Tavastilan koulun historia

Koulun perustaminen | Opettajat | Oppilaat | Koulun toiminta |
Koulukiinteistöt

Koulun perustaminen

Lasten opettaminen maassamme ennen kansakoulujen syntyä oli varsin sattumanvaraista, ja opetuksen taso vaihteli suuresti. Vanhinta opetusmuotoa edusti kotona tapahtuva kotiopetus, joka liittyi vähitellen yhä kiinteämmäksi muotoutuneeseen kirkon antamaan opetukseen. Tämä tapahtui kinkereillä ja ns. pitäjänkouluissa. Näin oli laita Kymissäkin, jonka kansanopetuksen tilasta kertova vanhin tieto on vuonna 1725 pidetystä piispantarkastuksesta. Tuolloin suurehko osa seurakuntalaisista osasi lukea sisältä ja taisi ulkoa useita katkismuksen kappaleita selityksineen. Tämän jälkeen kului kuitenkin puolitoista vuosisataa ennen kuin ensimmäinen kansakoulu syntyi pitäjään. Vuonna 1875 aloitti näet toimintansa Helilän kansakoulu. Koko kunta oli tuolloin yhtenä koulupiirinä, ja koulun johtokuntaan kuului jäseniä kaikilta pitäjän kulmilta, myös Ylänummelta.

Koko Kymin pitäjä oli tuolloin alueeltaan suhteellisen suppea ja asutus oli koko maankin huomioon ottaen poikkeuksellisen tiheä.Ylänummen, Saksalan, Kaarniemen, Marinkylän, Salmen ja Neuvottoman kylät muodostivat kiinteän yhteisön, jossa välimatkat kaukaisempienkaan talojen välillä eivät olleet juuri 5-6 kilometriä pitemmät. Luonnollisen keskuksen pitäjään muodosti Suur-Tavastilan kartano, jonka osti vuonna 1880 ministerivaltiosihteeri, vapaaherra Theodor Bruun. Ennen hänen paikkakunnalle tuloaan olivat em. kylien lapset saaneet nauttia vain perinteisten pitäjän-, pyhä- ja kiertokoulujen sekä kinkereiden tarjoamaa opetusta lukuunottamatta niitä muutamia lapsia, jotka kävivät Helilän koulua. Siellä käyminen oli kuitenkin kotoa käsin mahdotonta pitkän matkan vuoksi, eikä sopivan koulukortteerin hankkiminen ollut kuin erittäin harvojen taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa.

Vuonna 1881 tarjoutui Ylänummen ja lähikylien lapsille mahdollisuus saada vakiintuneempaa opetusta, kun vapaaherra Bruun puolisonsa Maria Bruunin kanssa järjesti alustalaisten ja lähikylien talollisten lapsille kiinteän alemman kansakoulun Suur-Tavastilan kartanon saliin. Tätä koulua alettiin kutsua sen ensimmäisen opettajan, majurinrouva Anna Metherin mukaan ”Majurskan kouluksi”. Se toimi kevätlukukauden 1892 loppuun saakka, eli 10 vuotta. Koulua pidettiin 4-5 tuntia päivässä, ja siellä annettiin alkeisopetusta lähes kaikissa kansakoulun aineissa. Opettaja asui kartanossa, ja hänen palkkansa, kuten koulun muutkin menot suoritti vapaaherra Bruun omista varoistaan.

”Majurskan koulu” ei voinut vastaanottaa ajan oloon kaikkia halukkaita, eikä muutoinkaan yksityisen luonteensa vuoksi voinut tulla kyläläisten yhteiseksi kouluksi. Tämän vuoksi kutsui vapaaherra Bruun 27.8.1882 em. kylien talolliset koolle päättämään yhteisen koulupiirin järjestämisestä ja kansakoulun perustamisesta Tavastilaan. Kokous päätti perustaa kansakoulun Tavastilaan, ja vaikka Kymin kuntakokous vastustikin jyrkästi koulun perustamista, lupa perustamiselle saatiin. Luvan saamista edesauttoivat vapaaherra Bruunin lupaus, että koulu rakennettaisiin hänen maalleen hänen omalla kustannuksellaan. Ehdoksi asetettiin vielä se, että koulun perustamisen täytyi muutoinkin tapahtua kuntaa rasittamatta.

Vapaaherra rakennuttikin sitten opettajan asunnon ja yhden luokkahuoneen käsittävän kaksikerroksisen koulutalon nykyisen ns. Tavastilan vanhan koulun paikalle kartanon maalle. Koulupiiriläisten vallanneen epäröinnin takia rakennus sai vielä odottaa käyttäjiään muutaman vuoden.

Saadakseen asian päätökseen kutsui vapaaherra Bruun sitten tammikuun 11 päivänä 1886 talolliset uudelleen kokoukseen. Maksujen pelosta jäivät nyt muut paitsi Ylänummen ja Saksalan talolliset saapumatta. Hän lupasi rakennuksen 25 vuodeksi vapaasti koulun käyttöön, sekä ladon, aitan, laitumen yhdelle lehmälle ja 9 aaria potaattimaata. Talollisten piti puolestaan hankkia opettajan palkaksi 100 leiviskää heiniä, 30 syltä halkoja ja 400 mk rahaa vuodessa. Kokoukseen osallistuneet suostuivat ehdotukseen, ja myöhemmin ilmoittivat myös Marinkylän ja Kaarniemen talolliset tulevansa näillä ehdoilla mukaan. Kokouksen päätös koki jälleen vastustusta kuntakokouksessa, joka pelätessään menettävänsä näiden kylien koulumaksut vastusti asiaa. Piiriläiset saivat riidellä asiasta kauan, ja he valittivat lopulta Viipurin läänin kuvernöörille, joka ratkaisi asian heidän edukseen, ja näin Tavastilan koulusta tuli lopulta piiriläisten oma koulu.

Koulun ensimmäinen johtokunta, johon kuuluivat esimiehenä pastori F.J Masalin ja jäseninä agronomi E.Th.Hilden, sekä talolliset Jeremias Knuuttila, Juho Orava, Simo Saksa ja Simo Jaanu, ryhtyi nyt ripeästi työhönsä anoen ja saaden valtionavun opettajan palkkaamiseen 18.8.1886. Näin oli koulu perustettu ja valmis aloittamaan toimintansa.

Opettajat

Suur-Tavastilan kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin opettaja Johannes Valve. Hän sai kokea 1880-luvulla käytetyn nimityksen ”taisteleva kansakoulu” pitävän paikkansa, sillä sekä useiden oppilaiden, että kyläläisten suhtautuminen tähän silloin staattista maalaisyhteisöä niin suuresti järkyttäneeseen tulokkaaseen oli varsin kriittistä. Ensimmäisistä oppilaista olivat muutamat iältään jo varttuneita ja monet lienevät tulleet kouluun lähinnä uteliaisuuttaan. Näissä oloissa sekä kurin, että järjestyksen pito aiheuttivat vaikeuksia ja erimielisyyksiä opettajan ja kyläläisten välille. Erimielisyydet huipentuivat opettaja Valveen eroon kevätlukukauden alkupuolella 1889.

Väliaikaiseksi opettajaksi kesken jääneen lukukauden loppuun viemiseksi saatiin Jyväskylän seminaarin 2.luokan oppilas G.F.Hämäläinen, joka puolestaan aiheutti johtokunnalle lisäharmeja mm. karkaamalla välillä koululta. Tarkastajankin kanssa oltiin asiasta kirjeenvaihdossa, ja loppujen lopuksi näyttää lukuvuosi sentään tulleen hoidetuksi kunnialla loppuun.

Huhtikuun 1. päivänä samana vuonna johtokunta valitsi koulun opettajaksi 30 hakijasta opettaja Matti Moision, jolla oli jo takanaan muutaman vuoden opettajakokemus Raudussa. Häntä voidaan täydellä syyllä pitää Tavastilan kansakoulun uranuurtajana. Hänen aikanaan koulu laajeni ja kehittyi hakien toiminnalleen omat vakiintuneet uomansa. Matti Moisio todisti oikeaksi sanonnan ”opettaja tekee koulun” viimeistä piirtoa myöten, tekemällä itse jopa huomattavan osan koulukalustoakin. Koulun kainkinpuolisen kehittämisen ohella hän uurasti koulupiiriläistenkin hyväksi muutoinkin perustaen raittiusseuran ja nuorisoseuran, joiden toimintaa hän innokkaasti johti.

Vuonna 1899 oli oppilasluvun lisääntymisen vuoksi pakko ottaa kouluun toinenkin opettaja. Tätä virkaa olisi ilmeisesti ollut sopivin hoitamaan rouva Moisio, joka jo oli 4 vuotta ilman palkkaa ja toiset 4 vuotta minimaalisella 150 mk:n palkalla hoitanut tyttöjen käsityön opetusta. Johtokunta ei kuitenkaan jostain syystä häntä valinnut, vaikka hän oli ainut virkakelpoinen hakija. Tällöin kouluylihallitus määräsi hänet virkaan kahdeksi koevuodeksi. Mutta kun kaksi vuotta oli kulunut, julisti johtokunta erinäisillä verukkeilla viran uudestaan haettavaksi. Syrjäyttäen rouva Moision johtokunta valitsi virkaan neiti Edith Vinbladin, joka kuitenkin erosi parin vuoden kuluttua. Avoimeksi tulleeseen virkaan määrättiin taas kouluylihallituksen toimesta rouva Moisio, mutta kun johtokunta itsepäisesti julisti viran jälleen haettavaksi, katsoivat Moisiot parhaaksi muuttaa pois.

Opettajiksi valittiin nyt opettajat Väinö Honkanen ja Fanny Heiskala, jotka ottivat viranhoidon vastaan elokuussa 1904. Molemmat toimivat tarmokkaasti sekä hyvällä menestyksellä koulun ja koulupiiriläisten vapaiden harrastusten hyväksi. Esim. opettaja Honkanen kuului Tavastilan Osuuskaupan perustajiin.

Honkasen ja Heiskalan muutettua pois, valittiin avoimeksi tulleeseen miesopettajan virkaan opettaja Ferdinand Kontio Ristiinan Juurisalmen kansakoulusta. Osuvampaa valintaa johtokunta olisi tuskin voinutkaan tehdä, sillä opettaja Kontio teki mittavan elämäntehtävän Tavastilassa. Hän osallistui erittäin aktiivisesti koulupiiriläisten vapaisiin harrastuksiin musiikkirientojen johdossa, nuorisoseuratyössä, urheiluseurassa, suojeluskunnassa ja osuuskaupan hallintoelimissä sekä lukuisissa kunnallisissa luottamustoimissa. Hänen kätevyytensä ja teknillinen lahjakkuutensa oli myös yleisesti tunnettu. Hän on tälläkin hetkellä Tavastilan koulun pitkäaikaisin opettaja, joka jäädessään vuoden 1950 lopussa eläkkeelle, tuli toimineeksi tämän koulun opettajana 41 ja puoli vuotta.

Vuonna 1911 tuli kouluun kaksi uutta naisopettajaa oppilasmäärän kohottua jo tuolloin yli sadan. Opettaja Hilja Pastinen (myöh. Jutila) toimi koululla vain yhden lukukauden. Toinen vuonna 1911 tulleista naisopettajista oli opettaja Ilta Kaisla (myöh. Kontio), joka toimi koulun opettajana vuoteen 1951 saakka.

Lukuvuonna 1912-13 hoiti toisen naisopettajan virkaa opettaja Veera Ruokosalmi, joka koulupiirin tultua 1913 jaetuksi kahtia, siirtyi vastaperustetun Kaarniemen koulun opettajaksi.

Tavastilan koulu pysyikin sitten muutaman vuoden 2-opettajaisena, kunnes vuonna 1919 liitettiin kouluun myös alakansakoulu, jonka opettajaksi valittiin opettaja Edla Kopperi (myöh. Lehmusvaara). Hänkin pysyi uskollisena Tavastilan koululle toimien sen opettajana eläkkeellesiirtymiseensä saakka, eli vuoteen 1960.

Kun vuonna 1921 erotettiin Juurikorven piiri omaksi koulupiirikseen, pysyi Tavastilan koulu seuraavat kaksikymmentä vuotta 3-opettajaisena, ja vasta viime sotien jälkeen oppilasmäärän kohotessa nopeasti jouduttiin perustamaan uusia opettajanvirkoja. Opettaja Inkeri Kovakoski tuli vuonna 1945 perustettuun 4. opettajanvirkaan, jota hän hoiti eläkkeellesiirtymiseensä asti, eli vuoteen 1965.

Oppilaat

Ensimmäisenä koulupäivänä 4.10.1886 kirjoittautui koulun oppilaiksi 31 poikaa. Ensimmäisenä on oppilasmatrikkeliin merkitty 26.7.1877 syntynytViktor Sahari Ylänummelta, ja hän sai päästötodistuksen 15.5.1891. Vanhempien säädyksi on yleisimmin merkitty talollinen, mutta myös seuraavia merkintöjä tapaa alkuvuosina runsaasti: itsellinen, torppari, rautatietyömies, renki, läksiäin, työmies ja hiukan harvinaisempina merkintöinä mm. vekselimies, hovinhoitaja, vouti, seppä, suutari ja räätäli.

Alkuvuosina oli hyvin yleistä, että oppilaat erosivat vuoden tai kaksi koulua käytyään. Välttävänkin luku- ja kirjoitustaidon katsottiin riittävän. Eroamisen syy on merkitty matrikkeliin, ja se oli tavallisesti lyhyesti vain ”erosi vanhempain tahdosta”. Myös sellaisia merkintöjä tapaa, joista kuvastui ajan ankeus ja puute, sillä toistuvasti ilmoitetaan syyksi myös vanhempien köyhyys. Hiukan harvinaisempia ovat merkinnät: ”Vanhemmat laittoivat paimeneen” tai ”Erosi mennäkseen rippikouluun”. Toistuva toteamus on myös ”Erosi syytä ilmoittamatta”. Todellinen syy, jota ei tahdottu myöntää, lienee usein ollut siinä, että tuolloin tarvittiin monessa talossa 12-14vuotiaatkin kipeästi avuksi kotitöihin ja jokapäiväisen ravinnon hankkijaksi. Tuon ajan elämään kiinteästi liittyneestä puutteesta kertovat myös merkinnät”Kuoli keuhtotautiin”. Erikoisin eron syy lienee maininta ”Erosi opettajan käskystä”. Lieneekö sitten syynä ollut kova pää vai erimielisyydet opettajan kanssa.
Ensimmäisten vuosien vaikeuksista selvittyä ja väestön alkaessa ymmärtää vähitellen koulunkäynnin tarpeellisuuden eroamiset vähenivät, loppuakseen sitten lähes kokonaan oppivelvollisuuslain voimaantuloon 1920-luvun alkuun päästäessä.

Ensimmäiset päästötodistukset jaettiin kevättutkinnossa 13.5.1890. Päästökirjan saivat silloin seuraavat viisi oppilasta:Reinhold Heikkilä, Anton Kemppi, Wiktor Wilola, Wiktor Seppä ja Evald Wilkki. Parina ensimmäisenä vuosikymmenenä oli oppilaiden enemmistö poikia, sillä vasta vuonna 1891 otettiin kouluun ensimmäiset tyttöoppilaat johtokunnan ja kyläläisten ankarasti vastustaessa. Vuonna 1894 sai ensimmäinen tyttö, vouti Anttilan tytär Aliina päästötodistuksen.

Oppilaiden ikä vaihteli alussa suuresti samalla luokallakin, koska koulunkäynnin aloittaminen tapahtui varsin eri ikäisenä. Ikä vaihteli 8-16 vuoteen.

Koulun toiminta

Oppiaineista tärkeimmät olivat alkuvuosina uskonto, laskento ja äidinkieli. Äidinkieli käsitti pääasiassa lukemisen ja kirjoituksen opetusta, mutta pyrki myös ”kankeakielisten puheen parantamiseen”, jonka opettajayhdistyksen kokouksessa katsottiin paranevan raakojen munien juomisella aamuisin. Ulkoaluettamista käytettiin ajan tavan mukaan runsaasti, ja erityisesti katekismus selityksineen ja raamatunhistorian kertomukset tuli osata sanasta sanaan.

Oppikirjat olivat aluksi omia, ja oppilaat joutivat ne itse ostamaan. Ensimmäisten oppilaiden muistitiedon mukaan heillä oli seuraavat kirjat: raamatunhistoria, katekismus, virsikirja, kielioppi, laskento, lukukirja (Vänrikki Stoolin tarinat) ja luonnonkirja. Lisäksi luettiin koulussa siellä olevista kirjoista, joita kuitenkin oli vähänlaisesti.

Ensimmäisinä toimintavuosina oli oppilasarvostelun skaala tavattoman laaja. Paras keskiarvo oli esim. ensimmäisenä keväänä 9,2 ja huonoin 2,1. Arvosanat vaihtelivat 10:stä 1:een, ja myös alimpia arvosanoja käytettiin runsaasti. Luokallejättämistä harrastettiin silloinkin. Esim. keväällä 1890 1. osaston 7:stä oppilaasta jäi kolme luokalle. Laiskaan ja arestiin saattoi jäädä hyvin helposti elleivät läksyt olleet päässä ja ásiat kunnossa. 4.4.1887 pidetyn johtokunnan kokouksen pöytäkirja antaa oivallisen kuvan sekä tuon ajan leikeistä, että rangaistusmenetelmistä. Seuraavassa lainaus ko. pöytäkirjasta: ”Koska täkäläisen koulun oppilas Simeon Sahari on tiellä kouluun tullessansa kiekkoa heittämällä loukannut kovanlaisesti Miina Saharin silmää,… niin keskusteltiin minkälainen rangaistus olisi sopivin Simeon Saharin kuritukseksi ja johtokunta tuli siihen päätökseen, että annetaan vitsaa, jonka asianomaisen koulun opettaja panee täytäntöön kahden kesken eikä luokan edessä. Opettaja kuitenkin pyysi kysyä ensin piiritarkastajan mielipidettä tässä asiassa.”

Koulukiinteistöt

Alun perin koulu sijaitsi Tavastilan kartanon maalla, mutta vuonna 1905 vapaaherra Bruun nuorempi lahjoitti koululle 83 aarin suuruisen tontin. Seuraava koulutontin laajennus tapahtui vasta 1947, jolloin Kymin kunnanvaltuusto päätti johtokunnan aloitteesta ostaa lisämaata Tavastilan kartanolta koulutontin laajentamiseksi. Seuraavan kerran tonttia suurennettiin vuonna 1965, kun kunnanvaltuusto osti lisämaata koululle, jotta terveystaloa vasten tarvittava tontti ei pienentäisi koulutonttia.

Ensimmäinen koulurakennus osoittautui pian liian pieneksi, ja niinpä sitä laajennettiin useaan otteeseen. Viimeinen lisärakennus valmistui vuoden 1906 syksyllä, ja niin oli nykyinen Tavastilan vanha ”puukoulu” saanut lopullisen muotonsa ja laajuutensa.
Oppilasmäärän sitten koko ajan kasvaessa koulun johtokunta teki tasaisin väliajoin ( vv. 1926,1946,1947,1948,1949)esityksiä kunnan viranomaisille koulun laajentamiseksi. Lopulta rakennustöihin ryhdyttiin vuonna 1950, ja uusi rakennus valmistui 3.12.1951.