Kemian ja muidenkin luonnontieteiden opetuksessa teorian yhdistäminen käytäntöön on erittäin tärkeää. Muuten käsitteet ja teoriat voivat jäädä oppijoille abstrakteiksi, jolloin oppimismotivaatio hiipuu. Jan Höper ja Hans-Georg Köller pohtivat tutkimuksessaan “Outdoor chemistry in teacher education – a case study about finding carbohydrates in nature”, miten luonnontieteiden opettamista voisi tehostaa. Höper ja Köller kokeilivat viedä opettajaopiskelijoita ulos laboratorion sijaan. Opiskelijat epäilivät aluksi opetustilanteen toimivuutta, mutta kokeilun jälkeen olivat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että voisivat hyödyntää sitä tulevaisuudessa. Mielestäni tämä tutkimus oli kiinnostava, koska koen teorian käytännöllistämisen tulevaisuuden opetuksessani tärkeäksi.

Mielestäni teorian yhdistäminen käytäntöön tukee oppijoiden kykyä soveltaa oppimaansa asiaa. Olen oppinut Normaalikoululla suorittamani harjoittelujakson aikana, että jopa yhteen oppilasryhmään mahtuu paljon erilaisia oppijoita. Siksi on erittäin tärkeää, että oppilaat pääsevät havainnollistamaan kemian ilmiöitä itse. Joillekin oppilaille omilla käsillä tekeminen on avain uuden oppimiseen. 

 

Lähteet:

Höper J., Köller H-G., “Outdoor chemistry in teacher education – a case study about finding carbohydrates in nature”, LUMAT, 2018.

Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet: kemia, 7.-9. lk., 2014.