Mummun sydänmuotoisen nappilaatikon kannessa
ruusut kukkivat,
ja sisälle oli varissut sateenkaaren värejä.
Rakensin nappimaailmoja, pilviä, sisustuksia,
pikkukyliä, maisemia ja mielenmyrskyjä.
Sanoivat että höpötin.
Leipälapiolla mummu veti leipiä uunista ja huusi:
Lämmintä leipää maistamaan.
Istuimme kuistin portailla, voi ryömi sormille,
ja aurinkoa oli paljon, taivaan täydeltä.
Kaihohetkenä kysyin tädiltä nappilaatikkoa perintieksi.
Ei täti ole muistanut.
Mitä napeista, parittomien sukkien pikkuserkuista!
Suurempi on ohraleivän lämmin jälki,
portaitten harmaa sileys ja heinäsirkat.


Marlee