3. Pimeät vuosisadat ja arkaainen Kreikka
Pimeät vuosisadat
PIMEÄT VUOSISADAT (noin 1100-luvulta eKr. vuoteen 750 eKr.)
Nimitys pimeät vuosisadat kuvastaa Kreikan varhaishistorian vaihetta Mykenen kukoistuksesta arkaaisen vaiheen alkuun. Jälkipolville on jäänyt vähän tietoa aikakaudesta ja kyseisen ajan esinelöydöt ovat vähäisiä ja esineet aiempaa heikkotasoisempia ja huonommin tehtyjä.
Mykeneläinen sivistys kukoisti 1200-luvulle eKr. asti. Myyttinen Troijan sota ajoittuu samaan murroskauteen ja se liittyy todennäköisesti Mykenen valta-aseman laskuun. Kaaoksen ja sekasorron aiheuttajat olivat ehkä muualta tulleita valloittajia, salaperäisiä ”merikansoja” (myös Egyptissä oli vastaavia ulkopuolisten hyökkäyksiä samaan aikaan). Muutos saattoi myös johtua sisäisen järjestelmän romahduksesta, ehkä ulkoa tulleen hyökkäyksen takia. Talousjärjestelmä ja kaupankäynti sekä kuninkaanvalta ja keskitetty byrokratia romahtivat.
Pimeiden vuosisatojen aikana taide, käsityöläisyys ja kirjoitustaito rappeutuivat ja katosivat lähes kokonaan. Ulkomaankauppa näyttää myös loppuneen. Aikakauden löydöissä ei ole ylellisyysesineitä ja näyttää siltä että omavaraistalous vallitsi Kreikan alueella. Arkeologinen lähdeaineisto rajoittuu keramiikkaan ja arkkitehtonisiin jäänteisiin. Keramiikka on aluksi huonolaatuista ja hengetöntä. Myöhemmin tulee uudenlaista keramiikkaa, enimmäkseen mustaksi maalattua ja vähän koristeltua; koristelu lisääntyy ja siirrytään vähitellen ”geometriseen” kauteen.
Noin vuoden 1050 eKr. paikkeilla tuli pohjoisesta doorilaisten mukana raudanvalmistuksen taito. Samoihin aikoihin kreikkalaisten muuttoaalto alkoi ja esimerkiksi Vähän-Aasian länsirannikolle perustettiin 12 kaupunkia (Joonia, nykyisen Turkin länsirannikko) ja muuttoaalto laajeni myöhemmin siirtokuntien perustamiseen ympäri Välimeren alueen.
Toipumiseen liittyvät lisääntyvät yhteydet ulkomaille, väestönkasvu ja poliittinen vakaus. 700-luvulla eKr. kirjoitustaito tuli uudelleen Kreikkaan foinikialaisten mukana idästä. Homeroksen eeppiset runoelmat Ilias ja Odysseia ovat tältä ajalta. Olympolaisen jumalamaailman loivat juuri Homeros ja Hesiodos.
Arkaainen Kreikka
ARKAAINEN KREIKKA (noin 750-480 eKr.)
Laajassa mielessä arkaaisella tarkoitetaan jonkin kulttuurikehityksen varhaista vaihetta. Antiikin Kreikan yhteydessä sillä tarkoitetaan vaihetta mikä edelsi antiikin Kreikan klassista vaihetta.
700-luvulla eKr. Kreikan kulttuuri alkoi kehittyä nopeasti. Kauppasuhteiden elpyminen itään ja siirtokuntien perustaminen liittyvät selvästi uuteen vaiheeseen antiikin Kreikan kulttuurin kehityksessä. Idästä tulivat myös monet uudet asiat. Rahatalouteen siirryttiin Lyydian mallin mukaisesti 600-luvulla eKr. Kosmologia, astronomia ja aritmetiikka kehittyivät. Mallit ja vaikutteet niihin tulivat Lähi-idästä, Babyloniasta ja Egyptistä.
Filosofian ja tieteellisen ajattelun synty sijoittuu myös tähän aikakauteen. Tärkeintä oli järkiperäisten selitysten etsiminen.
Syntynyt uusi keskiluokka, kauppiaat ja käsityöläiset, muodosti myös perustan uudelle sotilaallisen yksikölle eli hopliittifalangille, keihäin aseistautuneen jalkaväelle, vastapainoksi aatelisten muodostamalle ratsuväelle. (Katso hopliiteista ja falangista lisää Temaattisen osuuden luvusta Sodankäynti.)
Siirtokuntien perustaminen
Siirtokuntien perustamisaalto ajoittuu vuosiin 750 eKr.-490 eKr. Syitä on useita: kaupankäynti, erityisesti metallikauppa, liikaväestö, seikkailunhalu, poliittinen rauhattomuus, kuivuus ja nälänhätä.
Lähtöalueet Kreikassa olivat Akhaia, Korintti ja Megara lännessä ja Euboian, Androksen, Naksoksen ja Paroksen saaret idässä. Siirtokuntia perustettiin aluksi Etelä-Italiaan ja Sisiliaan, myöhemmin Pohjois-Afrikkaan ja Ranskan rannikkoa myöten aina Espanjaan asti. Pohjoisessa siirtokuntia perustettiin Traakiaan ja Mustanmeren rannalle. Vain Levantti (Välimeren itäpää, foinikialaisten hallussa), Egypti ja Keski-Italia (etruskikulttuurin alue) jäi vaille kreikkalaisasutusta (KATSO KARTTA).
Siirtokunnat perustettiin rannikolle (”kuin sammakot lätäkön reunamilla”). Vaatimuksia siirtokunnan perustamiselle oli hyvä satama, helposti puolustettava kukkula, luotettava vedensaanti ja jonkin verran viljelykelpoista maata.
Siirtokuntien perustaminen vaikutti kreikkalaisen kansallistietoisuuden eli panhellenismin syntyyn. Kreikkalaisten kohdatessa todellisia ulkomaalaisia pienet erot ja nahistelut muiden kreikkalaisten kanssa unohtuivat. Olympia ja Delfoi ovat tästä konkreettisia esimerkkejä. Olympia oli tärkein urheilukilpailujen järjestämispaikka, ja Delfoi oli kreikkalaisen maailman keskeinen oraakkelikeskus. Sieltä käytiin kysymässä neuvoa mitä erilaisimpiin pulmiin. Olympiassa ja Delfoissa oli pieniä temppelimäisiä aarrekammioita, jotka yksittäiset kaupungit olivat rakentaneet suojaksi votiivilahjoilleen. Delfoita hallinnoi amfikryoniksi kutsuttu liitto, joka koostui useiden kaupunkien vaaleilla valituista edustajista.
Kuninkaan valta lisääntyi siirtokuntien perustamisen yhteydessä, mutta murroskauden mentyä ohi maata omistavaksi aatelistoksi muodostuneet sotilaallisesti ja taloudellisesti tärkeät klaanit laajensivat vähitellen neuvoston avulla valtaansa kuninkaan kustannuksella.
Kaupunkivaltioiden synty
Asutusten eristyneisyys ja itsenäisyys loi pohjan kaupunkivaltioiden synnylle. Polis (= kreikkalainen kaupunkivaltio) tarkoitti alun perin linnoitusta, ja kaupunkivaltio syntyikin paljolti suojautumistarpeesta. Polikseen kuului linnoitettu linnavuori ja aluetta ympäröivä maaseutu. Linnavuori sijaitsi kukkulalla ja sen korkeimmalla paikalla oli yleensä alueen pääjumalan temppelialue. Myös alakaupunki oli linnoitettu, ja varsinkin siirtokuntiin perustetut kaupungit rakennettiin ruutuasemakaavan mukaisesti.
Viljelysmaita puolustettiin ja hankittiin sodalla kuten myös orjia. Sodankäynti edellytti yhteistä organisaatiota. Maanviljely ei edellyttänyt järjestäytymistä suuriksi yhteisöiksi kuten jokilaaksoissa. Maantieteellinen hajanaisuus ja pinnanmuodostus helpottivat polisten puolustusta. Samalla estyi myös poliittinen yhdentyminen.
Polisten varhaisimmat hallitsijat olivat monarkkeja ja niistä siirryttiin aristokratiaan. Vuosina 650-550 eKr. poliksia hallitsivat yleensä itsevaltiaat, tyrannit. Tyranni oli yksilö, joka otti vallan ja piti sen hallussaan ilman perustuslakia. Tyranni saattoi nousta kansan (demos) keskuudesta ja puolusti tavallisen kansan etuja aristokratiaa vastaan. Kaupungit olivat hyvin erikokoisia; muutamista sadoista jopa satoihin tuhansiin (Ateena) asukkaisiin. Kaupungit poikkesivat toisistaan suuresti; keramiikka, aakkoset, pituusmitat, rahojen paino, temppeleiden veistokset ym. olivat erilaisia eri kaupungeissa.
Arkaaisen ajan taide
Kuvanveistotaiteen saavutusten joukossa ovat ensimmäiset monumentaaliset kreikkalaispatsaat; kouros (”nuorukainen”) ja kore (”neito”) edustavat puhtaimmillaan arkaaisen Kreikan taidetta. Kreikkalaiset kuvanveistäjät näyttävät saaneen vaikutteita Egyptistä; miehet kuvattiin alastomina ja naiset puettuina.
Patsaat tehtiin alun perin kunnianosoituksena jollekin henkilölle tai jumalalle ja ne sijoitettiin pyhättöihin ja hautausmaille. Varhaisimmat patsaat hakattiin kalkkikiveen, mutta pian alettiin suosia marmoria. Patsaat maalattiin kirkkailla väreillä.
Temppeli alkoi kehittyä klassisen kauden malliseksi. Esikuvana toimi mykeneläisten palatsien keskellä sijainnut pyhä huone (megaron). Temppeleiden päätehtävänä oli antaa paikka palvonnan kohteen olleelle jumalan tai jumalattaren patsaalle. Patsas sijoitettiin pääsaliin. Salin seinien ulkopuolella oli pylväsrivejä, jotka muodostivat pylväshallin eli peristyylin.
