Kysy tutkijalta
Kysy tutkijalta
Oppilaat voivat opettajan johdolla kysyä tutkijoilta kasvigeenivaroihin liittyviä kysymyksiä. Valikoimme Geenivaraoppiin sopivat kysymykset ja annamme ne tutkijoille vastattavaksi.
Lähetä kysymyksesi sähköpostitse kasvigeenivarat@luke.fi. Muotoile kysymyksesi mahdollisimman lyhyeksi. Jos haluatte, niin kysyjän tiedot (esim. Sauvon koulu, 6b luokka) voidaan julkaista kysymyksen yhteydessä.
Esimerkki: Voinko minä lähettää siemeniä Huippuvuorilla sijaitsevaan siemenpankkiin?
1. Miten pitää toimia jotta tutkittaisiin, mikä viljelykasvi tai sen lajike on kyseessä ja onko se maatiainen?
Tutkimus ei pysty taloudellista syistä selvittämään kaikkien kasvien lajiketta. Lajin selvittäminen yleensä onnistuu ilman varsinaista tutkimustakin. Jos kuitenkin on painava syy epäillä, että löytämänsä kasvi voi olla yli 50-vuotias, harvinainen ja ominaisuuksiltaan arvokas viljelykasvi, kannattaa kasvin tiedot lähettää Luonnonvarakeskuksen Ilmoita kasvi-lomakkeella geenivaratutkijoille.
Kasvista kannattaa ottaa valokuvia sen eri vaiheista (kukat, lehdet, kokonaisuus, siemenet/hedelmät) ja myös keskustella kasvista tietävien kanssa, kuinka kauan kasvi on kasvanut löytöpaikallaan, mistä se on ehkä sinne tuotu tai siirretty. Näin on mahdollista täyttää kasvikuulutuslomake oikeilla ja tarkoilla tiedoilla. Lomakkeiden kautta kertyviä tietoja käsitellään luottamuksella. Jos kasvi osoittautuu niin arvokkaaksi, että siitä ollaan kiinnostuneita saamaan näytteitä, tietojen lähettäjään otetaan yhteyttä. Valitettavasti Luonnonvarakeskuksen tutkijat eivät voi ottaa kaikkiin lomakkeen täyttäneisiin yhteyttä. Tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksessa ei ole palvelua, josta voisi tilata kasvin tunnistustutkimuksen ja maksaa oman näytteensä käsittelystä.
Sellaista menetelmää, joka yksioikoisesti kertoisi onko kasvi maatiainen vai ei, ei ole olemassa. Viljelykasvilajeja on suuri määrä ja kullakin lajilla on omat erityispiirteensä.
Kysymys on saatu peruskoulun opettajalta
Kasvista kannattaa ottaa valokuvia sen eri vaiheista (kukat, lehdet, kokonaisuus, siemenet/hedelmät) ja myös keskustella kasvista tietävien kanssa, kuinka kauan kasvi on kasvanut löytöpaikallaan, mistä se on ehkä sinne tuotu tai siirretty. Näin on mahdollista täyttää kasvikuulutuslomake oikeilla ja tarkoilla tiedoilla. Lomakkeiden kautta kertyviä tietoja käsitellään luottamuksella. Jos kasvi osoittautuu niin arvokkaaksi, että siitä ollaan kiinnostuneita saamaan näytteitä, tietojen lähettäjään otetaan yhteyttä. Valitettavasti Luonnonvarakeskuksen tutkijat eivät voi ottaa kaikkiin lomakkeen täyttäneisiin yhteyttä. Tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksessa ei ole palvelua, josta voisi tilata kasvin tunnistustutkimuksen ja maksaa oman näytteensä käsittelystä.
Sellaista menetelmää, joka yksioikoisesti kertoisi onko kasvi maatiainen vai ei, ei ole olemassa. Viljelykasvilajeja on suuri määrä ja kullakin lajilla on omat erityispiirteensä.
Kysymys on saatu peruskoulun opettajalta
2. Mitä viljelykasvin tunnistaminen maksaa?
Tutkimus tarvitsee aina rahoittajan ja yleensä tutkimusta tehdään johonkin yhteen lajiin keskittyvässä hankkeessa, johon on haettu rahoitusta EU:lta, säätiöiltä tai muilta rahoittajilta.
Tutkimuksen hinta riippuu siitä, riittääkö kasvin tutkimukseen (laji ja lajike) ns. morfologinen tunnistus (aistinvarainen) vai tarvitaanko siihen geneettistä analyysiä. Kaikille kasvilajeille ei ole kehitettykään geneettistä tutkimusmenetelmää. Mikäli menetelmä on olemassa ja sitä on käytetty ja testattu onnistuneesti, yhden näytteen tutkimuksen hinta on sadoissa euroissa. Useimmiten menetelmä joudutaan rakentamaan testaamalla tieteen tuntemia geenimerkkejä kaikkiin muihin suomalaisiin maatiaisiin ja vertaamalla tutkittavaa näytettä näihin. Tämä menetelmän rakentaminen maksaa kymmeniä tuhansia euroja.
Kysymys on saatu peruskoulun opettajalta
Tutkimuksen hinta riippuu siitä, riittääkö kasvin tutkimukseen (laji ja lajike) ns. morfologinen tunnistus (aistinvarainen) vai tarvitaanko siihen geneettistä analyysiä. Kaikille kasvilajeille ei ole kehitettykään geneettistä tutkimusmenetelmää. Mikäli menetelmä on olemassa ja sitä on käytetty ja testattu onnistuneesti, yhden näytteen tutkimuksen hinta on sadoissa euroissa. Useimmiten menetelmä joudutaan rakentamaan testaamalla tieteen tuntemia geenimerkkejä kaikkiin muihin suomalaisiin maatiaisiin ja vertaamalla tutkittavaa näytettä näihin. Tämä menetelmän rakentaminen maksaa kymmeniä tuhansia euroja.
Kysymys on saatu peruskoulun opettajalta