Blogin kirjoittaja on ammatiltaan liikunnanopettaja sekä toimii oman toimen ohessa Porin Ässien sekä Kankaanpään mailan naisten superpesisjoukkueen fysiikkavalmentajana.

Tapanani on silloin tällöin "karata" työpaikalta herkuttelemaan paikalliseen lounasravintolaan. Muutama viikko sitten istuskelin jälleen kyseisessä paikassa tyhjää vatsaani täyttäen, kun viereisen pöydän keskustelu herätti mielenkiintoni.

Keski-ikäinen hieman elämää nähneen oloinen työhaalariin pukeutunut mieshenkilö manasi kaverilleen nykynuorison surkeaa fyysistä kuntoa. Ennen oli kaikki asiat olleet paremmin ja nuoret olivat tietenkin olleet kovemmassa kunnossa kuin nykyisenä tietokoneaikana. Suurimpana ongelmana oli tietenkin pleikan eli Playstationin tahi vastaavien konsolipelien pelaaminen. Kukaan ei enää tee mitään vaan kaikki pelaa pleikkaa ja makaa sohvalla roskaruokaa syöden.

Ongelmana ei siis ollut perusjampan pelien pelaaminen vaan kaikkien nuorten. Tarina jatkui nimittäin seuraavaksi huonokuntoisiin urheilijoihin, jotka eivät vaan saa mitään aikaan missään lajissa. Yhtään positiivista asiaa ei tuntunut nykynuorista löytyvän.


Keskustelu iski liikunnanopettajan mieleen aika voimakkaasti. Aloin pohtimaan asioita oman viitekehykseni pohjalta. Liikunnanopettajan työn kautta näen jatkuvasti 13-15-vuotiaita nuoria miehen sekä naisen alkuja joiden kuntotaso on vaihteleva. Osa suoriutuu fyysisistä haasteista hyvin ja osa todella huonosti. Uskon, että näin on aina ollut! Väitän, että huonokuntoisia tupakkaa polttavia ja viinaksia juovia nuoria on ollut aina olemassa. Tämä ei kuitenkaan ollut asia, joka jäi mieltäni eniten vaivaamaan!

Olen jo pitkään ihmetellyt, että mistä johtuu nuorten jatkuva arvosteleminen ja jopa haukkuminen. Välillä nuoriso pelaa liikaa, polttaa tupakkaa, juo viinaa, mellastaa, rellestää ja jättää kaikki asiat rempalleen.

Tosiasiassa nuoret pelaavat, koska vanhemmat osatavat pelikoneita. Nuoret syövät huonosti, koska vanhemmat eivät tee laadukasta ruokaa. Osa nuorista ei liiku tarpeeksi, koska isä ja äiti makaavat sohvalla karkkia syöden. Nuoret rellestävät yömyöhään, koska vanhemmat eivät pidä rajoista kiinni! Nuoret kaatavat rajoja, jos vanhemmat antavat siihen mahdollisuuden!

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ehkäpä vika ei olekaan meidän nuorisossa vaan meissä kaikissa aikuisissa, jotka muuttavat maailman kulkusuuntaa teknisempään suuntaan. Ehkäpä aikuisissa, jotka eivät ole enää aikuisia vaan lastensa kavereita.

Urheilusanomissa oli taannoin juttua nuorten pihapelikulttuurin hiipumisesta. Artikkelissa käytiin ansiokkaasti läpi eri palloilulajitaitureiden pihapelikokemuksia. Samalla myös ihmeteltiin, että miksi nykynuoret eivät enää harrasta omaehtoista pihapelailua kuten ennen vanhaan harrastettiin.


Vastaus on yksinkertainen. Ne nuoret, jotka ennen harrastivat pihapelejä treenaavat omissa urheiluharjoituksissaan niin paljon, että aikaa ei muuhun jää! Parhaillaan/pahimmillaan harjoituksia on lähes joka arki-ilta ja päälle vielä viikonlopun molempina päivinä pelit ympäri Suomea. Ikäluokkien lahjakkaimmilla lisäksi vielä talenttiryhmiä sekä pelejä vanhemman ikäluokan joukkueissa.

Näitä malleja nuorille rakentavat aikuiset ihmiset eri urheiluseuroissa. Samalla kuitenkin kansalaistasolla manataan nuorten kyvyttömyyttä pihapeleihin. Ei vaan voi pelata pihalla, kun pitää painaa pitkää päivää ohjatuissa harjoituksissa. Nuorten vikahan se on!

Ne nuoret, jotka eivät harrasta joka ilta ohjatuissa ryhmissä tekevät monia erilaisia juttuja. Vähän pelataan pihapelejä, tuunataan mopoja, käydään puntilla, lenkkeillään ja ihan vaan ollaan! Kondis ei vaan voi olla yhtä kova kuin Paavo Nurmen aikaan. Aikuiset ovat muuttaneet maailman erilaiseksi kuin ennen. Nykyään mennään mopoilla kouluun ja harrastuksiin. Koulubussi tuo nuoria opinahjoon pitkienkin matkojen takaa. Jopa isät ja äidit kuljettavat nuoria ympäriinsä. Mikä on nuoren vastuu tässä leikissä?

Moniko marjakeitolla hiihtolenkeillään itseään tankannut 50-lukulainen olisi kieltäytynyt koulukyydistä tulipalopakkasilla? Moniko sotienjälkeen lapsuuttaan elänyt olisi pelaillut konsolilla metsätöitä mieluummin? Pitäisikö näitä asioita miettiä vähän järjellä haukkumisen sijaan?



Kun kesken yläasteen fudistunnin käännän katseeni ala-asteen pihaa kohti, niin näen valtavan määrän lapsia, jotka juoksevat pallon perässä, hyppivät ruutua, kiipeilevät telineissä ja pelaavat hippaa. Iloinen naurunremakka kuuluu kentälle saakka. Pihalla juoksee langanlaihat ja pulskat tulevaisuuden toivot hymy huulilla välitunnista nauttien. Aikuiset ovat antaneet lapsille mahdollisuuden liikuntaan kesken koulupäivän!


Ehkä me aikuiset opimme!