KTKP040
Kuinka yhdistän teoriaa käytäntöön?
Kemian ja muidenkin luonnontieteiden opetuksessa teorian yhdistäminen käytäntöön on erittäin tärkeää. Muuten käsitteet ja teoriat voivat jäädä oppijoille abstrakteiksi, jolloin oppimismotivaatio hiipuu. Jan Höper ja Hans-Georg Köller pohtivat tutkimuksessaan “Outdoor chemistry in teacher education – a case study about finding carbohydrates in nature”, miten luonnontieteiden opettamista voisi tehostaa. Höper ja Köller kokeilivat viedä opettajaopiskelijoita ulos laboratorion sijaan. Opiskelijat epäilivät aluksi opetustilanteen toimivuutta, mutta kokeilun jälkeen olivat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että voisivat hyödyntää sitä tulevaisuudessa. Mielestäni tämä tutkimus oli kiinnostava, koska koen teorian käytännöllistämisen tulevaisuuden opetuksessani tärkeäksi.
Mielestäni teorian yhdistäminen käytäntöön tukee oppijoiden kykyä soveltaa oppimaansa asiaa. Olen oppinut Normaalikoululla suorittamani harjoittelujakson aikana, että jopa yhteen oppilasryhmään mahtuu paljon erilaisia oppijoita. Siksi on erittäin tärkeää, että oppilaat pääsevät havainnollistamaan kemian ilmiöitä itse. Joillekin oppilaille omilla käsillä tekeminen on avain uuden oppimiseen.
Lähteet:
Höper J., Köller H-G., “Outdoor chemistry in teacher education – a case study about finding carbohydrates in nature”, LUMAT, 2018.Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: kemia, 7.-9. lk., 2014.
Missä oppiaineessa/oppisisällöissä olen vahvimmillani? Mikä on auktoriteettini sillä alalla?
Olen vahvimmillani luonnontieteiden opetuksessa. Tarkemmin kemian ja matematiikan opetuksessa. Auktoriteetin rakentaminen nuorena opettajana on mielestäni hankalaa. Sen luominen on kuitenkin erittäin tärkeää, jotta opetustilanteet saadaan toimimaan. Monet jo vuosia opettajina olleet ovat painottaneet ensivaikutelman tärkeyttä. Aluksi kannattaa olla tiukempi kuin haluaisikaan, sillä siitä on helppo löysätä. Toisin päin se ei sitten toimikaan enää yhtä hyvin. Olen sijaistanut jo ennen opintojeni aloittamista paljon alakoulun puolella. Koen, että siellä auktoriteetin löytäminen oli helpompaa, koska alakoululaiset ovat vielä nuorempia. Sain jo nopeasti kuulla itseäni kutsuttavan tädiksi tai aikuiseksi. Yläasteella se tulee olemaan huomattavasti hankalampaa. Omasta mielestäni yläasteella auktoriteettiä luo asiantuntijuus ja aikuismaisuus. Molemmat tukevat asetelmaa, jossa oppijat tuntevat oman roolinsa luokkatilassa. Tällöin opetustilanne saadaan oppilaslähtöiseksi siten, että opettaja hallitsee tilannetta.
Lähteet:
Höper J., Köller H-G., “Outdoor chemistry in teacher education – a case study about finding carbohydrates in nature”, LUMAT, 2018.
Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: kemia, 7.-9. lk., 2014.
Millä tavalla tutkiva ote näkyy valinnoissani ja toiminnassani?
Tutkiva ote näkyy toiminnassani siten, että haluan jatkuvasti kehittää itseäni. Koen, että oppilaat opettavat opettajaa työssä jatkuvasti, koska erilaisilla ryhmillä on erilaiset tarpeet. Erilaisten ryhmien tarpeisiin on tärkeää osata sopeutua. Mielestäni tutkiva ote onkin myös tilanteeseen sopeutumista. Olen käynyt observoimassa useita tunteja, ja opetellut niiden pohjalta tunnistamaan erilaisia käytösmalleja ja tutkimaan ryhmädynamiikkaa. Kun havainnoin ryhmän toimintaa, voin tehdä valintoja, jotka ajavat ryhmän etua. Ei ole esimerkiksi järkevää pitää pitkää opettajajohtoista opetustilaisuutta ryhmälle, jolle on vaikeaa keskittyä. Voin valita vaihtoehtoisesti oppilaita aktivoivan opetustavan.
Tutkiva ote näkyy valinnoissani myös siten, että haluan perustaa opetukseni tutkimukselle. Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) yhtenä kemian opetuksen tehtävänä mainitaan elinympäristöön liittyvien ilmiöiden havainnointi ja tutkiminen. Haluan opettajan opettaa oppilaille tutkimuksen taitojen tärkeyttä.
Lähteet:
Höper J., Köller H-G., “Outdoor chemistry in teacher education – a case study about finding carbohydrates in nature”, LUMAT, 2018.
Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: kemia, 7.-9. lk., 2014.
Vuorovaikuttaminen ja ihmissuhteiden luominen sosiaalisessa mediassa
Päätin valita ilmiön kurssilta Vuorovaikutus ja yhteistyö (KTKP050). Ilmiön nimi on vuorovaikutus mediassa. Media käsitteeseen kuuluu laaja kirjo erilaisia viestintäkanavia, joten halusin rajata aiheen tarkemmin lasten ja nuorten vuorovaikutukseen ja ihmissuhteiden luomiseen sosiaalisessa mediassa. Ilmiö kiinnostaa minua, koska sosiaalisen median vuorovaikutuksesta kuulee paljon erilaisia mielipiteitä. Toisten mielestä sosiaalisessa mediassa ei pitäisi luottaa kehenkään, jotkut kokevat löytäneensä sieltä parhaat kaverit tai jopa puolison. Tehtävässä pohdin, voiko sosiaalisessa mediassa luoda aitoja vuorovaikutussuhteita. Pohdin myös sitä, että onko aitoudella lopulta merkitystä, jos vuorovaikutus tapahtuu vain sosiaalisessa mediassa.
Ilmiö nousi mieleeni myös, koska törmäsin sattumalta ohjelmaan, jossa osallistujat kutsuttiin sosiaaliseen kokeeseen. Osallistujat asutettiin kerrostaloon, jossa jokainen asui omassa pienessä yksiössään. Osallistujat eivät nähneet toisiaan kertaakaan ohjelman aikana ja tarkoituksena oli keskustella ainoastaan käyttäen sosiaalisen median kanavia. He loivat itselleen profiilin, ja saivat päättää haluavatko esiintyä omana itsenään vai jonain toisena henkilönä. Osa osallistujista esiintyi omana itsenään, ja osa toisena henkilönä. Ohjelma yllätti minut siinä, kuinka tiiviitä ystävyyssuhteita osallistujat solmivat, vaikka osa henkilöistä esiintyi “feikkeinä”.
Aiheen käsitteleminen on mielestäni tärkeää kasvatuksen näkökulmasta. Opettajana haluan, kannustaa oppilaita vuorovaikuttamaan omana itsenään. Sosiaalinen media asettaa tietyt ihanteet ja rajat millainen pitäisi olla. Aihe on mielestäni kasvatuksen kannalta tärkeä myös, koska yhä useampi lapsi ja nuori löytää ystäviä sosiaalisesta mediasta. Aikuisena ja opettajan on myös tärkeää muistaa, että lapset osaavat käyttää sosiaalista mediaa välineenä, mutta eivät välttämättä osaa lukea sisältöä oikein.
Mikä tai mitä sosiaalinen media on? Tommi Hynynen tutkii kandityössään sosiaalista mediaa oppimisympäristönä. Hynysen mukaan sosiaalinen media rakentuu kolmen käsitteen ympärille; sisältö, yhteisö ja Web 2.0. Hynysen mukaan sisällöllä on merkittävä rooli sosiaalisessa mediassa. Sisältöä ovat esimerkiksi kuvat, videot ja tekstit. Web 2.0 käsitettä käytetään Hynysen mukaan usein englannin kielessä suoraan synonyymina sosiaalisesta mediasta. Termillä kuitenkin tarkoitetaan erilaisia teknologioita, joilla mahdollistetaan sosiaalisen median käyttö. Olen Hynysen kanssa samaa mieltä siitä, että sisällöllä on merkittävä rooli sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media perustuu kuville ja videoille. Ainakin nuorten maailmassa.
Voi olla hankalaa miettiä muodostavansa vuorovaikutussuhteita ihmisten kanssa, joita ei välttämättä ole olemassakaan, ainakaan sellaisena kuin kuvittelee. Monesti sosiaalisen median merkitystä ja vaikutusta vähätellään. Olen varmasti itsekin sortunut siihen. Sosiaalisella medialla voi kuitenkin olla suuri merkitys nuorten kasvuun ja kehitykseen.
Sosiaalinen media tarjoaa jokaiselle ympäristön, jossa voi olla ihan kuka haluaa. Mari Hankala ja Johanna Kainulainen pohtivat luennollaan Vuorovaikutus mediassa millaisia hyviä ja huonoja puolia aiheeseen liittyy. Esille nousi vahvasti se, että vuorovaikuttamisen kynnys madaltuu sosiaalisessa mediassa verrattuna kasvotusten tapahtuvaan vuorovaikuttamiseen. Myös lasten ja nuorten kohtaamisten määrät ovat lisääntyneet. Kaksi edellä mainittua mahdollistavat ystävyyssuhteiden luomisen ja ylläpitämisen sosiaalisen median välityksellä.
Hankala ja Kainulainen nostivat esille myös ilmiön huonoja puolia. Sosiaalinen media aiheuttaa erilaisia sosiaalisia paineita ja odotuksia. On erittäin suuri tarve saada tykkäyksiä ja kommentteja omiin päivityksiin. Taustalla saattaa olla tarve saada itsensä hyväksytyksi. Jos sosiaalisen median minällä ei tule hyväksytyksi, on profiilia helppo muuttaa. Vuorovaikutuksen kynnyksen madaltuminen ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Hankala ja Kainulainen pohtivat, että sosiaalisen median myötä myös kiusaamisen kynnys madaltuu. Lisäksi, kun vuorovaikutus siirtyy sosiaaliseen mediaan, kehonkieli häviää. Kun ei näe kehonkieltä, voi helposti tulla väärinymmärretyksi ja kokea tulleensa esimerkiksi kiusatuksi.
Johtopäätöksenä voin todeta, että sosiaalisessa mediassa voi luoda vuorovaikutussuhteita. Suhteet ja vuorovaikutustaidot ovat erityisesti nuorille erittäin tärkeitä. Sosiaalinen media tarjoaa pohjan, jossa voi vuorovaikuttaa erittäin matalalla kynnyksellä. Jos ei koe tulleensa hyväksytyksi esimerkiksi koulussa, voi hakea ja saada hyväksyntää sosiaalisen median kautta. Kun ihmissuhde on muodostunut, mielestäni ei ole väliä kuinka aidolle pohjalle suhde muodostuu, on tärkeintä, että se ylipäätään muodostuu. Niin kuin oikeassa elämässä, myös sosiaalisessa mediassa tapahtuu kiusaamista. Myös tärkeät vuorovaikutustaidot, kuten kehonkieli voivat hävitä sosiaalisen median myötä.
Mielestäni sosiaalisen median vuorovaikutussuhteet ovat tärkeitä, mutta on myös tärkeää muodostaa suhteita oikeassa elämässä. Koulu on tähän tärkeä ympäristö, mutta niin on sosiaalinen mediakin. Siksi mielestäni opettajan pitää olla valmis opettamaan oppilaita vuorovaikutukseen toistensa kanssa, sekä koulussa, että sosiaalisessa mediassakin.
Lähteet:
Hynynen T., Sosiaalinen media oppimisympäristönä, Jyväskylän Yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos, kandityö, 2014. (luettu 27.4.22)
Mari Hankala & Johanna Kainulainen, Vuorovaikutus mediassa (Video)