306. Väitteitä radioaktiivisuudesta Jaa Sulje Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen Valitse väitteet, jotka pitävät paikkansa. Alfa-aktiivisen radon-222 -ytimen hajotessa syntyvä alfahiukkanen on radioaktiivinen. On mahdollista laskea, kuinka pitkän ajan kuluttua yksittäinen radioaktiivinen ydin hajoaa, jos tiedetään, mikä isotooppi on kyseessä. Radioaktiivisessa näytteessä A on eri isotooppia kuin näytteessä B. Näytteen A aktiivisuus on yhtä suuri kuin näytteen B aktiivisuus. Näytteistä vapautuu säteilynä yhtä paljon energiaa aikayksikköä kohti. Radioaktiivisen isotoopin puoliintumisaika on 2 vuotta. Tämä tarkoittaa, että kahden vuoden kuluttua sen ydin on muuttunut toiseksi ytimeksi. Mitä suurempi isotoopin puoliintumisaika radioaktiivisessa näytteessä on, sitä suurempi on sen aktiivisuus. Säteilymittari ilmoittaa radioaktiivisen näytteen lähellä lukuarvon 550 pulssia sekunnissa. Näytteen aktiivisuus on siis 550 Bq. Kahdessa radioaktiivisessa näytteessä on yhtä monta aktiivista ydintä, mutta näytteen A puoliintumisaika on suurempi kuin B:n. Molempien isotooppien hajoamistuote on vakaa ydin. Näytteissä A ja B tapahtuu siis hyvin pitkän ajan kuluessa yhtä monta hajoamista. Erään isotoopin puoliintumisaika on 3 vuotta. Kyseistä isotoppia sisältävän näytteen aktiivisuus vähenee 9 vuodessa siis 87,5 %. Radioaktiivisen näytteen A aktiivisuus on suurempi kuin näytteen B. Näin ollen näytteen A aktiivisuus putoaa nopeammin puoleen alkuperäisestä kuin näytteen B. Radioaktiivisten atomien hajoamisen tuotteena syntyy aina pysyvä atomiydin. Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen
