Opettajan arviointiosaaminen Xun ja Brownin TALiP-mallin mukaan muodostuu ensimmäisenä pohjasta eli arviointiosaamisen tietoperustasta. Pohja rakentuu monesta rakennuspalikasta, joista yksi on oppiainetieto ja pedagoginen sisältötieto. On mielestäni huojentavaa ymmärtää, että luokanopettajan ei tarvitse tietää kaikista opettamistaan asioista asiantuntijan tarkkuudella. Oikeastaan tärkeämpää onkin pedagogiikan taito sisällön opettamisen taustalla, ymmärrys oppilaiden erilaisista oppimistaidoista ja valmiuksista. Tässä näkökulmassa koen kokeneeni murroksen ennakko-oletuksiini nähden, ymmärrän nykyään ettei opettajan tarvitse olla kaikesta kaiken tietävä jumala-hahmo.

Koen seuraavaa rakennuspalikkaa eli arvioinnin tarkoitusta, sisältöä ja metodeja koskevan tietotaitoni muuttuneen erityisesti edellisen kevään OH2 harjoittelun MyPedan intensiiviviikkojen jälkeen. Ymmärrän formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin erot ja tiedän missä tilanteissa niitä olisi hyvä käyttää. Koen formatiivisen arvioinnin kaiken perustaksi, arvioinnin kulmakiveksi. Aiemmin käsitykseni ovat olleet toisensuuntaiset pohjautuen omaan kouluaikaani. Silloin arvioinnin tärkeimpänä palikkana on nähty summatiivinen, koenumeroihin perustuva arviointi. Olen huomannut tämän olevan monen opettajan käsitys edelleen ja toivon pystyväni toimimaan aktiivisesti tätä murtaen niissä työyhteisöissä, joissa työskentelen ja tulen työskentelemään. Summatiivisella arvioinnila on toki edelleen tärkeä rooli arvioinnissa, mutta se ei saa olla tärkein. Koen haasteena sen, että formatiivinen arviointi ja palautteen antaminen voi tuntua aluksi työläältä ja vaikealta toteuttaa hektisessä kouluarjessa. Pyrin aktiivisesti myös kehittämään tapaani kirjata ylös myös formatiivisessa arvioinnissa tapahtuneita huomioita, jotta oppilaan kehitys olisi helpommin huomioitavissa. Ja jotta pystyn varmistamaan kaikkien saavan palautetta tasapuolisesti. Erilaisista formatiivisen arvioinnin metodeista toivon saavani vielä lisää esimerkkejä ja työkaluja työkalupakkiini. 

Arvosanan antamisessa pidän tärkeänä sitä, että opettaja perustelee arvosanan antamiseen vaikuttaneet syyt. Mielestäni olisi tärkeää myös pitää mielessä arvosanan antamisen “vaarallisuuden”. Yksi numero informoi oppilaalle samaan aikaan niin paljon ja niin vähän. Pidän tärkeänä korostaa, että arvosanojen ja opettajan toteuttamissa arvioinnissa on kyse vain yhden ihmisen subjektiivisesta näkemyksestä kulloistenkin arviointikriteerien valossa kyseisen oppilaan oppimisesta. Arviointi on siksi aina puolueellista ja jokainen tulkitsee sitä tavallaan.

Opettajan antaman palautteen lisäksi vertais- ja itsearvioinneilla tulisi olla yhtä lailla painoarvoa arvioinnissa. Arvioinnissa täytyisi jatkuvasti pystyä muistamaan se, että sen tarkoitus on tukea oppilaan oppimista. Arvioinnin tulee siis olla aina oppilaan puolella ja oppilasta varten. Siksi arviointia täytyy tehdä oppilaille näkyväksi ja sitä on annettava monipuolisesti monenlaisissa erilaisissa tilanteissa. Tähän yritän kiinnittää huomiota erityisesti: annan palautetta tuntityöskentelyn lomassa “ohimennen” kohdennetusti yksittäiseen oppilaaseen, sekä yhteisesti ryhmän toiminnan arviointiin keskittyen; avaan oppilaalle jaksojen välitavoitteita ja omaa näkemystäni oppilaan oppimisesta ja kysyn aktiivisesti heidän omia näkemyksiään omasta oppimisestaan; Selitän auki arviointikriteereitä ja syitä päätymääni arvioon; Otan oppilaat mukaan arviointiin ja muodostamme yhdessä oppimistavoitteita. 

Xun ja Brownin mallin mukaan pyramidin pohjan jälkeen pyramidin kärki alkaa rakentua seuraavaksi opettajan arviointia koskevien käsitysten päälle. Tässä tärkentä on tiedostaa alitajunnassa vaikuttavat arvot ja uskomukset. Koen olevani teorian tasolla näiden alitajunnassa vaikuttavien uskomusten yläpuolella, mutta olevani vielä altis käytännön tasolla toteuttamaan arviointia “helpoimman kautta” eli sillä tavalla kuin minua itseäni on kouluaikana arvioitu. Myös pyramidimallin seuraavan tason sosiokulttuuriset ja toimintaympäristölliset vaikutukset on tärkeä tiedostaa ja vaikuttavat varmasti paljon erityisesti tässä opettajuuden alkuvaiheessa. Siksi käytännön koulutyössä on jatkuvasti oltava valmis reflektoimaan ja ottamaan palautetta vastaan myös muilta kollegoilta sekä oppilailta omaan arviointityöskentelyyn liittyen. Lopulta näiden kaikkien tasojen päälle muodostuu arvioijaidentiteetti ja käsitys itsestä arvioijana. On kuitenkin tärkeää ettei koskaan tuudittautuisi sellaiseen tilaan, jossa arvioijaidentiteetti olisi jollain tavalla “valmis”, sillä pyramidin eri tasot ovat jatkuvassa muutoksessa toistensa suhteen koko opettajauran ajan.