Tekijät: Wilma Erkamo ja Erja Tiljander, 2026
Linkki pro gradu -tutkielmaan: content

Suurimmalla osalla eritysopettajista ei ilmennyt työuupumusriskiä. Hieman alle kolmasosalla vastaajista oli kuitenkin joko kohonnut riski työuupua tai todennäköinen työuupumus. Vastaajista keskimääräistä korkeampaa tai korkeaa työn imua koki yli puolet, kohtuullista työn imua neljäsosa ja hyvin matalaa tai matalaa työn imua hieman yli viidesosa. Tulosten mukaan työn lisääntyneet vaatimukset, haastavat oppilaat ja resurssien puute olivat eniten kuormitusta aiheuttavat tekijät. Työhyvinvointia puolestaan tukivat työkaverit, sujuva yhteistyö ja positiivinen vuorovaikutus oppilaiden kanssa.

Erityisopettajat kokivat kollegiaalisen ja esimiehen tarjoaman tuen olevan merkittäviä työssä jaksamista tukevia tekijöitä. Tulokset ja aiempi tutkimus viittaavat kuitenkin siihen, että työuupumus nähdään yksilön omana ongelmana ja opettajien jaksamisen tukeminen on puutteellista. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että opettajien stressillä ja uupumuksella on opettajan henkilökohtaisen hyvinvoinnin lisäksi yhteys opetuksen laatuun sekä alanvaihtoon ja opetushenkilöstön vaihtuvuuteen, mikä näkyy oppilaiden heikentyneinä oppimistuloksina. Oppilaiden haasteiden ja tuen tarpeen lisääntyessä tarve päteville erityisopettajille kasvaa, minkä vuoksi on perusteltua pyrkiä pitämään heidät alalla ja ala vetovoimaisena koulutuksen laadun takaamiseksi.