Äidinkieli pom
Loppureflektio
Asetin opintojakson alussa tavoitteeksi saada vahvistusta ja erilaisia tapoja äidinkielen opettamiseen sekä lukemaan opettamiseen. Koen, että olen ihan hyvin saavuttanut tavoitteeni. Erityisen tärkeältä on tuntunut oppia lisää tehtävien arvioinnista ja palautteen antamisesta sekä monilukutaidosta, joka on ollut aika häilyvä käsite mielessäni aiemmin. Lukemaan opettamisesta sain jonkin verran uutta tietoa luennolta ja moduulitehtävää tehdessä, mutta siinä löytyy vielä kehitettävää. Perusasiat ovat kuitenkin hallussa. Voin opiskella asiaa lisää, mutta uskon että erityisesti käytännön kokemuksesta harjoitteluissa ja työelämässä on hyötyä, kun näkee, mikä toimii ja mikä ei. Tietenkin yksilöllisesti myös vaihtelee paljon se, mitkä työtavat ja tehtävät toimivat.
Koen, että olen saanut kurssilta paljon oppeja ja välineitä äidinkielen opettamiseen, mutta tuntuu siltä, että vasta käytännön kokemus antaisi lisää varmuutta äidinkielen opettajan toimimiseen.
0 kommenttia
Moduuli 4, tehtävä 4, Bertta Jenni ja ulrika
Kirjaimeen ja äänteeseen tutustuminen
Ss ja Uu
Edellisellä tunnilla on harjoiteltu kirjoittamaan I ja A kirjaimia vihkoon. Aiemmin on jo tutustuttu näihin kirjaimiin, ja opeteltu lukemaan ja ääntämään ne.
Kahden oppitunnin kokonaisuus, oppitunnit ovat peräkkäin. Tunti on jakotunti, eli luokasta vain puolet on paikalla.
Opettaja on laittanut tunnin alussa s- ja u-kirjaimet taululle. Kun tehdään erilaisia tehtäviä, opettaja voi osoittaa aina sitä kirjainta, josta puhutaan. Tunti alkaa motivoinnilla. Leikitään opettajan johdolla kim-leikkiä: pöydällä on esineitä, jotka alkavat s- ja u-kirjaimilla. Esineiden päälle laitetaan liina, ja oppilaat sulkevat silmänsä. Opettaja poistaa yhden esineen. Kun oppilaat avaavat silmänsä, liina poistetaan esineiden päältä ja oppilaat yrittävät muistaa, mikä esine puuttuu.
Seuraavaksi lauletaan SU-laulu ja tutustutaan siihen, miten äänteet muodostuvat suussa. Laulun laulamisen jälkeen sanotaan yhdessä laulun sanoja, jotka alkavat/sisältävät s- ja u-kirjaimia. Katsotaan pienen peilin avulla, miten huulet muodostavat kirjainten äänteen ja mihin asentoon ne menevät.
Opettaja sanoo sanoja, ja oppilaat kuuntelevat, kuuluuko sanoissa u- tai s-kirjain. He miettivät myös, kuuluuko sanoissa a- ja i-kirjain, jotka on opeteltu jo aiemmin. Oppilaat myös pohtivat, kuuluuko sanassa yksi vai useampi käsiteltävänä oleva kirjain, ja nostavat sen mukaan yhden tai kaksi peukkua ylös. Opettaja näyttää aina oppilaiden vastausten jälkeen lapun, jossa on esimerkiksi kaksi u-kirjainta.
Seuraavaksi harjotellaan kirjainten tunnistusta ja sanojen muodostamista tavukorttien avulla. Opettaja jakaa oppilaat pareiksi, ja antaa heille kuvakortit sekä tavukortit. Oppilaiden tehtävänä on yhdistää kuva ja tavukortit. Esimerkiksi kuva sudesta ja tavut SU-SI. Ylöspäin voi eriyttää antamalla haastavampia kuvakortteja, joissa on pitkiä sanoja. Alaspäin voi eriyttää antamalla kortit, joissa on jo ensimmäinen tavu valmiina, esimerkiksi suden kuvassa on valmiina kiinni tavu su. Opettaja kiertelee apuna, ja voi auttaa miettimään, miltä kirjaimet näyttivätkään, ja mikä sana niistä muodostuu.
Opetusta voi eriyttää tarvittaessa siten, että ne jotka osaavat jo lukea, saavat tekstin luettavakseen ja tekevät siitä luetun ymmärtämisen tehtäviä. Tekstejä on eri tasoisia.
Kotitehtävät:
Oppilaat etsivät kotoa esineitä/asioita, jotka alkavat s- tai u-kirjaimella. Molemmilla kirjaimilla alkavia esineitä etsitään vähintään kaksi. Esineet piirretään vihkoon, jotta koulussa sitten muistaa, mitä esineitä löytyi. Ne, jotka osaavat jo kirjoittaa, kirjoittavat myös ne sanat, ja keksivät halutessaan lauseen sanasta.
Ss ja Uu
Edellisellä tunnilla on harjoiteltu kirjoittamaan I ja A kirjaimia vihkoon. Aiemmin on jo tutustuttu näihin kirjaimiin, ja opeteltu lukemaan ja ääntämään ne.
Kahden oppitunnin kokonaisuus, oppitunnit ovat peräkkäin. Tunti on jakotunti, eli luokasta vain puolet on paikalla.
Opettaja on laittanut tunnin alussa s- ja u-kirjaimet taululle. Kun tehdään erilaisia tehtäviä, opettaja voi osoittaa aina sitä kirjainta, josta puhutaan. Tunti alkaa motivoinnilla. Leikitään opettajan johdolla kim-leikkiä: pöydällä on esineitä, jotka alkavat s- ja u-kirjaimilla. Esineiden päälle laitetaan liina, ja oppilaat sulkevat silmänsä. Opettaja poistaa yhden esineen. Kun oppilaat avaavat silmänsä, liina poistetaan esineiden päältä ja oppilaat yrittävät muistaa, mikä esine puuttuu.
Seuraavaksi lauletaan SU-laulu ja tutustutaan siihen, miten äänteet muodostuvat suussa. Laulun laulamisen jälkeen sanotaan yhdessä laulun sanoja, jotka alkavat/sisältävät s- ja u-kirjaimia. Katsotaan pienen peilin avulla, miten huulet muodostavat kirjainten äänteen ja mihin asentoon ne menevät.
Opettaja sanoo sanoja, ja oppilaat kuuntelevat, kuuluuko sanoissa u- tai s-kirjain. He miettivät myös, kuuluuko sanoissa a- ja i-kirjain, jotka on opeteltu jo aiemmin. Oppilaat myös pohtivat, kuuluuko sanassa yksi vai useampi käsiteltävänä oleva kirjain, ja nostavat sen mukaan yhden tai kaksi peukkua ylös. Opettaja näyttää aina oppilaiden vastausten jälkeen lapun, jossa on esimerkiksi kaksi u-kirjainta.
Seuraavaksi harjotellaan kirjainten tunnistusta ja sanojen muodostamista tavukorttien avulla. Opettaja jakaa oppilaat pareiksi, ja antaa heille kuvakortit sekä tavukortit. Oppilaiden tehtävänä on yhdistää kuva ja tavukortit. Esimerkiksi kuva sudesta ja tavut SU-SI. Ylöspäin voi eriyttää antamalla haastavampia kuvakortteja, joissa on pitkiä sanoja. Alaspäin voi eriyttää antamalla kortit, joissa on jo ensimmäinen tavu valmiina, esimerkiksi suden kuvassa on valmiina kiinni tavu su. Opettaja kiertelee apuna, ja voi auttaa miettimään, miltä kirjaimet näyttivätkään, ja mikä sana niistä muodostuu.
Opetusta voi eriyttää tarvittaessa siten, että ne jotka osaavat jo lukea, saavat tekstin luettavakseen ja tekevät siitä luetun ymmärtämisen tehtäviä. Tekstejä on eri tasoisia.
Kotitehtävät:
Oppilaat etsivät kotoa esineitä/asioita, jotka alkavat s- tai u-kirjaimella. Molemmilla kirjaimilla alkavia esineitä etsitään vähintään kaksi. Esineet piirretään vihkoon, jotta koulussa sitten muistaa, mitä esineitä löytyi. Ne, jotka osaavat jo kirjoittaa, kirjoittavat myös ne sanat, ja keksivät halutessaan lauseen sanasta.
Moduuli 2, tehtävä 6
Oli haastavaa valita yksi suosikkikirja lapsuudesta, koska tykkäsin niin monenlaisista kirjoista, eikä mikään ollut selvästi suosikkini kaikista. Päädyin kuitenkin valitsemaan Anni Polvan Tiina Kesälaitumilla-kirjan. Luin paljon uusien lasten-ja nuorten kirjojen lisäksi ikivihreitä lasten klassikko kirjoja, jotka oli julkaistu jo vuosikymmeniä sitten. Tiina Kesälaitumilla on julkaistu vuonna 1958. Muistan, että kirja oli samaistuttava, koska päähenkilö Tiina on melko rämäpää, ja tykkää monista samoista asioista kuin minäkin lapsena. Tiina viihtyy kesäisin usein maalla mummonsa luona, mikä herätti muistoja mökillä vietetyistä kesälomista. Maalaiselämän kuvaus herätti myös usein kaipuun päästä jonnekin maalle.
Nyt lukiessani kirjan uudestaan, se herätti aika samanlaisia tunteita, kuin lapsenakin. Kirja ei ollut aikuisellekaan tylsää luettavaa, ja lukemisesta tuli lämmin ja nostalginen olo. Kirjassa minuun tehoaa edelleen sen hieman vanhanaikainen kieli ja tyyli, päähenkilön luonne ja hauskat päähänpistot sekä idyllinen maalaiselämän kuvaus.
Monet kirjan aiheista ovat ajankohtaisia edelleen. Kirjassa on kuitenkin paljon piirteitä, mistä huomaa ettei sitä ole kirjoitettu 2020-luvulla. Kirjassa kuvataan väkivaltaa, esimerkiksi lasten fyysistä kuritusta, tavalla, josta ei käy ilmi, että se on väärin. Myös lasten keskinäisiä tappeluita kuvataan kirjassa paljon, mitä ei nykyajan kirjoissa ole juurikaan. Voisin luetuttaa kirjasta osia oppilaillani, mutta en antaisi koko kirjaa luettavaksi. Tehtävänä voisi esimerkiksi olla verrata nykyajan lastenkirjan pätkää osaan Tiina-kirjasta, ja listata eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Toisaalta kirja on hyvä kuvaus aikakaudesta, joten vanhempien oppilaiden kanssa voisin lukea kirjan kokonaankin, ja keskustella sen jälkeen näistä aiheista.
Moduuli 1, tehtävä 7
Ennen kouluikää en käyttänyt mitään viestimiä. Minulla ei ollut puhelinta, enkä käyttänyt myöskään tietokonetta tai televisiota. Vähän vanhempana käytin ainakin instagramia, snapchattia, whatsappia ja luin uutisia. Nykyään käytän aika lailla samoja viestimiä, mutta niiden käyttötapa on muuttunut. Esimerkiksi snapchattia käytän nykyään melko vähän ja vain yhteydenpitoon perheen ja lähimpien ystävien kanssa. Ennen siellä tuli juteltua paljon myös puolituttujen kanssa.
Muistan, että lapsena/ala-asteikäisenä tykkäsin katsoa muumeja ja nalle luppakorva-ohjelmaa. Muuten en viettänyt paljoa aikaa minkään ruudun äärellä, vaan leikin paljon pihalla ja sisällä sisarusten ja kavereiden kanssa. Luin kuitenkin kirjoja aika paljon, ja kävinkin läpi melkein koko kirjaston ja kirjastoauton valikoiman lasten ja nuorten kirjoista. En muista mikä olisi ollut ensimmäinen lukemani kirja. Tykkäsin melkein kaikenlaisista kirjoista, paitsi tietokirjoja ei tullut lainattua juuri koskaan.
Fanitin joitakin urheilijoita, esimerkiksi taitoluistelija Kiira Korpea ja joitakin jääkiekkoilijoita, esimerkiksi Mikael Granlundia. Minulle fanitus ei kuitenkaan ollut kovin tärkeää, enkä esimerkiksi omistanut julisteita tai muita fanitustuotteita.
Kuluttajaelämäkerta:
Koen, että minun on tällä hetkellä vaikea kuvata itseäni mediakasvattajaksi, koska olen niin alussa oman opettajuuteni kanssa. Olen varmaan kuitenkin melko tyypillinen oman ikäpolveni edustaja: olen itse tottunut käyttämään melko paljon opiskelussa ja muussa elämässä tietotekniikkaa. Omat mediataitoni ovat ihan hyvällä tasolla, mutta mediataitojen opetusta muille minun täytyy vielä harjoitella. Haluaisin kehittyä mediakasvattajaksi, joka pysyy mukana muutoksissa ja mediakasvatuksen kehityksessä, ja kehittää omia taitoja jatkuvasti. Media muuttuu jatkuvasti, ja mielestäni on tärkeää, että opettaja pysyy mukana oppilaiden elämään kiinteästi liittyvissä asioissa, eikä jää ulkopuolelle niistä. Hankalan tekstin mukaan mediataidot ovat keskeisiä kansalaistaitoja ja elämänhallinnan taitoja (Hankala, 2014). Tämän takia mediakasvatus on asia, missä haluan kehittyä. Haluan pystyä tarjoamaan tulevaisuudessa oppilailleni sellaista mediakasvatusta, jonka avulla he pärjäävät mediakulttuurissa, ja voivat hyödyntää mediaa myös esimerkiksi opiskeluissa.
Toisaalta koen, että en ole sitä ääripäätä, joka haluaa käyttää teknologiaa ja mediaa kaikkeen mahdollliseen, vaan haluan edelleen panostaa esimerkiksi painettuihin kirjoihin.
B)
Elämäni kieliin kuuluvat suomi, englanti ja ruotsi. Koen kuitenkin pärjääväni vuorovaikutuksessa hyvin ainoastaan suomen kielellä. Tähän on vaikuttanut osittain se, että en ole lapsena ja nuorena esimerkiksi pelannut videopelejä tai katsonut sarjoja tai elokuvia muilla kuin suomen kielellä. Koska en ole käyttänyt kieliä, niiden oppiminen on jäänyt pintatasolle. Koulun kokeissa pärjäsin aina hyvin, mutta oppiminen oli pintatasoista. Opiskelin vain kokeita varten, koska hyvät numerot olivat tärkeitä itselleni. Englannin kieli aiheuttaa jopa ahdistusta minulle, koska koen, että suurin osa osaa sitä, ja että sitä kuuluisi osata sujuvasti. Ruotsin kieli ei ahdista yhtä paljon, mutta siinä sanavarastoni on heikompi, koska sitä ei tule luettua esimerksi somesta juuri lainkaan.
Kieli- ja viestintähistoriassani näkyy ainakin kansallinen ja kulttuurinen identiteettini: olen pohjois-pohjanmaalta ja suomalainen. Pohjois-pohjanmaan murre tulee välillä esiin käyttäessäni kieltä, mutta ei kovin vahvasti. Koulussa eri identiteettien kehittymistä on tuettu esimerkiksi tutustumalla oman kotipaikkakunnan ja lähialuiden historiaan ja perinteisiin sekä vierailemalla kotiseutumuseossa. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetus on myös auttanut ymmärtämään suomen kielen merkitystä.
Kieli ja identiteetti-sivustolla puhuttiin neutraalista yleissuomalaisesta kielestä, ja koen sen omakseni. Yleensä, kun tutustun uusiin ihmisiin, he eivät osaa päätellä mistä olen kotoisin kieleni perusteella. Sivustolla myös puhuttiin alakulttuurien ja harrasteryhmien kielestä. Minulla ei ole mitään kovin vahvaa alakulttuurin kieltä, mutta esimerkiksi salibandykentillä puhuttu kieli on sellaista, josta kaikki eivät välttämättä ymmärrä ihan kaikkia sanoja.
Opetuksessa voisin ottaa huomioon kieli-identiteettien kehittymisen esimerkiksi rohkaisemalla oppilaita käyttämään omia äidinkieliään ja murteitaan keskusteluissa mahdollisuuksien mukaan. Eri äidinkieliä ja murteita voitaisiin myös tutkia yhdessä. On myös tärkeää luoda kunnioittava ja arvostava ilmapiiri kaikkia kieli-identiteettejä kohtaan.
Muistan, että lapsena/ala-asteikäisenä tykkäsin katsoa muumeja ja nalle luppakorva-ohjelmaa. Muuten en viettänyt paljoa aikaa minkään ruudun äärellä, vaan leikin paljon pihalla ja sisällä sisarusten ja kavereiden kanssa. Luin kuitenkin kirjoja aika paljon, ja kävinkin läpi melkein koko kirjaston ja kirjastoauton valikoiman lasten ja nuorten kirjoista. En muista mikä olisi ollut ensimmäinen lukemani kirja. Tykkäsin melkein kaikenlaisista kirjoista, paitsi tietokirjoja ei tullut lainattua juuri koskaan.
Fanitin joitakin urheilijoita, esimerkiksi taitoluistelija Kiira Korpea ja joitakin jääkiekkoilijoita, esimerkiksi Mikael Granlundia. Minulle fanitus ei kuitenkaan ollut kovin tärkeää, enkä esimerkiksi omistanut julisteita tai muita fanitustuotteita.
Kuluttajaelämäkerta:
Koen, että minun on tällä hetkellä vaikea kuvata itseäni mediakasvattajaksi, koska olen niin alussa oman opettajuuteni kanssa. Olen varmaan kuitenkin melko tyypillinen oman ikäpolveni edustaja: olen itse tottunut käyttämään melko paljon opiskelussa ja muussa elämässä tietotekniikkaa. Omat mediataitoni ovat ihan hyvällä tasolla, mutta mediataitojen opetusta muille minun täytyy vielä harjoitella. Haluaisin kehittyä mediakasvattajaksi, joka pysyy mukana muutoksissa ja mediakasvatuksen kehityksessä, ja kehittää omia taitoja jatkuvasti. Media muuttuu jatkuvasti, ja mielestäni on tärkeää, että opettaja pysyy mukana oppilaiden elämään kiinteästi liittyvissä asioissa, eikä jää ulkopuolelle niistä. Hankalan tekstin mukaan mediataidot ovat keskeisiä kansalaistaitoja ja elämänhallinnan taitoja (Hankala, 2014). Tämän takia mediakasvatus on asia, missä haluan kehittyä. Haluan pystyä tarjoamaan tulevaisuudessa oppilailleni sellaista mediakasvatusta, jonka avulla he pärjäävät mediakulttuurissa, ja voivat hyödyntää mediaa myös esimerkiksi opiskeluissa.
Toisaalta koen, että en ole sitä ääripäätä, joka haluaa käyttää teknologiaa ja mediaa kaikkeen mahdollliseen, vaan haluan edelleen panostaa esimerkiksi painettuihin kirjoihin.
B)
Elämäni kieliin kuuluvat suomi, englanti ja ruotsi. Koen kuitenkin pärjääväni vuorovaikutuksessa hyvin ainoastaan suomen kielellä. Tähän on vaikuttanut osittain se, että en ole lapsena ja nuorena esimerkiksi pelannut videopelejä tai katsonut sarjoja tai elokuvia muilla kuin suomen kielellä. Koska en ole käyttänyt kieliä, niiden oppiminen on jäänyt pintatasolle. Koulun kokeissa pärjäsin aina hyvin, mutta oppiminen oli pintatasoista. Opiskelin vain kokeita varten, koska hyvät numerot olivat tärkeitä itselleni. Englannin kieli aiheuttaa jopa ahdistusta minulle, koska koen, että suurin osa osaa sitä, ja että sitä kuuluisi osata sujuvasti. Ruotsin kieli ei ahdista yhtä paljon, mutta siinä sanavarastoni on heikompi, koska sitä ei tule luettua esimerksi somesta juuri lainkaan.
Kieli- ja viestintähistoriassani näkyy ainakin kansallinen ja kulttuurinen identiteettini: olen pohjois-pohjanmaalta ja suomalainen. Pohjois-pohjanmaan murre tulee välillä esiin käyttäessäni kieltä, mutta ei kovin vahvasti. Koulussa eri identiteettien kehittymistä on tuettu esimerkiksi tutustumalla oman kotipaikkakunnan ja lähialuiden historiaan ja perinteisiin sekä vierailemalla kotiseutumuseossa. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetus on myös auttanut ymmärtämään suomen kielen merkitystä.
Kieli ja identiteetti-sivustolla puhuttiin neutraalista yleissuomalaisesta kielestä, ja koen sen omakseni. Yleensä, kun tutustun uusiin ihmisiin, he eivät osaa päätellä mistä olen kotoisin kieleni perusteella. Sivustolla myös puhuttiin alakulttuurien ja harrasteryhmien kielestä. Minulla ei ole mitään kovin vahvaa alakulttuurin kieltä, mutta esimerkiksi salibandykentillä puhuttu kieli on sellaista, josta kaikki eivät välttämättä ymmärrä ihan kaikkia sanoja.
Opetuksessa voisin ottaa huomioon kieli-identiteettien kehittymisen esimerkiksi rohkaisemalla oppilaita käyttämään omia äidinkieliään ja murteitaan keskusteluissa mahdollisuuksien mukaan. Eri äidinkieliä ja murteita voitaisiin myös tutkia yhdessä. On myös tärkeää luoda kunnioittava ja arvostava ilmapiiri kaikkia kieli-identiteettejä kohtaan.
pohdintaa lukemisesta
Muistan, että opin lukemaan kotona ennen esikoulun aloittamista 5 vuoden iässä, kun siskoni opetti minua. Esikoulussa muistan, että oli välillä turhauttavaa harjoitella esimerkiksi tavujen lukemista, kun osasi jo lukea tekstejä. Muistan kuitenkin saaneeni lisätehtäviksi pidempien tekstien lukemista, ja tykkäsin kotonakin lukea koulukirjojen tarinoita.
Alakoulussa lukeminen oli aina yksi lempiasioistani, ja esimerkiksi lukutunnit olivat suosikkejani. Myös pulpettikirjoja minulla oli aina useampi, koska sain ne aika nopeasti luettua yleensä. Pulpettikirjaa sai lukea aina, kun oli tehnyt tehtävät tai muuten jäi aikaa. Pidin tosi monenlaisista kirjoista, mutta esimerkiksi pelkkiä huumorikirjoja tai liian lyhyitä kirjoja en yleensä valinnut. Minuun vetosi kaikenlaiset lasten- ja nuortenkirjat, joissa oli mukaansatempaava juoni. Huonoja lukukokemuksia ei muistu mieleeni, mutta hyviä kokemuksia taas riittää. Kävimme usein viikonloppuisin kirjastossa lainaamassa ison repullisen kirjoja, ja niitä oli mukava lukea kotona.
Nykyäänkin pidän lukemisesta, ja luen silloin, kun on aikaa. Edelleen tykkään monipuolisesti erilaisista kirjoista ja luen monenlaista ulkomaista ja kotimaista kaunokirjallisuutta. Pidän esimerkiksi sota- ja rakkauskirjallisuudesta, kauhusta ja fantasiasta. Elämänkerrat jäävät usein hyllyyn, jos se ei kerro jostai itselleni merkittävästä henkilöstä. Tärkeintä kirjassa on juonen mukaansatempaavuus, kirjoitustyyli ja aihe/teema.
Voisin innostaa oppilaita lukemaan esimerkiksi kertomalla siitä, millaisia kirjoja itse luin lapsena. Voisin myös näyttää esimerkkiä, ja kertoa, miten lukeminen kuuluu arkeeni. Lukutunneilla myös lukisin itse, enkä tekisi esimerkiksi koneella töitä.
Alakoulussa lukeminen oli aina yksi lempiasioistani, ja esimerkiksi lukutunnit olivat suosikkejani. Myös pulpettikirjoja minulla oli aina useampi, koska sain ne aika nopeasti luettua yleensä. Pulpettikirjaa sai lukea aina, kun oli tehnyt tehtävät tai muuten jäi aikaa. Pidin tosi monenlaisista kirjoista, mutta esimerkiksi pelkkiä huumorikirjoja tai liian lyhyitä kirjoja en yleensä valinnut. Minuun vetosi kaikenlaiset lasten- ja nuortenkirjat, joissa oli mukaansatempaava juoni. Huonoja lukukokemuksia ei muistu mieleeni, mutta hyviä kokemuksia taas riittää. Kävimme usein viikonloppuisin kirjastossa lainaamassa ison repullisen kirjoja, ja niitä oli mukava lukea kotona.
Nykyäänkin pidän lukemisesta, ja luen silloin, kun on aikaa. Edelleen tykkään monipuolisesti erilaisista kirjoista ja luen monenlaista ulkomaista ja kotimaista kaunokirjallisuutta. Pidän esimerkiksi sota- ja rakkauskirjallisuudesta, kauhusta ja fantasiasta. Elämänkerrat jäävät usein hyllyyn, jos se ei kerro jostai itselleni merkittävästä henkilöstä. Tärkeintä kirjassa on juonen mukaansatempaavuus, kirjoitustyyli ja aihe/teema.
Voisin innostaa oppilaita lukemaan esimerkiksi kertomalla siitä, millaisia kirjoja itse luin lapsena. Voisin myös näyttää esimerkkiä, ja kertoa, miten lukeminen kuuluu arkeeni. Lukutunneilla myös lukisin itse, enkä tekisi esimerkiksi koneella töitä.
Tekstin tuottaminen
Miltä ajatus tarinan kirjoittamisesta tuntui? Miksi?
- Millaisena kirjoittajana itseäsi pidät?
- Millaisia muistoja sinulla on tarinoiden kirjoittamisesta kouluaikoina?
Ajatus tarinan kirjoittamisesta tuntuu ihan hyvältä, mutta vähän oudolta, koska edellisestä fiktiivisen tekstin kirjoittamisesta on niin kauan aikaa. Olen kuitenkin aina tykännyt tarinoiden kirjoittamisesta. Kouluaikoina ala-asteella kirjoitin aina pitkiä tarinoita, ja usein jatkoin kotonakin niiden kirjoittamista, koska innostuin niistä niin paljon. Myös yläasteella pidin kirjoittamisesta. Kirjoitin myös vapaa-ajalla jonkun verran fiktiivisiä tekstejä, ja erityisesti runoja. Sanoisin että kirjoittajana olen nykyään melko kriittinen, mutta saan tekstiä aikaiseksi, jos pääsen hyvään kirjoitusfiilikseen.
Reflektoi omaa kirjoitusprosessiasi.
- Miltä ensimmäisen kappaleen aloittaminen tuntui?
- Mikä kappale tuntui hankalimmalta kirjoittaa? Entä helpoimmalta?
- Mikä auttoi tarinan kirjoittamisessa?
- Mikä teki siitä hankalaa?
- Mitä muita ajatuksia tehtävä sinussa herätti?
- Mitä tällaisella tehtävällä voidaan harjoitella (osataitoja ja -tietoja)?
Ensimmäisen kappaalen kirjoitus tuntui aika helpolta, ja sain heti luotua mielikuvan koirasta, sen omistajasta ja ympäristöstä. Hankalimmalta tuntui ehkä vuorosanojen kirjoitus, koska tuntui, että siitä tuli jotenkin tönkömpää tekstiä. Helpoimmalta tuntui ensimmäinen kappale. Tarinan kirjoittamisessa auttoi hyvät ohjeet, ja se, että minulla on ollut melkein aina koira, joten aihe oli tuttu. Hankalaa siitä teki se, että edellisestä fiktiivisen tekstin kirjoittamisesta on niin kauan aikaa, että kirjoittaminen ei ollut yhtä luontevaa kuin joskus aiemmin. Tehtävällä voidaan harjoitella monia eri taitoja. Esimerkiksi vuorosanojen kirjoittamista ja kappalejakojen tekemistä tulee harjoiteltua. Tehtävä on myös hyvää harjoitusta yleisesti tarinan kirjoittamiseen, ja ohjeet auttavat alkuun myös niitä, jotka kokevat vaikeaksi aloittaa tarinan kirjoittamisen.
- Millaisena kirjoittajana itseäsi pidät?
- Millaisia muistoja sinulla on tarinoiden kirjoittamisesta kouluaikoina?
Ajatus tarinan kirjoittamisesta tuntuu ihan hyvältä, mutta vähän oudolta, koska edellisestä fiktiivisen tekstin kirjoittamisesta on niin kauan aikaa. Olen kuitenkin aina tykännyt tarinoiden kirjoittamisesta. Kouluaikoina ala-asteella kirjoitin aina pitkiä tarinoita, ja usein jatkoin kotonakin niiden kirjoittamista, koska innostuin niistä niin paljon. Myös yläasteella pidin kirjoittamisesta. Kirjoitin myös vapaa-ajalla jonkun verran fiktiivisiä tekstejä, ja erityisesti runoja. Sanoisin että kirjoittajana olen nykyään melko kriittinen, mutta saan tekstiä aikaiseksi, jos pääsen hyvään kirjoitusfiilikseen.
Reflektoi omaa kirjoitusprosessiasi.
- Miltä ensimmäisen kappaleen aloittaminen tuntui?
- Mikä kappale tuntui hankalimmalta kirjoittaa? Entä helpoimmalta?
- Mikä auttoi tarinan kirjoittamisessa?
- Mikä teki siitä hankalaa?
- Mitä muita ajatuksia tehtävä sinussa herätti?
- Mitä tällaisella tehtävällä voidaan harjoitella (osataitoja ja -tietoja)?
Ensimmäisen kappaalen kirjoitus tuntui aika helpolta, ja sain heti luotua mielikuvan koirasta, sen omistajasta ja ympäristöstä. Hankalimmalta tuntui ehkä vuorosanojen kirjoitus, koska tuntui, että siitä tuli jotenkin tönkömpää tekstiä. Helpoimmalta tuntui ensimmäinen kappale. Tarinan kirjoittamisessa auttoi hyvät ohjeet, ja se, että minulla on ollut melkein aina koira, joten aihe oli tuttu. Hankalaa siitä teki se, että edellisestä fiktiivisen tekstin kirjoittamisesta on niin kauan aikaa, että kirjoittaminen ei ollut yhtä luontevaa kuin joskus aiemmin. Tehtävällä voidaan harjoitella monia eri taitoja. Esimerkiksi vuorosanojen kirjoittamista ja kappalejakojen tekemistä tulee harjoiteltua. Tehtävä on myös hyvää harjoitusta yleisesti tarinan kirjoittamiseen, ja ohjeet auttavat alkuun myös niitä, jotka kokevat vaikeaksi aloittaa tarinan kirjoittamisen.
Monilukutaito
Ymmärrykseni käsitteestä monilukutaito laajeni luettuani opsin kuvauksen ja Minna-Riitta Luukan artikkelin aiheesta. Ajattelin aiemmin, että se tarkoittaa lähinnä taitoa tulkita, arvioida ja lukea erilaisia tekstejä. Siihen kuitenkin kuuluu myös erilaisten tekstien tuottamisen ja niiden kanssa toimimisen taito erilaisissa monimediasissa ja tilanne- sekä kulttuurisidonnaisissa ympäristöissä.
Opettajana monilukutaito tuntuu haastavalta, koska se on niin laaja asia, ja pitäisi osata ottaa huomioon paljon eri asioita.
Opettajana monilukutaito tuntuu haastavalta, koska se on niin laaja asia, ja pitäisi osata ottaa huomioon paljon eri asioita.
Alkupohdinta
Ajatus itsestä äidinkielenä herättää minussa innostusta, mutta myös jännitystä. Koen, että vaikka itse olen aina ollut ihan hyvä äidinkielessä koulussa, sen opettaminen tuntuu vielä vieraalta. Varmasti kurssin edetessä oma opettajuus kuitenkin vahvistuu myös äidinkielen osalta. Erityisesti minua jännittää ja mietityttää draaman käyttäminen opetuksessa, koska se tuntuu itselleni vieraalta aiheelta, enkä koe olevani kovin luova tämän suhteen enkä koe itse olevani kovin hyvä esimerkiksi näyttelemisessä tai improvisointitehtävissä.
Viime vuonna harjoittelussa ja sijaisena toimiessani olen huomannut, että yksi vahvuuksistani on luovan kirjoittamisen ohjaaminen. Sain ihan hyvin autettua alkuun myös niitä oppilaita, joille kirjoittamisen aloittaminen tuntuu haastavalta. Koen, että osaan innostaa oppilaita kirjoittamiseen myös ihan hyvin.
Mielestäni oma osaamiseni on parhaalla tasolla lukemisessa, kirjoittamisessa, kielitiedossa ja kirjallisuudessa sekä kulttuurissa. Media ja vuorovaikutus ovat enemmän kehityskohteitani.
Muistan, että omana kouluaikanani vuorovaikutustaitoja ei harjoiteltu äidinkielessä juuri ollenkaan, vaan pääpaino oli kirjoittamisessa, lukemisessa ja kielitiedossa. Tämän haluaisin ainakin muuttaa äidinkielen opetuksessa. On vaikeaa sanoa vain yksi oppiaineen tärkein tehtävä, mutta kiteyttäisin sen teksti- kieli- ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen.
Tavoitteeni tälle kurssille on saada lisää vahvistusta ja erilaisia tapoja ylipäätään äidinkielen opettamiseen. Myös lukemaan opettaminen tuntuu vielä siltä, että siihen tarvitsen lisää tietoa.
Viime vuonna harjoittelussa ja sijaisena toimiessani olen huomannut, että yksi vahvuuksistani on luovan kirjoittamisen ohjaaminen. Sain ihan hyvin autettua alkuun myös niitä oppilaita, joille kirjoittamisen aloittaminen tuntuu haastavalta. Koen, että osaan innostaa oppilaita kirjoittamiseen myös ihan hyvin.
Mielestäni oma osaamiseni on parhaalla tasolla lukemisessa, kirjoittamisessa, kielitiedossa ja kirjallisuudessa sekä kulttuurissa. Media ja vuorovaikutus ovat enemmän kehityskohteitani.
Muistan, että omana kouluaikanani vuorovaikutustaitoja ei harjoiteltu äidinkielessä juuri ollenkaan, vaan pääpaino oli kirjoittamisessa, lukemisessa ja kielitiedossa. Tämän haluaisin ainakin muuttaa äidinkielen opetuksessa. On vaikeaa sanoa vain yksi oppiaineen tärkein tehtävä, mutta kiteyttäisin sen teksti- kieli- ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen.
Tavoitteeni tälle kurssille on saada lisää vahvistusta ja erilaisia tapoja ylipäätään äidinkielen opettamiseen. Myös lukemaan opettaminen tuntuu vielä siltä, että siihen tarvitsen lisää tietoa.