Auringon taikoma kangas kiehtoi mieltä: pohdimme mitä niityltä voisi löytää? Ötököihin päädyttiin, vaikka jäätelöistäkin oli puhetta...Aikuinen tarjosi välineeksi ohutkärkisen mustan tussin ja vahavärit, ja näytti hieman paperille kuinka paksun vahavärin päälläkin voi värittää pientä kuvaa.
Ihanalla innolla alkoivat viskarit töihin. Eri keeperiä on kulunut runsaasti, ensin kankaan liimaamiseen pahville, sitten etsimme Luontotuvalta keppejä, kaarnaa, tammenterhoja, kaislaa ym. ja liimasimme ne kehysten koristeeksi. Luontotuvalta löysimme keppejä etsiessämme myös kuivuneen kastemadon. Voi parkaa! Sen nahka oli rutikuiva. Mutta pian oli siihenkin ratkaisu löytynyt ja aikuisille tultiin kertomaan että mato on nyt haudattu. Ja haudallahan oli oikein koristeetkin ja kauniina lisänä metsästä löytynyt kultaruskea villalangan pätkä.
Kun liimattu taulu lepäsi yön yli pöydällä kaikki koristeet pysyivät hyvin kiinni. Pitkäjänteisyyttä liimaamiseen löytyi yllättävän paljon, ja omaa näkemystä. Ja usein kuultu kysymys oli: "Saako tän sitte viijä kotiin?"
Sovittiin että pidetään taulut hetken aikaa seinällä ihailtavana. Seinälle ripustamista varten pyöritimme tauluihin ripustusnyörit. Jokainen valitsi nyöriin kolme mieleistään langan väriä, ja sitten yhdessä aikuisen kanssa nyöri valmistui: molempien täytyi muistaa pyörittää eri suuntiin.