Anish Kapoor
Anish Kapoor (s. 12. maaliskuuta 1954) on intialainen, vuodesta 1972 Britanniassa asunut kuvanveistäjä. Hän syntyi Mumbaissa ja oli vuonna 1990 edustettuna Venetsian biennaalissa. Hänelle myönnettiin vuonna 1991 Turner-palkinto.
Kapoor opiskeli kuuluisassa yksityiskoulussa Doon Schoolissa. Kapoor työskentelee Lontoossa, vaikka vierailee säännöllisesti myös Intiassa ja on myöntänyt, että hänen taiteensa on saanut vaikutteita sekä itäisistä että läntisistä kulttuureista.
Anish Kapoorin teokset määritellään tavallisesti postminimalismiksi. Ne ovat usein yksinkertaisia, kaarevia muotoja, tavallisesti monokromaattisia ja kirkasvärisiä. Ne kiinnittävät usein katsojan huomion teosten onkaloiden mysteerisyyteen, kunnioitusta herättävään kokoon tai yksinkertaiseen kauneuteen. Niiden houkuttelevat pinnat vetoavat katsojan kosketusaistiin ja kiehtovat heijastavilla ulkopinnoilla. Hänen aikaisemmat teoksensa perustuvat pigmenttijauheseen, joka peittää teokset ja niiden ympärillä olevan tilan. Tähän Kapoor sai idean kirkasvärisistä pigmenttikummuista, joita on Intian toreilla ja temppeleissä. Myöhemmin hän teki teoksia kiinteistä, louhituista kivistä joissa on usein kaiverrettuja tai hiottuja aukkoja ja onkaloita. Ne viittaavat ja leikittelevät usein kahtalaisuuksilla (kuten maa-taivas, aine-henki, näkyvä-ei-näkyvä, tietoinen-ei-tietoinen, mies-nainen, ruumis-mieli). Kapoorin uusimmat teokset ovat peilin tavoin katsojaa tai ympäristöä heijastavia tai vääristeleviä.
Kapoor opiskeli kuuluisassa yksityiskoulussa Doon Schoolissa. Kapoor työskentelee Lontoossa, vaikka vierailee säännöllisesti myös Intiassa ja on myöntänyt, että hänen taiteensa on saanut vaikutteita sekä itäisistä että läntisistä kulttuureista.
Anish Kapoorin teokset määritellään tavallisesti postminimalismiksi. Ne ovat usein yksinkertaisia, kaarevia muotoja, tavallisesti monokromaattisia ja kirkasvärisiä. Ne kiinnittävät usein katsojan huomion teosten onkaloiden mysteerisyyteen, kunnioitusta herättävään kokoon tai yksinkertaiseen kauneuteen. Niiden houkuttelevat pinnat vetoavat katsojan kosketusaistiin ja kiehtovat heijastavilla ulkopinnoilla. Hänen aikaisemmat teoksensa perustuvat pigmenttijauheseen, joka peittää teokset ja niiden ympärillä olevan tilan. Tähän Kapoor sai idean kirkasvärisistä pigmenttikummuista, joita on Intian toreilla ja temppeleissä. Myöhemmin hän teki teoksia kiinteistä, louhituista kivistä joissa on usein kaiverrettuja tai hiottuja aukkoja ja onkaloita. Ne viittaavat ja leikittelevät usein kahtalaisuuksilla (kuten maa-taivas, aine-henki, näkyvä-ei-näkyvä, tietoinen-ei-tietoinen, mies-nainen, ruumis-mieli). Kapoorin uusimmat teokset ovat peilin tavoin katsojaa tai ympäristöä heijastavia tai vääristeleviä.
Tämän tiedoston tekstivastine: (tyhjä tekstivastine)

Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin