Englannin kielessä on kaksi nykyhetkeen viittaavaa aikamuotoa.

Kestopreesens kertoo, mitä tapahtuu parhaillaan, mitä joku on tekemässä.

Muodostat kestopreesensin kahdesta osasta: be-verbistä ja pääverbin -ing-muodosta:
Esim: We are studying English.
Jane is listening to music.

Kielteisen lauseen muodostat lisäämällä kieltosanan not.
Esim. We aren't studying English
Jane isn't listening to music.

Kysymyksen muodostat vaihtamalla tekijän ja olla-verbin paikkaa.
Esim. Are you studying English?
Is Tom listening to music too?

Yleispreesens kertoo, mitä tapahtuu yleensä tai toistuvasti.

Muodostat yleispreesensin verbin perusmuodolla. Yksikön kolmannessa persoonassa (he, she, it), verbi saa perään -s/-es-päätteen.
Esim. We study English twice a week.
Tom studies French too.

Kielteisen lauseen muodostat apuverbilla don't. Yksikön kolmannessa persoonassa apuverbi on doesn't. Huomaa, että silloin pääverbi on perusmuodossa.
Esim. We don't study Italian.
Tom doesn't study Italian either.

Kysymyksen muodostat apuverbillä do ja yksikön kolmannessa persoonalla apuverbillä does.
Esim. Do you study Spanish?
Does Tom study Spanish?

Huom! Olla-verbin kanssa ei käytetä apuverbejä do ja don't!
Esim. I am late again.
But luckily Tom isn't late.
Are you on time?