Ennen kouluikää en käyttänyt mitään viestimiä. Minulla ei ollut puhelinta, enkä käyttänyt myöskään tietokonetta tai televisiota. Vähän vanhempana käytin ainakin instagramia, snapchattia, whatsappia ja luin uutisia. Nykyään käytän aika lailla samoja viestimiä, mutta niiden käyttötapa on muuttunut. Esimerkiksi snapchattia käytän nykyään melko vähän ja vain yhteydenpitoon perheen ja lähimpien ystävien kanssa. Ennen siellä tuli juteltua paljon myös puolituttujen kanssa.

Muistan, että lapsena/ala-asteikäisenä tykkäsin katsoa muumeja ja nalle luppakorva-ohjelmaa. Muuten en viettänyt paljoa aikaa minkään ruudun äärellä, vaan leikin paljon pihalla ja sisällä sisarusten ja kavereiden kanssa. Luin kuitenkin kirjoja aika paljon, ja kävinkin läpi melkein koko kirjaston ja kirjastoauton valikoiman lasten ja nuorten kirjoista. En muista mikä olisi ollut ensimmäinen lukemani kirja. Tykkäsin melkein kaikenlaisista kirjoista, paitsi tietokirjoja ei tullut lainattua juuri koskaan.

Fanitin joitakin urheilijoita, esimerkiksi taitoluistelija Kiira Korpea ja joitakin jääkiekkoilijoita, esimerkiksi Mikael Granlundia. Minulle fanitus ei kuitenkaan ollut kovin tärkeää, enkä esimerkiksi omistanut julisteita tai muita fanitustuotteita.
Kuluttajaelämäkerta:

• 
  

Koen, että minun on tällä hetkellä vaikea kuvata itseäni mediakasvattajaksi, koska olen niin alussa oman opettajuuteni kanssa. Olen varmaan kuitenkin melko tyypillinen oman ikäpolveni edustaja: olen itse tottunut käyttämään melko paljon opiskelussa ja muussa elämässä tietotekniikkaa. Omat mediataitoni ovat ihan hyvällä tasolla, mutta mediataitojen opetusta muille minun täytyy vielä harjoitella. Haluaisin kehittyä mediakasvattajaksi, joka pysyy mukana muutoksissa ja mediakasvatuksen kehityksessä, ja kehittää omia taitoja jatkuvasti. Media muuttuu jatkuvasti, ja mielestäni on tärkeää, että opettaja pysyy mukana oppilaiden elämään kiinteästi liittyvissä asioissa, eikä jää ulkopuolelle niistä. Hankalan tekstin mukaan mediataidot ovat keskeisiä kansalaistaitoja ja elämänhallinnan taitoja (Hankala, 2014). Tämän takia mediakasvatus on asia, missä haluan kehittyä. Haluan pystyä tarjoamaan tulevaisuudessa oppilailleni sellaista mediakasvatusta, jonka avulla he pärjäävät mediakulttuurissa, ja voivat hyödyntää mediaa myös esimerkiksi opiskeluissa.

Toisaalta koen, että en ole sitä ääripäätä, joka haluaa käyttää teknologiaa ja mediaa kaikkeen mahdollliseen, vaan haluan edelleen panostaa esimerkiksi painettuihin kirjoihin.

B)
Elämäni kieliin kuuluvat suomi, englanti ja ruotsi. Koen kuitenkin pärjääväni vuorovaikutuksessa hyvin ainoastaan suomen kielellä. Tähän on vaikuttanut osittain se, että en ole lapsena ja nuorena esimerkiksi pelannut videopelejä tai katsonut sarjoja tai elokuvia muilla kuin suomen kielellä. Koska en ole käyttänyt kieliä, niiden oppiminen on jäänyt pintatasolle. Koulun kokeissa pärjäsin aina hyvin, mutta oppiminen oli pintatasoista. Opiskelin vain kokeita varten, koska hyvät numerot olivat tärkeitä itselleni. Englannin kieli aiheuttaa jopa ahdistusta minulle, koska koen, että suurin osa osaa sitä, ja että sitä kuuluisi osata sujuvasti. Ruotsin kieli ei ahdista yhtä paljon, mutta siinä sanavarastoni on heikompi, koska sitä ei tule luettua esimerksi somesta juuri lainkaan.

Kieli- ja viestintähistoriassani näkyy ainakin kansallinen ja kulttuurinen identiteettini: olen pohjois-pohjanmaalta ja suomalainen. Pohjois-pohjanmaan murre tulee välillä esiin käyttäessäni kieltä, mutta ei kovin vahvasti. Koulussa eri identiteettien kehittymistä on tuettu esimerkiksi tutustumalla oman kotipaikkakunnan ja lähialuiden historiaan ja perinteisiin sekä vierailemalla kotiseutumuseossa. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetus on myös auttanut ymmärtämään suomen kielen merkitystä.

Kieli ja identiteetti-sivustolla puhuttiin neutraalista yleissuomalaisesta kielestä, ja koen sen omakseni. Yleensä, kun tutustun uusiin ihmisiin, he eivät osaa päätellä mistä olen kotoisin kieleni perusteella. Sivustolla myös puhuttiin alakulttuurien ja harrasteryhmien kielestä. Minulla ei ole mitään kovin vahvaa alakulttuurin kieltä, mutta esimerkiksi salibandykentillä puhuttu kieli on sellaista, josta kaikki eivät välttämättä ymmärrä ihan kaikkia sanoja.

Opetuksessa voisin ottaa huomioon kieli-identiteettien kehittymisen esimerkiksi rohkaisemalla oppilaita käyttämään omia äidinkieliään ja murteitaan keskusteluissa mahdollisuuksien mukaan. Eri äidinkieliä ja murteita voitaisiin myös tutkia yhdessä. On myös tärkeää luoda kunnioittava ja arvostava ilmapiiri kaikkia kieli-identiteettejä kohtaan.