1. PLE-ajattelu mahdollistaa todellisen oppijalähtöisyyden

• Omat portfoliot tukevat oman kehittymisen arviointia.
• PLE:ssä yhdistyvät teknologia, pedagogiikka, oppiminen, erilaiset oppimisen ympäristöt, ihmiset ja yhteisöt sekä oppijan omistajuus omaan oppimisprosessiinsa.
• PLE tekee oppimisesta näkyvän aina tavoitteen asettelusta arviointiin.
• Oppija tulee tietoiseksi omasta oppimisestaan ja kehittymisestään.
• Formaalin ja informaalin oppimisen yhdistyminen: Koulu ei ole enää erillinen "saarake". Matkapäiväkirjat löytyvät samasta paikkaa kuin oppimispäiväkirjatkin. Molempien jakaminen yhteisöllisen oppimisen tueksi pitää olla mahdollisimman helppoa.

2. Oppilaan pitää saada mukaansa oppimishistoriaansa tukemaan elinikäistä oppimista!

• Omat projektit ja portfoliot pitää saada mukaan. Niiden avulla oppija tulee tietoiseksi oman osaamisensa kehittymisestä. Osaamisperusteisessa oppimisessa oman osaamisen dokumentointi on välttämätöntä.
• YHTEYS KAIKKIIN kurssisisältöihin pitää säilyä. Tämä on erityisen tärkeää oppiaineissa, joissa oppiminen perustuu aiempaan osaamiseen aiheesta. Toisen asteen opinnoissa on välttämätöntä, että opiskelija voi hyödyntää koulussa opittua myös työelämään siirtyessään.
• Oppimateriaalien on hyvä olla opiskelijalle elinikäisiä. Yläkoulun kotitalouskirjasta on hyötyä oppilaalle vielä myöhemmikin!

3. Miksi kouluissa ei aktiivisesti tueta formaalin ja informaalin oppimisen yhdistämistä?

• Miksi koulu nähdään erillisenä saarakkeena nuoren elämässä? Oppimista tapahtuu kaikkialla ja koko ajan. Opiskelijalla pitää olla paikka, jonne hän voi dokumentoida myös informaalia koulun ulkopuolella tapahtuvaa osaamistaan. Sen pitää olla helposti jaettavissa myös muiden käyttöön.

4. Sähköiset oppikirjojen pitää olla yhteisöllisiä, vapaasti muokattavia, itsenäistä tiedonhankintaa tukevia ja oppilaalle elinikäisiä!

• Jotta sähköisellä oppikirjalla saavutetaan maksimaalinen hyöty, on luokan oppilaiden hyvä opiskella saman oppikirjan sisällä. Tällöin he pystyvät reflektoimaan toistensa osaamista ja oppivat samalla myös toisiltaan. Yhteisöllisessä oppimisessa on voimaa!
• Opettajalla (ja tarvittaessa myös oppilailla) pitää olla mahdollisuus muokata oppikirjan sisältöjä vaikkapa seudullisten tarpeiden mukaan. Kaikissa oppiaineissa on tarvetta alueellisille painotuksille. Oppikirjan pitää siksikin olla vapaasti muokattava. Eihän opetussuunitelmatkaan ole samanlaiset joka kunnassa!
• Miksi oppilaan pitäisi luovuttaa oppikirjat takaisin lukuvuoden päättymisen jälkeen? Yhtä tärkeää kuin kurssisisältöjen jääminen opiskelijan myöhempää tarvetta varten, on se, että opiskelija voi mielenkiintonsa mukaan säilyttää omassa PLE-ympäristössään ne oppimateriaalit, joihin hän haluaa myöhemmin palata.

5. Opiskelijan pitää voida säilyttää yhteys myös luokka- ja kurssitovereihinsa opiskelun päättymisen jälkeen.

• Oppilaalle voi olla hyvin tärkeää monista eri syistä, että hän säilyttää yhteyden luokkatovereihinsa opiskelun päättymisen jälkeen. Tarve kasvaa siirryttäessä ammatillisiin tai korkea-asteen opintoihin. Parhaimmillaan vertaisverkosto pystyy tukemaan uuden oppimisessa ja ongelmien ratkaisemisessa vielä työelämässäkin.

6. Nykyaikainen oppiminen on globaalia verkostoitumista!

• Ennen muinoin oppimista tapahtui vain luokkahuoneessa tietyn piirin sisällä. Globaalissa maailmassa opettajan ja oppilaiden pitää pystyä verkostoitumaan helposti kenen tahansa kanssa. Yhteistyötaho pitää nykyaikaisessa verkko-oppimisympäristössä olla vaivattomasti kytkettävissä mukaan verkostoon "napin painalluksella" asui hän missä päin maailmaa tahansa.

7. Arvioinnin on hyvä tapahtua siellä, missä tekeminen ja osaaminen dokumentoidaan.

• Tämä ei tarvinne paljon perusteluja...