1912 tasavallaksi muuttunut Kiina kärsi vuosikymmeniä sisällissodista. Sisäisten taistelujen pääosapuoliksi nousivat kansallinen Kuomintang-puolue sekä Kiinan kommunistinen puolue. Tšiang Kai-šekin johtamat kansallismieliset hallitsivat suurinta osaa Kiinasta 1930-luvulla, mutta heidän ei onnistunut parantaa kiinalaisten elinoloja. Noin 90 prosenttia väestöstä sai edelleen elantonsa maataloudesta. Suurin osa heistä eli köyhinä vuokraviljelijöinä, joiden taloudellinen asema kärsi entisestään tiukentuneesta verotuksesta ja vuokrasta. Naisten oikeudet eivät olleet edistyneet ja lapsityövoiman käyttö oli yleistä.

Syrjäseuduille ahdistetut kommunistit saivat kasvavassa määrin tukea maaseudun väestöltä. Toinen maailmansodan aikainen japanilaisten julma miehitysaika keskeytti erimielisyydet, mutta välittömästi sodan päätyttyä kommunistit aloittivat uuden suurhyökkäyksen kansallista tasavaltaa vastaan ja voittivat. Tšiang Kai-šekin kansallismieliset pakenivat Taiwanin saarelle. Kiinasta tuli vuonna 1949 kommunistinen kansantasavalta, jota johti diktaattorin ottein puhemies Mao Zedong.


Kommunistit aloittivat valtaan päästyään laajat yhteiskunnalliset uudistukset. Lähes puolet Kiinan pinta-alasta takavarikoitiin vanhoilta maanomistajilta ja jaettiin väestön enemmistön muodostaneille talonpojille, joita ryhdyttiin painostamaan muodostamaan maistaan suuria yhteistiloja eli kansankommuuneja. Neuvostoliiton mallin mukaan vuoteen 1957 mennessä maatalous oli kollektivisoitu, eli kaikki oli yhteistä maata, karjaa ja traktoreita myöten. Kaupunkien yksityiset yrityksetkin otettiin valtion haltuun.

Uusi avioliittolaki edisti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lapsiavioliitot kiellettiin ja perinteisiä järjestettyjä avioliittoja kehotettiin välttämään. Jalkavaimojen pitäminen kiellettiin ja avioero tuli mahdolliseksi. Terveydenhuoltojärjestelmä laajeni, lapset pääsivät päivähoitoon ja rokotus- sekä hygieniakampanjat kattoivat koko maan. Lukutaidon parantamiseksi hallitus lisäsi kansanopetusta ja painosti lukutaitoisia opettamaan muita.

Kiinan itsevaltainen johtaja Mao Zedong vaati, että kaikkien oli  omistauduttava kommunismin rakentamiseen. Vuonna 1958 hän käynnisti suuren harppauksen, jonka ideana oli luoda Kiinasta teollisuusmaa. Harppaukseen kuului myös talousohjelma, jonka mukaan Kiinaan perustettiin suuria kansankommuuneja, eli valtavia ihmisten yhteenliittymiä, joissa he asuivat ja työskentelivät. Uutta työvoimaa saatiin vapauttamalla naiset kotitöistä teollisuus- ja maataloustöihin suurten lastentarhojen ja ruokaloiden avulla. Rahapalkan sijasta kommuuni tarjosi kansalaisille kuusi ilmaista palvelua: ruoan, koulutuksen, terveydenhuollon, elokuvia, hiustenleikkuun ja hautajaiset.

Seuraavina vuosina Kiina satsasi toden teolla metalliteollisuuteen. Ihmisten oli koottava ylimääräiset kattilat ja muut romuraudat sulattamoihin, joissa ne yritettiin valaa uudelleen terästeollisuuden tarpeisiin. Talonpoikien määrääminen tehdastöihin aiheutti kuitenkin sen, että vilja mätäni pelloille eikä kansalle riittänyt ruokaa. Samaan aikaan Neuvostoliitto lakkasi avustamasta Kiinaa, ja lisäksi tulvat ja myrskyt runtelivat maata. Tuotantoelämä ajautui kriisiin ja Kiina koki historiansa pahimman nälänhädän. Kymmeniä miljoonia kiinalaisia kuoli nälkään tai pulan aiheuttamiin väkivaltaisuuksiin. Suuresta harppauksesta olikin tullut katastrofi, ja se peruutettiin 1960-luvun alussa.

Epäonnistuneen harppauksen jälkeen kommunistit etsivät keinoja lujittaakseen valtansa. Vuonna 1966 Mao aloitti kulttuurivallankumouksen, jonka tarkoituksena oli palauttaa Kiinaan vallankumouksellinen innostus. Käytännössä kyseessä oli terrorikampanja, johon yhdistyi Maon henkilöpalvonta. Yli 20 miljoonaa nuorta liittyi punakaarteihin, joiden avulla Mao syrjäytti johtavat henkilöt kouluista, yliopistoista, sairaaloista, talouselämästä ja kommunistipuolueestakin. Samalla monet historiallisesti arvokkaat esineet, museot ja temppelit tuhottiin. Kirjoja poltettiin ja kaikkea ulkomaista vastustettiin. Vuonna 1967 Kiina oli ajautumassa täydelliseen kaaokseen. Sairaalat ja koulut eivät toimineet, ja punakaartit tappelivat keskenään. Mao joutui turvautumaan armeijan apuun palauttaakseen järjestyksen.

Jos haluat kuunnella samat aiheet, kuuntele minuutit n. 13.30 - 26.30 tästä linkistä.