Kokeellista tutkimusta muistuttavat tutkimusasetelmat: kvasikokeellinen tutkimus ja luonnollinen koe
Kvasikokeellinen tutkimus
Aina tutkijan ei ole mahdollista säädellä koko tutkimustilannetta aivan kokeellisen tutkimuksen edellyttämällä tavalla, vaikka tutkimus olisi muuten rakennettu kokeellisen tutkimuksen kaltaisesti. Tällöin voidaan puhua kvasikokeellisesta tutkimuksesta.
Sen sijaan että tutkija jakaisi ryhmät satunnaisesti, hän voikin muodostaa ryhmät jonkin ennalta tiedetyn ominaisuuden perusteella. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi sukupuoli, ikä tai jokin mitattavissa oleva tekijä, kuten älykkyysosamäärä tai persoonallisuuden piirre, esimerkiksi introversio–ekstroversio. Ryhmän muodostumisen perusteena olevaa ominaisuutta voidaan pitää tutkimuksen riippumattomana muuttujana.
Yksinkertaisimmillaan ryhmät toimivat toistensa vertailuryhminä ja tutkija mittaa riippuvaa muuttujaa. Tutkija voi siis esimerkiksi valita ryhmän introvertteja ja toisen ryhmän ekstrovertteja, pyytää molempia suorittamaan keskittymiskykyä mittaavia tehtäviä ja tämän jälkeen tuloksia vertaillen arvioida, vaikuttaako kyseinen piirre keskittymiskykyyn.
Luonnollinen koe
Kolmas kokeellista tutkimusta muistuttava tutkimusasetelma on niin sanottu luonnollinen koe. Joskus syntyy tilanteita, joissa kokeellisen asetelman piirteet (eli sopivasti vertailtavissa olevat ryhmät, joista toinen altistuu jollekin muuttujalle ja toinen ei) toteutuvat ilman tutkijan myötävaikutusta luonnollisissa olosuhteissa. Tällöin ryhmiä tutkimalla voi olla mahdollista kerätä sopivaa tutkimusaineistoa muuttujien välisten syy-seuraussuhteiden selvittämiseen.
Esimerkiksi, jos tutkija haluaisi selvittää koulunkäynnin vaikutusta lapsen kognitiiviseen kehitykseen, hän voisi kutsua tutkimukseen kaksi ryhmää seitsemänvuotiaita lapsia, joista hieman vanhemmat (joulukuussa syntyneet) ovat aloittaneet koulunkäynnin elokuussa, kun taas hieman nuoremmat (tammikuussa syntyneet) vasta odottavat koulun aloittamista.
Jos molempien ryhmien kognitiivisia taitoja mitataan samaan aikaan esimerkiksi loppukeväästä, voitaisiin ajatella mittauksen kertovan koulunkäynnin vaikutuksesta kognition kehittymiseen.
Tällainen koe ei ole kuitenkaan riittävä edellä mainitun johtopäätöksen tekemiseksi, koska on mahdotonta päätellä, mikä koulunkäynnin aloittamiseen tai muuhun elämänkulkuun liittyvä seikka selittäisi mahdollisia eroja. Luonnolliselle kokeelle onkin tyypillistä, ettei kaikkia häiriömuuttujia ole yleensä mahdollista sulkea pois.