Suomessa puhutaan äidinkielenä yli 150:tä kieltä. Maassa on kaksi kansalliskieltä, suomi ja ruotsi, mutta niiden asema ei ole täysin tasa-arvoinen: suomi on valtakieli ja ruotsi vähemmistökieli. Kunnat voivat olla yksikielisiä tai kaksikielisiä, ja Ahvenanmaa on yksikielisesti ruotsinkielinen ja itsehallinnollinen. Ruotsin virallinen asema perustuu Suomen historiaan osana Ruotsia ennen vuotta 1809. Suomen nousu hallinnon ja koulutuksen kieleksi 1800-luvulla liittyi kansallisuusaatteen nousuun ja kansallisvaltioiden syntyyn Euroopassa.

Saamelaiskielet ovat Suomen alkuperäiskieliä. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä – pohjois-, inarin- ja koltansaamea – joista kaikki ovat uhanalaisia. Saamelaisten kielenkäyttöä rajoitettiin pitkään, mutta nykyisin kielipesät ja kouluopetus tukevat elpymistä.

Suomessa on myös muita historiallisia vähemmistökieliä: karjala, romanikieli, tataari, jiddiš sekä suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Näiden puhujamäärät ovat vähentyneet, mutta viime vuosina on nähty elvytysliikkeitä, kuten karjalan kieliaktivismi. Viittomakielten käyttöä rajoitettiin aiemmin, ja nykyisin niiden asemaa heikentää kuuloimplanttihoitojen yleistyminen, vaikka kulttuurinen arvo säilyy.

Maahanmuuton myötä Suomeen on tullut paljon uusia kieliä. Noin 400 000 ihmisen äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Yleisimmät vieraskielet ovat venäjä, viro, arabia, englanti ja somali. Venäjän- ja vironkielisten määrä kasvoi erityisesti 1990-luvulta alkaen, ja pakolaisuus on tuonut maahan somalin- ja arabiankielisiä.

Englanti on saanut Suomessa vahvan aseman koulutuksessa, työelämässä ja mediassa – sitä kutsutaan joskus ”kolmanneksi kotimaiseksi kieleksi”. Englannin taitoa arvostetaan, mutta muiden suurten kielten osaaminen jää usein vähemmälle huomiolle. Tämä heijastaa kieli-ideologioita ja asenteita eri kieliä kohtaan.

Tulevaisuudessa Suomen väestö muuttuu yhä monikielisemmäksi. Tämä edellyttää, että koulutuksessa ja palveluissa huomioidaan kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus. Lain mukaan lapsella on oikeus saada opetusta omalla äidinkielellään, ja suomi toisena kielenä -opetus tukee oppimista. Maahanmuuttajien myötä myös suomen kielen käyttö ja ilmaisutavat monipuolistuvat, mikä laajentaa käsitystä siitä, mitä “suomen kieli” voi olla.