksi komentotaloudeksi, mutta pitäisi muistaa, että tässä anakronismin vaara.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXxx
Kuitenkin siellä oli erikoistunut virkamieshallinto, joka kontrolloi taloutta, mikä on keskeinen piirre komentotalouksissa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXx
Lisäksi, yleensä viranomaiset olivat valtion virkamiehien ominaisuudessa eikä yksityisinä maanomistajina ja tilanisäntinä, ja he eivät ehkä tarkasti käskeneet viljelijöitä mitä piti tehdä ja viljellä, vaan viljelijät tekivät niinkuin heidän esi-isänsä olivat aina tehneet.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Mutta jokaisen tulvimisen jälkeen viranomaiset uudelleenmittasivat ja määrittelivät viljelysmaan, missä otettiin huomioon aiemmat maanomistusjaot, satonäkymät ja aiemmin kerätyt verot. Viljelijät olivat valtion palkkalaisia.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXx
Varastointi ja maanjako yleensä tehtiin paikallistasolla. Alueelliset toimijat tasasivat paikallisia satovajauksia ja alijäämiä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXxx
Virkamiehet olivat vastuussa julkisista töistä, jotka olivat pääosin uskonnon harjoittamiseen liittyviä ja joihin oli sidottu kymmeniätuhansia työläisiä ja hallintovirkamiehiä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Egypti oli kokoelma pääasiassa autarkkisia eli omavaraisia kotitalouksia ja talousalueita.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Verojen maksun jälkeen talousalueiden hallintovirkamiehet ja ohjaajat ja menestyksekkäät kotitaloudet varastoivat tuotannon ylijäämän tulevaisuudessa tapahtuvaa tarvetta varten tai vaihtoivat ylijäämää vaihtokaupalla (barter-kauppa) markkinoilla. Muinaisen Egyptin markkinoita ei tunneta tarkkaan.
Markkinoille myyntiin tulevan tuotannon ja tavaran määrä oli mahdollisesti vähäinen.
Tällä myytävällä hyödykeosuudella oli ehkä hyvin pieni tai olematon vaikutus yksittäisen tuottajan ja viljelijän eloonjäämiskamppailussa, mutta silti se mahdollisti taloudellisen perustan, mikä loi Egyptin korkeakulttuuria.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
VÄESTÖ
Valtaisa enemmistö väestöstä, ehkä jopa yli 90% väestöstä, 2000 vuoden aikana, eli maanviljelyksestä tai siihen liittyvästä toiminnasta. He elivät pääosin omavaraisissa kyläyhteisöissä ja ainakin varhaisina aikoina orjuudessa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXx
Maa jota he viljelivät kuului teoriassa uskonnon mukaan jumalille, Osiris-jumalalle ja hänen tuhonsa jälkeen Horus-jumalalle ja hänen maallisille inkarnaatioilleen, faaraoille.
Käytännössä todellinen maanomistus kehittyi ja huipentui myöhäisellä kaudella 500-luvulla eKr tilanteeseen, jossa maata oli mahdollista ostaa ja myydä vapaasti.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Sen lisäksi että oli vuokraviljelijöitä ja torppareita, suuri osa väestöstä työskenteli maalaistyöläisinä aatelisten ja papiston ja temppelien maatiloilla.
Uuden Kuningaskunnan aikana eli 1500-1000-luvuilla eKr ehkä kolmasosa maasta kuului Ammonin papistolle, joka käytti paljon työläisiä ja orjia.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Virkamiehet, papit, kauppiaat ja käsityöläiset asuivat pääsääntöisesti Niilin varrella olevissa kaupungeissa.
Näihin asutuskeskuksiin oli melko helppo tuoda elintarvikkeita jokea pitkin veneillä ja laivoilla.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
VARAKKUUDEN LÄHTEET
Maatalous ja kalastus
Maatalous loi suurimman osan Egyptin taloudellisesta hyvinvoinnista.
Siemenviljaa, kasviksia, hedelmiä, lampaita, sikoja ja siipikarjaa kasvatetiin Niilin rannalla ja kalaa kalastettiin Niilistä.
Mahdolliset ylijäämäsadot, sen jälkeen kun niistä oli otettu pois verot, myytiin markkinoilla ja toreilla.
Niili pysyi koko ajan hedelmällisenä ja sen johdosta että Niili tulvi joka vuosi.
Mutta maatalouden viljelymenetelmät ja tekniikka olivat alkeelliset ja tehottomat.
Parannukset ja innovaatiot olivat harvinaisia ja uudistuksia toteutettiin hitaasti.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Karjanjalostus oli vähäistä ja sattumanvaraista.
Kalankasvatusta oli hyvin vähän.
Käytännössä kaikki kala tuli suoraan Niilistä pyydettynä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Metsästys oli rikkaiden huvia.
Metsästys ja riistanajo oli taloudellisesti melko vähäpätöistä, mutta saattoi olla erittäin tuottoisaa kaikkein köyhimmälle kansanosalle.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
KÄSITYÖTEOLLISUUS
- huom. "teollisuus"-sanan ongelmallisuus tässä kohtaa
Suuri osa valmistetuista tavaroista tuli perheiltä, jotka hankkivat raaka-aineet tavaroihin.
Työt jakaantuivat sukupuolen mukaan.
Täten hyödykkeiden valmistus, raaka-aineiden jalostus tavaroiksi jäi yleensä miesten tehtäväksi.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Miehet kasvattivat pelloilla pellavaa, heidän naisensa kehräsivät sen langaksi ja ompelivat siitä kankaita.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Merkittävä osa siemenviljasta kului oluen tuottamiseen.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Miesten pyytämä kala täytyi perata ja kuivattaa, mikä taasen yleensä kuului naisille.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Egyptin ilmasto loi kuivattamisesta yleisen säilöntämenetelmän, paitsi jos elintarpeet kuten kala kypsennettiin ja syötiin saman tien.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Kaupunkeihin syntyi pieniä työpajoja, jotka usein olivat rikkaiden aatelisten perustamia ja rahoittamia.
Oli leipomoita, olutpanimoita, puusepänpajoja, joissa työläisiä oli parisen tusinan verran.
Näissä muinaisajan manufaktuuri-tehtaissa kutominen tuli pääosin miesten ammatiksi, erityisesti sen jälkeen kun pystykangaspuut tuli käyttöön Uuden valtakunnan aikana 1500-1000-luvuilla eKr.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
KAIVOSTOIMINTA
Yleensä kaivoksista louhitut aineet kiinnostivat vain harvoja ja rikkaita.
Jalometalleja oli yleisesti liikkeessä vasta myöhäiskaudella eli 600-300-luvuilla eKr. ja silloinkin jalometallit pysyivät harvojen omaisuutena.
Työkaluihin käytettyjä metalleja olivat kupari ja pronssi ja myöhäiskaudelta lähtien rauta.
Nämä metallit olivat kalliita ja niistä tehdyt tavarat olivat kalliita ja useimpien ihmisten saavuttamattomissa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Köyhät ihmiset jatkoivat edelleen kivisten ja puisten työkalujen käyttöä vielä rautakauden aikana.
Helmet ja jalokivetkin pysyivät vain rikkaan vähemmistön omaisuutena.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Muotoon hakatut rakennuskivetkin olivat rikkaita varten ja hyödyttivät korkeintaan kiviä valmistaneita käsityöläisiä rakennustöiden aikana.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Natriumsuolaa tarvittiin vainajien palsamoinnissa, sitä louhittiin Wati Natrum -nimisellä suolajärvialueella Pohjois-Egyptissä.
Palsamointi oli kallista ylellisyyttä vain harvoille.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
KAUPANKÄYNTI JA PANKKITOIMINTA
Suurin osa maan sadosta meni tuottajien ja viljelijöiden suihin.
Sen jälkeen kun lääninherrat ja veronkerääjät olivat saaneet osansa, ja jos jotain ylijäämää oli jäänyt jäljelle, sitä myytiin vapailla markkinoilla vaihtokaupassa joko suoraan kuluttajille tai ammattimaisille kauppiaille ja välittäjille.
Näistä kauppiaista tiedetään hyvin vähän.
Heidän oletetaan olleen myöhäiskaudelle asti eli 600-luvulla eKr asti kruunun eli valtion tai sitten suurten läänitysten asiamiehiä ja eräänlaisia piirimyyjiä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Osa korjatusta vehnäsadosta, joka kuului yksityisille henkilöille, varastoitiin valtion viljavarastoihin.
Sillä tavoin suurin osa viljasta kerättiin veroina.
Viljaerien ja peltosarkojen omistajat antoivat kirjallisiä nosto- ja siirtomääräyksiä.
Nämä asiakirjat toimivat eräänlaisena rahana
Nämä viljavarastot olivat viljapankkeja, jotka toimivat viljelijöitä ja kauppiaita varten vielä senkin jälkeen, kun metallirahaa alettiin käyttää 600-500-luvuilla eKr.
Ensimmäiset pankit olivat siis ruoka- ja viljavarastoja.
Ptolemaiosten aikana oli hellenistisenä kautena 300-luvulta eKr vuoteen 30 eKr saakka keskuspankki Aleksandriassa.
Tämä keskuspankki piti tarkkaa kirjanpitoa kaikista siellä täällä valtakuntaa olevista viljapankeista.
Maksusuoritukset tililtä toiselle tehtiin samankaltaisesti kuin nykyajan pankkisiirtojärjestelmässä.
Luottosuoritukset (credit) kirjoitettiin merkitsemällä omistajan nimi genetiivi- tai omistusmuotoon, kun taasen nostot (debit) kirjattiin datiivissa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
500-luvulta eKr ajanlaskumme alkuun asti kulta, hopea ja kupari olivat käytössä maksuvälineinä lähinnä vain ulkomaalaisten kanssa käytävässä kaupustelussa, olivatpa nämä ulkoaalaiset sitten joko palkkasotureita tai kauppiaita.
Korkeat lainakorot eivät elvyttäneet kaupankäyntiä, joten 900-luvulta eKr. lähtien korkea korkokanta asetti kotimaiset kauppiaat huonompaan asemaan verrattuna ulkolaisiin kauppiaisiin, jotka saivat rahoituksensa ulkomailta, kuten Kreikasta, Roomasta tai foinikialaisten Karthagosta.
600-500-luvuilla eKr eli 26. dynastian aikana kuukausikorot saattoivat nousta 10 % tasolle.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
ENERGIA
Keskeinen muinaisaikojen voimanlähde oli lihastyövoima, jonka yleensä tuottivat ihmiset mutta myös tärkeitä olivat kesytetyt tuotantoeläimet.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Maataloudessa käytettiin aaseja kuljetukseen ja karjaa kyntämiseen ja muuhun raskaaseen työhön.
Valjaat olivat alkeelliset, länkiä ei vielä tunnettu ja aurojen varret kiinnitettiin lehmien sarviin.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Hevoset olivat kalliita ostaa ja ylläpitää.
Täten hevosia käyttivät vain yläluokka ja armeija vaunujen ja kärryjen vetäjinä ja myöhemmin ratsuina.
Kevein rattaanpyörin varustetut vaunut yleistyivät uuden valtakunnan aikana 1500-1000-luvuilla eKr.
Näitä vaunuja käytettiin yleensä vain sotavaunuina tai kilpa-ajoissa.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Kaikki maitse tapahtuva rahtaus, jopa kuivilla aavikkoseuduilla, tehtiin joko kantamalla ihmisten tai aasien selässä tai sitten raahaamalla puisissa ahkioissa.
Tuulienergiaa hyödynnettiin vain merenkulussa ja sielläkin melko alkeellisesti.
Nelikulmaisia purjeita oli mahdollista käyttää vain suorassa myötätuulessa.
Egyptiläisillä oli etuna se, että Niili virtasi etelästä pohjoiseen ja Välimerelle ja kantavimmat tuulet olivat yleensä pohjoistuulia, mitkä riittivät kuljettamaan laivoja Niilillä ylävirtaan.
Alavirtaan mentiin virran mukana purjet reivattuina.
Monesti kuitenkin perille pääsemiseksi täytyi soutaa, mikä vaati suuren miehistön laivoihin.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Tulta tarvittiin ruuanlaitossa ja leipomisesa, metallien sulattamisessa ja valamisessa, lasinpuhalluksessa, saviruukkujen polttamisessa ja joskus harvoin myös rakennustiilien valmistamisessa.
Metallien työstämisessä tarvittiin korkeita lämpötiloja ja se saatiin aikaan todennäköisesti puuhiilen avulla.
Antiikin aikana ei ollut käytettävissä kivihiiltä ja puuhiiltä oli erittäin vähän.
On väitetty, että tavallisia nuotiotulia pidettiin yllä millä tahansa kuivuneella kasvi tai eläinperäisellä aineksella, jota oli tarpeeksi saatavilla.
Auringon kuumuutta hyödynnettiin tehokkaasti savitiilien valmistuksessa, ne olivat hyvää rakennusmateriaalia, koska Egypti oli lähes täysin sateeton.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
SODANKÄYNTI
Sotiminen saattoi olla taloudellisesti tuottoisaa niin kauan kuin sotaonni oli suotuisa.
Egypti menestyi sotilaallisesti aina myöhäiskauteen saakka, kunnes Egypti joutui vieraiden valtaan.
Eri aikoina eri valloittajien jälken Egypti joutui lopulta roomalaisten armottoman vallan alaisuuteen voittomaaksi eli provinssiksi alennettuna.
Kuningatar Kleopatra yritti vielä säilyttää valtakunnan itsenäisyyden mm. rakkaussuhteillaan ensin Caesariin ja sitten Marcus Antoniukseen, mutta Rooma voitti ja Egyptistä tuli Roomalle pelkkä vilja-aitta, ruuan tuottaja-alue.
Toisin kuin Uuden valtakunnan aikana, jolloin alueet olivat lähinnä paikallisten mahtimiesten hallitsemiä, Nuubia ja Kushin tärkeät alueet etelässä liitettiin tiiviisti Egyptin kulttuuriin.
Ainakin alinen Nuubia oli suoraan egyptiläisten hallitsema ja hyödyntämä suurimman osan 2000-lukua eKr.
Nubian ja Kushin tärkeys kullan, orjien ja ylellisyystuotteiden tuottajana korostui siinä, että sinne asetettiin varakuninkaita hallitsijan avustajiksi.
Mikään muu Egyptin valloittama alue ei ollut taloudellisesti ja kulttuurisesti yhtä merkittävä ja säilytti läheisen yhteyden Egyptiin vielä senkin jälkeen kun Egypti oli kadottanut mahtinsa 1000-luvulla eKr.
Taisteluissa osoitettu urheus palkittiin virkanimityksillä, läänityksilla, kultaisten kaulakorujen ja rannerenkaiden muodossa olevilla kunniamerkeillä, maalahjoituksin, orjilla sekä vihollisilta valloitettujen alueiden ryöstösaaliin osalla.
Valloitetuille alueille ja kansoille asetettiin sotakorvauksien maksaminen, ja lahjojen vaihtaminen faaraon ja alusmaiden hallitsijoiden välillä oli yleensä Egyptin hyväksi.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
ORJUUS
Orjuuden käyttö muinaisina aikoina oli läsnä kaikkialla.
Egyptissä orjuus oli nähtävästi lempeämpää ja vähäisempää kuin muissa yhteiskunnissa.
Silti jotkin talouselämän alat kuten kaivostoiminta oli suuresti riippuvainen orjatyövoimasta, eritoten Uuden valtakunnan aikana 1500-1000-luvuilla eKr.
Tuolloin sodankäynti ja kaupankäynti lisäsivät merkittävästi ulkomaalaisten orjien määrää.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
VEROTUS
Ks. pääartikkeli verotuksesta: maksut ja tullit
Muinaista Egyptiä on pidetty valtakuntana, jossa oli erittäin raskas verotus ja että tämä verotus aikaansai valtakunnan heikkenemisen ja lopulta romahtamisen.
Mutta, lukuun ottamatta joitakin keskeytyksiä, muinainen Egypti säilyi rauhaisana ja pääosin muuttumattomana valtakuntana yli 2000 vuotta.
Jopa sen omana rappion aikana kreikkalainen historioitsija Herodotos arvioi Egyptin tarjoavan paremman elintason kuin useimmat muut hänen näkemänsä valtakunnat:
Valtio pysyi pystyssä verotuloista, jotka maksettiin työsuorituksina ja tavarana.
Vilja oli kaikkein tärkein tuote hoarded by viranomaiset, koska viljaa voitiin varastoida melko helposti ja vilja oli kultaakin kalliimpaa katovuosien varalle.
JÄRJESTELMÄN HYÖTYJÄT
YHTEINEN HYVÄ
Pääosa kansalle määrätyistä maksuista käytettiin tasapainottamaan yhteiskuntaa ja pitämään sitä pystyssä.
Byrokraattinen hallinto, aluksi kotimaisista viranomaisista koostuva ja sitten myöhäiskaudella kasvavassa määrin vierasmaalaisten virkailijoiden hoitama, ylläpiti järjestystä koko maassa lähes koko muinaisen Egyptin historian ajan.
3000 vuotta melko hiljaista rauhallista kehitystä kuvastaa muinaisen Egyptin hallintojärjestelmän menestyksekkyyttä:
Se voidaan tiivistää seuraavasti: viljaa varastoitiin huolellisesti, jotta viljaa voitaisiin jakaa nälänhätien aikana. Tämä oli kaiken talouselämän keskeinen idea.
Maatyöläiset ruokittiin näistä viljavarastoista tulvakuukausien aikana, jolloin peltotyö oli mahdotonta.
Käsityöläiset, jotka rakensivat julkisia rakennuksia, saivat töitä ja heille maksettiin kuninkaallisesta viljavarastosta.
Jopa temppeleihin tehdyt uhrilahjat käytettiin ainakin osittain ruokkimaan köyhiä.
Tietenkin oli niin, että eri yhteiskuntaryhmät hyötyivät erisuuruisesti koko järjestelmästä, mutta huolta pidettiin siitä, ettei liian moni ihminen tipahtanut kurjuuteen.
Tätä sosiaaliturvan ajatusta eivät antiikin kreikkalaiset kuten spartalaiset tai roomalaiset eivät koskaan oppineet, tunnetuin seurauksin.
Nälänhädät koskettivat eritoten köyhiä eikä niinkään varakkaita.
Täten normaaleina aikoina terveystila, omien lasten hengissä selviäminen tai eliniän pituus eivät olleet tärkeitä asioita väliaikaiseksi ja lyhyaikaiseksi koetussa elämässä.
Talonpojat ja kyläläiset, jotka olivat väestön köyhintä osaa, eivät juuri koskaan matkustaneet minnekään ja heidän tietämyksensä heidän kyläyhteisönsä ulkopuolisesta maailmasta oli erittäin vähäinen.
He joutuivat tekemisiin alempiarvoisten kirjureiden ja tarkastajien, veronkerääjien ja virkamiesten kanssa, ja nämä olivat melkein yhtä köyhiä ja kurjia kuin talonpojat.
Mutta talonpojat haaveilivat saavuttavansa ylimääräistä omaisuutta ja varallisuutta elämällä äärimmäisen säästeliäästi ja työskentelemällä ahkerasti ja tunnollisesti.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
YLÄLUOKKA
Muinaisina aikoina jalometalleja ei pidetty erityisenä vaihdon välineenä ja jalometallit olivat pääosin faaraoiden ja papiston hallussa.
Muinaisina aikoina varakkuus ja poliittinen valta perustui eritoten maanomistukseen.
Teoriassa faarao omisti kaiken maan ja sai käyttää sitä miten halusi.
Laajoja lahjoitusmaita hallitsija jakoi upseereille eritoten poliittisesti levottomina aikoina, jolloin faaraot tarvitsivat armeijalta apua eivätkä pystyneet korvaamaan tukea muutoin kuin läänittämällä maitaan.
Valtion virkamiehet myös saivat tällaisia kuninkaallisia lahjamaita itselleen.
Todellisuudessa kuitenkin suuri osa maasta kuului suoranaisesti papistolle ja talonpojille.
Huomattava määrä omaisuutta investoitiin hautojen rakentamiseen ja hautausseremonioihin ja palvontamenoihin, joita piti toistaa ikuisesti ja säännöllisesti.
TEMPPELIT
Jumalia piti lepytellä monenlaisilla uhrilahjoilla ja rituaaleilla, joita tekivät suurilukuinen papisto.
Papiston vallan säilymiseksi pappistolle ja sen temppeleille lahjoitettiin paljon maata ja muuta omaisuutta.
Uuden valtakunnan ajoista lähtien papisto omisti ainakin kolmanneksen viljelykelpoisesta maasta ja papisto oli vapautettu veroista.
Jopa papiston palveluksessa olleet työläiset olivat lailla vapautettuja armeijan pakkovärväykseltä.
Papiston vaurauden kasaantuminen heikensi valtiota 20. dynastian ajoista lähtien 1100-1000-luvuilla eKr.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
KIITOS !