Kielitaidon tasot
Teksti
S2-oppilaiden kielitaidon tason hahmottaminen on tärkeää, koska se vaikuttaa olennaisesti heidän opetuksensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Oppilaan kielitaidon taso vaikuttaa mm. siihen, millaisia tavoitteita asetetaan, mihin asioihin oppiaineissa keskitytään, millaisia tehtäviä eri oppiaineissa käytetään ja millaisia materiaaleja käytetään.
Kielitaidon tason määrittämisen apuna käytetään Eurooppalaista viitekehystä (EVK). Siinä kielitaito on jaettu tasoihin A, B ja C. S2-opetuksessa työskennellään A- ja B-tasoilla olevien oppilaiden kanssa.
Viitekehyksessä A-, B- ja C-tasot on vielä jaettu väliportaisiin, jotka ovat karkeasti jaoteltuna A1, A2, B1, B2, C1 ja C2. Tällainen karkea jaottelu riittää myös S2-suunnitelmissa kielitaidon tason ilmoittamiseen.
Lähde: https://svenskanu.fi/wp-content/uploads/2014/09/PP1_kielitaito_yleis_5.2.10.pdf
Kielitaidon tason määrittäminen Eurooppalaisenyksen viitekehyksen avulla:
Eurooppalaisessa viitekehyksessä on kuvattu jokaista kielitaidon osa-aluetta (puhuminen, kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen) eri taitoportailla. Kuvauksesta selviää esim., millaista on A2-tasolla olevan oppijan luetun ymmärtäminen ja vaikkapa B1-tasolla olevan oppijan kirjoittaminen. Lukemalla kuvauksia ja peilaamalla niitä oppilaan tuotoksiin voi siis saada käsityksen siitä, mille taitoportaalle oppilas sijoittuu. Kielitaidon osa-alueilla eteneminen ei ole tasaista. Esimerkiksi puhuminen ja kuullun ymmärtäminen kehittyvät tyypillisesti nopeammin kuin luetun ymmärtäminen. Oppilas voi siis olla vaikkapa kuullun ymmärtämisessä jo portaalla A2, mutta luetun ymmärtämisessä vasta portaalla A1.
Eurooppalaista viitekehystä voi tarkastelle täältä:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/kielitaidon_tasojen_kuvausasteikko.pdf
Tässä viitekehyksestä kehitetty versio, joka on myös opetussuunnitelman (2014) lisämateriaaleissa:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/kehittyvan-kielitaidon-asteikko_suomi-ja-ruotsi-toisena-kielena-ja-kirjallisuus.pdf
Viitekehyksessa kuvattu oppilaan kielitaidon taso kertoo, mihin oppilas kielitaidollaan jo pystyy. Ylemmät tasot viitoittavat sitä, mitä kohti ollaan menossa. S2-oppilaiden kielitaidon tason hahmottaminen on tärkeää, jotta opetus voidaan suunnitella tarkoituksenmukaiseksi. Esimerkiksi oppilas, jonka luetun ymmärtäminen on A1-tasolla, ei vielä kykene omaksumaan tai kertaamaan asioita oppikirjatekstien avulla eikä esim. B-tasoa olevien tekstien avulla. Hän tarvitsee muunlaista materiaalia.
Kielitaidon kehittyminen on yksilöllistä, mutta yleistäen voi sanoa, että A.2 tason saavuttaminen vie usein pari vuotta. Tällöin onnistuvat vuorovaikutustilaneet, jotka liittyvät arkisiin ja konkreettisiin asioihin. Oppilaan sanasto on vielä hyvin suppeaa ja lauserakenteet yksinkertaisia. Puhekumppanin tukea ja hidastettua, helpotettua kieltä tarvitaan vahvasti, mikä vaikuttaa jo siihen, millaista opetuspuhetta opettaja voi oppilaan kanssa käyttää. Havainnollistaminen, oppilaalle annettavat omat ohjeet, laaja tehtävien eriyttäminen ja tekstien karsiminen ovat tarpeen, samoin toisto, lyhyet muistiinpanot tekstikirjan kappaleista, keskeisen sanaston korostaminen ja olennaisten asioiden painottaminen.
Abstraktimman ja käsitteellisemmän kielitaidon (B-tason) saavuttaminen vie yleensä viidestä seitsemään vuotta. B-tasolla oppilaat pystyvät kielitaidon puolesta jo omaksumaan laajempia kokonaisuuksia ja pärjäävät usein luokan yhteisellä materiaalilla, jos heitä tuetaan lisäksi sopivasti. Yhä tarpeen ovat esimerkiksi tekstikirjan kappaleista keskeiset asiat kokoavat muistiinpanot, olennaisten sisältöjen korostaminen, uuden oppiainekohtaisen sanaston korostaminen, opiskelussa tarvittavan sanaston korostaminen, kertaaminen ja oppimisstrategioiden käyttöön ohjaaminen. Tärkeää on myös, että oppilas tiedostaa, millainen kielenoppija hän on, millaiset menetelmät häntä auttavat oppimisessa, miten hänen kannattaa työskennellä kielen oppimisen suhteen jne. Tämän kokonaisuuden hahmottamisessa oppilas tarvitsee opettajien tukea.
Kielitaidon tason määrittämisen apuna käytetään Eurooppalaista viitekehystä (EVK). Siinä kielitaito on jaettu tasoihin A, B ja C. S2-opetuksessa työskennellään A- ja B-tasoilla olevien oppilaiden kanssa.
Viitekehyksessä A-, B- ja C-tasot on vielä jaettu väliportaisiin, jotka ovat karkeasti jaoteltuna A1, A2, B1, B2, C1 ja C2. Tällainen karkea jaottelu riittää myös S2-suunnitelmissa kielitaidon tason ilmoittamiseen.
Lähde: https://svenskanu.fi/wp-content/uploads/2014/09/PP1_kielitaito_yleis_5.2.10.pdf
Kielitaidon tason määrittäminen Eurooppalaisenyksen viitekehyksen avulla:
Eurooppalaisessa viitekehyksessä on kuvattu jokaista kielitaidon osa-aluetta (puhuminen, kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen) eri taitoportailla. Kuvauksesta selviää esim., millaista on A2-tasolla olevan oppijan luetun ymmärtäminen ja vaikkapa B1-tasolla olevan oppijan kirjoittaminen. Lukemalla kuvauksia ja peilaamalla niitä oppilaan tuotoksiin voi siis saada käsityksen siitä, mille taitoportaalle oppilas sijoittuu. Kielitaidon osa-alueilla eteneminen ei ole tasaista. Esimerkiksi puhuminen ja kuullun ymmärtäminen kehittyvät tyypillisesti nopeammin kuin luetun ymmärtäminen. Oppilas voi siis olla vaikkapa kuullun ymmärtämisessä jo portaalla A2, mutta luetun ymmärtämisessä vasta portaalla A1.
Eurooppalaista viitekehystä voi tarkastelle täältä:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/kielitaidon_tasojen_kuvausasteikko.pdf
Tässä viitekehyksestä kehitetty versio, joka on myös opetussuunnitelman (2014) lisämateriaaleissa:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/kehittyvan-kielitaidon-asteikko_suomi-ja-ruotsi-toisena-kielena-ja-kirjallisuus.pdf
Viitekehyksessa kuvattu oppilaan kielitaidon taso kertoo, mihin oppilas kielitaidollaan jo pystyy. Ylemmät tasot viitoittavat sitä, mitä kohti ollaan menossa. S2-oppilaiden kielitaidon tason hahmottaminen on tärkeää, jotta opetus voidaan suunnitella tarkoituksenmukaiseksi. Esimerkiksi oppilas, jonka luetun ymmärtäminen on A1-tasolla, ei vielä kykene omaksumaan tai kertaamaan asioita oppikirjatekstien avulla eikä esim. B-tasoa olevien tekstien avulla. Hän tarvitsee muunlaista materiaalia.
Kielitaidon kehittyminen on yksilöllistä, mutta yleistäen voi sanoa, että A.2 tason saavuttaminen vie usein pari vuotta. Tällöin onnistuvat vuorovaikutustilaneet, jotka liittyvät arkisiin ja konkreettisiin asioihin. Oppilaan sanasto on vielä hyvin suppeaa ja lauserakenteet yksinkertaisia. Puhekumppanin tukea ja hidastettua, helpotettua kieltä tarvitaan vahvasti, mikä vaikuttaa jo siihen, millaista opetuspuhetta opettaja voi oppilaan kanssa käyttää. Havainnollistaminen, oppilaalle annettavat omat ohjeet, laaja tehtävien eriyttäminen ja tekstien karsiminen ovat tarpeen, samoin toisto, lyhyet muistiinpanot tekstikirjan kappaleista, keskeisen sanaston korostaminen ja olennaisten asioiden painottaminen.
Abstraktimman ja käsitteellisemmän kielitaidon (B-tason) saavuttaminen vie yleensä viidestä seitsemään vuotta. B-tasolla oppilaat pystyvät kielitaidon puolesta jo omaksumaan laajempia kokonaisuuksia ja pärjäävät usein luokan yhteisellä materiaalilla, jos heitä tuetaan lisäksi sopivasti. Yhä tarpeen ovat esimerkiksi tekstikirjan kappaleista keskeiset asiat kokoavat muistiinpanot, olennaisten sisältöjen korostaminen, uuden oppiainekohtaisen sanaston korostaminen, opiskelussa tarvittavan sanaston korostaminen, kertaaminen ja oppimisstrategioiden käyttöön ohjaaminen. Tärkeää on myös, että oppilas tiedostaa, millainen kielenoppija hän on, millaiset menetelmät häntä auttavat oppimisessa, miten hänen kannattaa työskennellä kielen oppimisen suhteen jne. Tämän kokonaisuuden hahmottamisessa oppilas tarvitsee opettajien tukea.