Koulukohtainen toimintakulttuuri

Opetuksen järjestäjä huolehtii siitä, että jokainen koulu täsmentää oman toimintakulttuurinsa sekä oppimisympäristöjen ja työtapojen kehittämisen tavoitteet, yhteiset toimintaperiaatteet sekä yhteistyön ja muun käytännön toteutuksen. Lisäksi opetuksen järjestäjä huolehtii, että monialaisten oppimiskokonaisuuksien sekä mahdollisen muun eheyttämisen suunnittelu, tavoitteiden ja sisältöjen määrittely, toteuttaminen, seuranta ja arviointiyhteistyö täsmennetään koulukohtaisesti. Koulukohtaisesti on tärkeä määritellä eri oppiaineiden ja koulun muun toiminnan yhteistyötä ja työnjakoa koskevat toimintatavat oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa sekä tarkentaa oppimiskokonaisuuksiin liittyvän oppilaan arvioinnin käytänteet. Täsmennykset kirjataan joko koulukohtaiseen opetussuunnitelmaan ja/tai lukuvuosisuunnitelmaan opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti.

Nilakan kunnat laativat oman toimintakulttuurinsa kuvauksen yhteisten Nilakan arvojen perusteella.

Kuntien yhteinen kuvaus monialaisten kokonaisuuksien suunnittelu- toteutus- ja arviointiprosessista.

Opetussuunnitelmaan voidaan myös liittää monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamista tukevia yhteistyösuunnitelmia koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

Kommentit

Miten monialaisten arvioinnissa huomioidaan vaikutus yksittäisen aineen arvioinnissa?
Hyvä pointti!

Jos tarkoitus on, että monialaiset kokonaisuudet ovat luonnollinen ja jatkuva osa koulutyötä, eikä vain irrallinen tapahtuma kerran - kaksi lukuvuodessa, on arviointiin kehitettävä selkeät käytänteet. Monialaisen kokonaisuuden suunnittelussa on siis luotava arviontiperusteet, joiden avulla aineenopettajat huomioivat sen kokonaisarvioinnissa. Luokanopetuksessahan tästä ei ongelmaa tulekaan? Voisiko ratkaisuna olla oppilaan oma portfolio, jota käytetään kaikkien koknaisuuteen liittyvien aineiden arviointiperusteena?
Portfolio sopii varmasti hyvin moneen laaja-alaiseen kokonaisuuteen, hyvä idea! Mutta sopiiko kaikkiin laaja-alaisiin? Toki portfoliot voivat olla monenlaisia.

Kun arviointikäytäntöjä kirjataan opsiin, on tärkeä muistaa, että säilytetään joustavuus. Ettei esim. seuraavina kymmenenä vuotena väännetä tuskallisen paljon portfoliota. Sitten pitää olla tarkkana, jos laaditaan näiden kokonaisuuksien arviointiperusteita paikalliseen opsiin, että ne todella sopivat ko. aineen arvointiin ja ovat työmäärältään kohtuullisia(sekä oppilaalle että opettajalle). Opsissa on määritellyt arvosanan 8 kriteerit antavat ohjeita arviointiin ja niiden perusteella opettaja voi varmasti varsin hyvin arvioida myös laaja-alaisia kokonaisuuksia.

Miten arviointiperusteet merkitään Nilakan kuntien opsiin, jos laaja-alaiset kokonaisuudet valitaan koulukohtaisesti joka vuosi erikseen? Mielestäni kriteerien pitäisi olla hyvin yleisiä, koulujemme arvoperustan pohjalta luotuja, yleisen opsin hengessä. Mutta tarvitaanko tällaisia arviointiperusteita laaja-alaisiin erikseen vai riittäisikö valtakunnallinen ops.

Kun laaja-alaista kokonaisuutta sitten suunnitellaan koulukohtaisesti, arviointi pitää ehdottomasti suunnitella myös. Kannattaa siis suunnitella tapauskohtaisesti monialaisten arvionti yksittäisessä aineessa.
Tärkeitä asioita nostat esiin Leena-Kaisa!

Minusta portfolio tulee mainita esimerkkinä, sen käyttö voi olla yksi tapa. Kun koulut suunnittelevat seuraavan lukuvuoden monialaisia oppimiskokonaisuuksia, tulee opettajien miettiä myös kunkin kokonaisuuden arviointi: miten kokonaisuus otetaan kulloinkin huomioon kunkin oppiaineen arvioinnissa. Ja totta, kriteerien on oltava hyvin yleisiä, lähinnä vuosittain tulee miettiä se, että mikä on monialaisen osuus arvioinnissa ja miten se toteutetaan.
Taas komppaan edellisiä kommentteja. Jutut ja arvioinnit sovitettava koulun arkeen ja kulttuuriin sopiviksi. Eri vuonna voidaan tehdä eri tavalla. Sopivasti vaihtelua tarvitaan: muistan hyvin ajan kun koulussamme innostuttiin teettämään oppilailla itsearviointeja ja niitä todellakin teetettiin joka kurssin päätyttyä lähes kaikissa oppiaineissa. Tuloksena oli inflaatio, oppilaat totaalisesti kyllästyivät arviointeihin ja hyvä idea kärsi. Siis ei ehkä kannata rakentaa monialaisten arviointeja liikaa portfolioiden varaan, vaikka ideana kuulostaakin hyvältä.
(muokattu)
Muistettava on myös, että juuri näitten monialaisten kokonaisuuksien kanssa voidaan tehdä yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Tällöin tärkeää on yhdessä suunnitteleminen, tekeminen, kokeileminen ja mahdollisuus kokea yhdessä elämyksiä ja tutustua ilmiöön, jota yhdessä tutkitaan. Arviointi pitää näin ollen nähdä vielä avarakatseisemmin kuin aiemmin - arviointia voi olla yhteinen dokumentointi (tekstit, kuvat, videot) kirjeet, päiväkirjat tai blogimerkinnät. Yhtä lailla onnistuneen monialaisen oppimiskokonaisuuden osa-arviointina voi olla vaikka yhdessä Marttojen kanssa leivottu leipä tai yhdessä maalattu aita. Keskustelu ja keskustelun kirjaaminen tai tallentaminen voi toimia myös arvioinnin osana. Yhtenä tavoitteena uudessa opsissa on myös oppilaan mahdollisuus luoda itse kulttuuria. Kulttuuritekoja on monenlaisia! Monialaiset kokonaisuudet voisi toteuttaa lyhytkurssien tapaan, arvioinnin mahdollisuudesta ja muodosta pitäisi keskustella konkreettisesti kokonaisuutta suunniteltaessa. Esimerkiksi Pohjois-Savon Kotiseutuyhdistysten liitolla on parhaillaan menossa hanke, jonka tavoitteena on lisätä paikallisten yhdistysten yhteistyötä koulujen kanssa. Yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettavien monialaisten kokonaisuuksien kanssa arvioinnin pitää olla helppoa, sujuvaa ja käytännöllistä. Yhteinen yhteisöllinen arviointi (esim. valokuvat, videot, kirjeet) tukee myös yhteistyökumppaneiden ja yhdistysten toimintaa heidän omassa toiminnassaan(toimintasuunnitelma/toimintakertomus/tilinpäätös). Kaikkea/kaikkia vaiheita ei tarvitse arvioida, ettei mene lapsi pesuveden mukana.
Vielä kaikkeen yhteiseen toimintaan ja toimintakulttuurin kehittämiseen entisen teatteriohjaajani opetus: "Olet täsmälleen niin hyvä näyttelijä, kuinka hyväksi näyttelijäksi kykenet tekemään vastanäyttelijäsi!" Vapaasti suomennettuna "Olet täsmälleen niin hyvä opettaja, kuinka hyväksi opettajaksi kykenet tekemään kollegasi tai työkaverisi!" Tai oppilaasi! Tai yhteistyökumppanisi!
Olisi hyvä pohtia myös sitä, miten koulun toimintakulttuurin "piilokulttuuri", eli se, jota ei virallisten papereiden hienoissa lauseissa sanota, saataisiin näkyväksi ja kehittämisen kohteeksi. Monesti uudet opettajat, sijaiset ym. huomaavat toimintakulttuurissa sellaisia asioita, joita olisi syytä muuttaa tai kehittää. Miten saisimme sellaisen toimintakulttuurin, jossa työyhteisö on valmis ottamaan vastaan palautetta ja muuttumaan virallisten arvojensa mukaiseen suuntaan?
Olen samaa mieltä niin Anna-Maijan kuin Hannamarinkin kanssa. Molemmat nostavat esiin tärkeitä asioita.
Tärkeitä asioita olette nostaneet pöydälle!
(muokattu)
Tuo Anna-Maijan linkki oli mielenkiintoinen. Joutaako Wilma kohta romukoppaan, kun visuaaliset arviointikakut valtaavat oppilaiden arviointialustat (portfoliot, todistukset ym. miksiniitänythalutaanmilloinkinkutsua) Olisipa oikeasti aika upea sellainen esim. todistus, josta oppilas näkisi kompassin tavoin, mihin suuntaan hänen vahvuutensa painottuvat ja kuinka paljon.
Yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuuriin kuuluu mielestäni mahdollisuus, oikeus ja jopa velvollisuus tuntea laajasti sitä toimintaympäristöä, jossa työskentelee; koulu, kunta tai kunnat. Esimerkiksi koulun vaihtaminen välillä virkistää omaa pedagogista ajattelua ja avaa silmiä näkemään sekä toimivia että huonoja käytäntöjä eri työyhteisöissä.

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin