Taide on minulle matka itseni ilmaisemiseen, tuntemiseen ja ympäröivän maailman tulkitsemiseen ja tutkimiseen. Taiteessani haluan ilmentää monia puolia itsestäni – herkkyyttä, pohdiskelua, uteliaisuutta. Se, mitä näen, tunnen ja koen ympärilläni, muuntuu taiteessani värien, muotojen ja sommittelun kautta visuaaliseksi kieleksi. Värit ovat keskiössä työskentelyssäni, sillä ne ovat minulle tapa käsitellä ja välittää tunnetiloja. Luovuuden tulee olla leikkisää ja antaa tilaa myös keskeneräisyydelle.
Olen saanut taideopintojeni kautta pohjan kehitykselleni taiteilijana ja ne ovat osaltaan vahvistaneet käsitystäni siitä millaisia asioita haluan taiteellani välittää. Keravan opiston aikuisten taiteen perusopetuksen päättötyövuosi on tärkeä osa tätä matkaa, kuten myös kokemukseni taidekoulu Alfasta, jossa opiskelen parhaillaan kuvataiteilijaksi. Opintojen myötä olen oppinut luottamaan siihen, että olen oikealla tiellä ja matkalla kohti taiteeseen liittyvien unelmieni toteutumista. Tämä matka aikuisten taiteen perusopinnoissa on ollut minulle merkittävä askel kohti taiteellista kypsymistä ja itseluottamuksen kasvua. Olen kokenut uusia haasteita, saanut mahdollisuuden kokeilla erilaisia tekniikoita ja vahvistanut omaa näkemystäni taiteilijana. Jokainen teos on ollut oppimisprosessi, joka on vahvistanut taitojani ja käsitystäni omasta osaamisestani.
Tätä päättötyötä tehdessä olen sukeltanut syvälle pigmenttivärien maailmaan. Olen oppinut kerroksellisuuden tärkeyden – värejä lisäämällä, pesemällä ja rakentamalla teosta ohuin kerroksin olen saanut aikaan elävyyttä ja läpikuultavuutta. Tämä prosessi on opettanut minulle myös kärsivällisyyttä ja herkkyyttä materiaalin käytössä. Yksi näiden opintojen tärkeimmistä oivalluksistani on ollut se, kuinka kuvataiteella voi kertoa tarinoita. Ja kuinka olen tässä taiteilijana kehittynyt. Taide on minulle matka, ei päämäärä. Tämä päättötyö on yksi etappi matkallani, ja se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan omaa kasvua taiteilijana ja omaa ääntäni taiteen kentällä.
Mummini, Kerttu Kaarina Pulkkisen os. Toivanen, tarina on syvä sukellus suomen historiaan, elämän kipeisiin käänteisiin ja ihmisen sopeutumiskykyyn. Hänen kokemuksensa sotalapsena ja kartanon karjapiikana ovat sekä kipeitä, että täynnä voimaa ja toivoa. Tämä tarina on henkilökohtainen, mutta se resonoi monien muiden perheiden ja yksilöiden kertomuksissa, jotka sota hajotti ja jotka rakensivat uudelleen itsensä vieraalla maaperällä.
Mummini tarina herää eloon taiteessani, jossa kuvitan hänen elämäänsä Keravan kivisillan maisemissa pigmenttiväreillä. Jokainen teos ammentaa inspiraationsa mummini tunteista ja muistoista. Taiteilijana lähestyn mummini tarinaa monikerroksellisena matkana ja juuri pigmenttivärit tarjoavatkin täydellisen välineen tämän tarinan kerroksellisuuden ilmaisemiseen. Värit, kerrokset ja tekstuurit kantavat mukanaan symboliikkaa ja tunnetiloja, joita sanat eivät pysty täysin tavoittamaan. Pigmenttivärien syvyys ja herkkyys mahdollistavat sen, että voin tuoda esiin tarinan kauneuden ja karuuden rinnakkain.
Taiteeni ei vain kuvaa mennyttä, vaan se etsii myös yhteyttä. Mummini tarina inspiroi minua muistuttamaan katsojaa siitä, kuinka historia elää meissä ja kuinka tärkeää on antaa sille ääni – ei pelkästään sanoilla, vaan myös teosten herättämillä tunteilla. Mummini tarinan ja maalauksieni jokainen kerros on sydän, joka sykkii myös minussa.
