Sähkökenttää voidaan kuvata kenttäviivaesityksenä, jossa sähkökenttä piirretään nuolina. Nuoli osoittaa kentän suunnan, ja nuolien tiheys ilmaisee kentän suuruutta. Kenttäviivat lähtevät positiivisista varauksista poispäin ja päättyvät negatiivisiin varauksiin. Siten kenttäviiva ilmaisee kenttään tuodun positiiviseen varaukseen vaikuttavan sähköisen voiman suunnan kussakin pisteessä. Negatiivisiin varauksiin kohdistuva voima on sähkökentän suuntaan nähden vastakkainen.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla on yksittäisen positiivisen varauksen sähkökenttä. Kenttäviivat lähtevät poispäin varauksesta, eli alueelle tuotuihin positiivisiin varauksiin kohdistuu poistovoima. Kenttä heikkenee etäännyttäessä varauksesta, eli positiiviseen varaukseen kohdistuva poistovoima pienenee. Tämä näkyy viivojen harvenemisena. Oikeanpuoleisessa kuvassa on dipolikenttä, joka syntyy positiivisen ja negatiivisen varauksen sijaitessa lähellä toisiaan. Kenttäviivat lähtevät positiivisesta varauksesta ja päätyvät negatiiviseen varaukseen. Dipolikenttä on voimakkaimmillaan varausten välissä, jossa viivat ovat tiheimmässä.

Eräs tärkeä sähkökentän malli on homogeeninen sähkökenttä. Homogeenisen sähkökentän voimakkuus ja suunta ovat kaikkialla samat. Homogeeninen sähkökenttä syntyy esimerkiksi kahden yhdensuuntaisen, toisiaan lähellä olevan ja erimerkkisesti varatun metallilevyn välille. Toisaalta mitä tahansa sähkökenttää voidaan mallintaa homogeenisena, jos tarkastelu rajataan riittävän pienelle alueelle. Alla olevassa kuvassa on kenttäviivaesitys kahden varatun levyn läheisyydessä. Huomaa, että kenttä on homogeeninen levyjen välissä, mutta ei niiden ulkopuolella.