Maankohoaminen oli nopeinta heti mannerjään häviämisen aikaan, jolloin Tampereella maan arvioidaan kohonneen jopa kymmeniä metrejä sadassa vuodessa. Ajan myötä kohoaminen hidastui ja tällä hetkellä maa kohoaa Tampereella noin 5 mm vuodessa, kun esimerkiksi Pohjanmaan rannikolla Perämeren alueella maa kohoaa lähes sentin vuodessa. Pian jään sulamisen jälkeen korkeimmat Tampereen kohoumat, kuten Pyynikinharju ja Teivaalanharju nousivat maankohoamisen seurauksena vedenpinnan yläpuolelle. Samalla ne joutuivat kuitenkin rantavoimille alttiiksi.

Maankohoaminen, yhdessä Näsi- ja Pyhäjärven syntyprosessien kanssa aiheuttivat näkyviä merkkejä harjujen rinteille aaltojen ja virtausten kuluttaessa niihin rantatörmiä ja -tasanteita. Näitä rantamuotoja syntyi eri korkeudelle harjun rinteitä sitä mukaa, kun maa kohosi ja vesi laski. Eräs näistä vanhoista kuivalle maalle jääneistä rantamuodostumista on saanut oman muistomerkin. Se pystytettiin vuonna 1944 Tampere-Seuran toimesta Pyynikille muinaisrannalle, joka tällä hetkellä on maankohoamisesta johtuen jo noin 126 metrin korkeudella merenpinnasta. 

Kuva: Pyynikin muinaisrannan muistomerkki. 


:rightMaankohoaminen aiheutti epäsuorasti myös Tammerkosken synnyn, koska Näsijärven pohjoisosan maankohoaminen oli nopeampaa kuin eteläosan. Vesi alkoi hiljalleen pakkautua Näsijärven eteläosiin aiheuttaen siellä tulvia. Korkealle noussut vesi huuhtoi kallioita paljaaksi irtoaineksesta ja lopulta vesi mursi tiensä harjun heikoimmasta kohdasta Pyhäjärvelle. Tähän paikkaan syntyi noin 6000-7000 vuotta sitten Tamperelaisille tuttu Tammerkoski.

Ennen varsinaisen kosken syntyä nykyisen Tampereen keskustan alueella on ollut Tammerkoskijärvi, joka peitti mahdollisesti alueen rautatieasemalta Ratinaan ja edelleen Kaakinmaalta Satakunnankadulle. Tämän järven eteläosan rannan annettua periksi vesi pääsi esteettä virtaamaan Pyhäjärveen. 

Epätasainen maankohoaminen muutti myös lasku-uomia Itämereen. Ennen Tammerkosken syntyä Näsijärven vedet laskivat Lapuanjoen kautta Merenkurkkuun Itämerelle, mutta nyt syntyi uusi reitti Näsijärven vesien purkautuessa etelään Pyhäjärvelle ja lopulta Kokemäenjokea pitkin Porin edustalle.