Kaikissa todellisissa jännitelähteissä jännitelähteen sisällä kulkee sähkövirta. Tällöin jännitelähde vastustaa sähkövirran kulkua sille ominaisella tavalla. Jännitelähteellä on sisäinen resistanssi [[$R_\text{s}$]], joka aiheuttaa potentiaalin aleneman jo pariston sisällä. Tämän jännitehäviön suuruus noudattaa Ohmin lakia [[$U=R_\text{s}I$]].

Aiemmassa mittausvideossa havaittiin pariston jännitteen muuttuvan. Maksimijännite saavutetaan virran ollessa nolla, ja sitä kutsutaan lähdejännitteeksi [[$E$]]. Virran kasvaessa jännite pienenee, ja tätä mitattua jännitettä kutsutaan napajännitteeksi [[$U$]].

Lähdejännite [[$E$]] on potentiaaliero pariston miinus- ja plusnapojen välillä. Kun tästä vähennetään sisäisen resistanssin aiheuttama potentiaalin alenema [[$R_\text{s}I$]], jäljelle jää napajännite [[$U$]]. Napajännite on pariston konkreettisten napojen välinen jännite ja samalla jännite, joka aikaansaa sähkövirtaa jännitelähteeseen kytketyn komponentin läpi Ohmin lain [[$U=RI$]] mukaisesti. Alla on yksinkertainen sisäisen resistanssin huomioon ottava kytkentäkaavio ja vastaava potentiaalikuvaaja. 

Kirchhoffin II lain mukaan tilanteesta voidaan muodostaa yhtälö

[[$\qquad E-IR_{\text{s}}-U=0$]].

Yhtälöstä voidaan johtaa riippuvuus napajännitteen ja sähkövirran välille:

[[$\qquad U=E-IR_{\text{s}}$]].

Tämä on laskevan suoran yhtälö ja antaa teoreettisen selityksen videon tulosten graafiselle esitykselle. Kuvaajan ja pystyakselin leikkauspiste on tilanne, jossa paristosta ei lähde sähkövirtaa, eli se on kuormittamaton. Kuormittamattomalle paristolle pätee yhtäsuuruus [[$U=E$]]. Suoran kulmakerroin on sisäisen resistanssin vastaluku. Sovitteen mukaan se on noin [[$0{,}63\ \Omega$]]. Suoraa voidaan nyt perustellusti ekstrapoloida nollakohtaan. Nollakohta, jossa sähkövirta on noin [[$6{,}7 \text{ A}$]], vastaa tilannetta, jossa pariston navat on kytketty suoraan toisiinsa. Tätä kutsutaan oikosuluksi, ja syntyvä virta on pariston oikosulkuvirta.

Kaikkien laskujen kannalta todellista paristoa tarkastellaan kuten ideaaliparistoa, jonka kanssa on kytketty sarjaan sisäisen resistanssin suuruinen vastus. Pariston lähdejännite saadaan selville, kun kuormittamattoman pariston jännite mitataan yleismittarilla. Kun sähkövirta ei kulje, tai se on hyvin pieni, sisäisen resistanssin aiheuttama potentiaalin muutos on olematon, ja napajännite on liki lähdejännitteen suuruinen. Monissa tilanteissa pariston sisäinen resistanssi on merkittävästi pienempi kuin paristoon liitettyjen komponenttien aiheuttama resistanssi. Tällöin pariston ei katsota rajoittavan sähkövirtaa, eikä sisäisen resistanssin aiheuttamaa potentiaalin muutosta ole välttämätöntä huomioida. Sanotaan, että paristo on ideaalinen. Tämä on perusteltava tai sen on käytävä ilmi tehtävänannosta. Muutoin sisäinen resistanssi huomioidaan.

Jos sähkövirta on hyvin suuri, sisäinen resistanssi alentaa potentiaalia merkittävästi, ja napajännite putoaa pieneksi. Käytännössä tähän päästään liittämällä pariston navat toisiinsa johtimella tai johteella, jonka resistanssi on hyvin lähellä nollaa. Tilanne voi esiintyä esim. vikatilanteessa. Tällöin pariston sisäinen resistanssi on käytännössä ainoa sähkövirran suuruutta virtapiirissä rajoittava tekijä. Virtapiiriin muodostuu oikosulku. Suuri sähkövirta tuottaa paljon lämpöä aiheuttaen jännitelähteen sulamisen tai muunlaisen vioittumisen. Jos kyseessä on paristo tai akku, se myös tyhjenee nopeasti.

Sulakkeita käytetään katkaisemaan virtapiiri, kun sähkövirta ylittää sulakkeen salliman sähkövirran. Paristoissa ja akuissa sulakkeita ei ole, ja niiden napojen kytkeminen oikosulkuun ylikuumentaa akun ja pahimmassa tapauksessa sytyttää sen palamaan räjähdysmäisesti. Joskus akku paisuu oikosulun vuoksi. Tämä on merkki siitä, että akku on pysyvästi vioittunut. Sen sisällä on tapahtunut epätoivottuja kemiallisia reaktioita. Paisunutta akkua ei tule käyttää.