Tervanpoltto oli tärkeä elinkeino 1600–1700-luvulla

Tervanpoltto oli tärkeä elinkeino 1600- ja etenkin 1700-luvulla

Tervan valmistus ja myynti oli Kauhajoella tärkein tulonlähde kun tilat olivat pieniä. Tervanpoltto alkoi jo ensimmäisten uudisasukkaiden aikoina 1500-luvullla, mutta se yleistyi 1600-luvun lopulla. Tervanpoltto oli erittäin merkittävä tulonlähde kauhajokisille 1890-luvulle asti. Tervanpoltto vaikutti metsäluontoon, mutta myös ihmisten asuntoihin. Tervan myynnin avulla vaurastuneet rakensivat suurempia taloja 1700-luvulta alkaen.

Kauhajoen pitäjästä on löydetty 753 tervahautaa. Hyyppä on yksi alueista, joilla oli eniten tervahautoja. Nykyisin niitä on vaikea nähdä maastossa, koska maa- ja metsätalous ovat muovanneet maisemaa, mutta niiden määrä on osoitus tervanpolton tärkeydestä seudulla.

Kuva: Tervahaudan jättämä kuoppa Vuorenmaan talon luona Teevahaisessa.

Tervanvalmistus alkoi niin, että mäntyjä kuorittiin vähän kerrallaan 3–4 vuotta peräkkäin, jotta ne tuottaisivat paljon pihkaa. Tervasmetsät kuorittuine puunrunkoineen olivat tavanomainen näky. Sitten puut kaadettiin. Puut kolottiin, kaadettiin, pilkottiin ja ajettiin tervahaudalle talvella, jolloin ei ollut maataloustöitä. Ne pinottiin kesällä ja vuorattiin hyvin sammalella ja hiekalla, jotteivät ne palaisi liian nopeasti. Kun tervahauta oli valmis poltettavaksi, pidettiin juhlat. Tervahauta paloi noin viikon, ja sitä piti vartioida koko ajan.

Tervahaudoista syntyi sivutuotteena sysiä eli hiiliä, joita käytettiin pajojen ahjoissa. Sysien toimittaminen ruukeille oli 1700-luvun lopussa tuottoisa tervanpolton sivuelinkeino. 1900-luvulla sysiä käytettiin myös autojen polttoaineena! Tervaksista kerättiin myös pihkaa, josta tislattiin tärpättiä ja osa kuivattiin hartsiksi.

Lisää tervantuotannon merkityksestä kauhajokisille voi lukea Liisa Ruismäen kirjoittamasta Kauhajoen historia -teoksesta sivuilta 193-196.


Kuva:
Tervamiilua rakennetaan 1900-luvun alussa.


Kuva:
Tervamiilu palaa.