Impressionismi (lat. impressio = vaikutelma) oli taiteen suuntaus, joka vaikutti 1860-luvulta 1900-luvun alkuun. Sen ideana oli vangita vaikutelma eli impressio tietystä hetkestä jättäen epätarkan sommittelun ja yksityiskohdat ensiarvoisiksi. Suuntaus on saanut nimensä Claude Monet´n maalauksesta, jota eräs kriitikko nimitti impressionistin tekemäksi. Impressionistit olivat aikansa vallankumouksellisia taiteessa, sillä he hylkäsivät perinteiset säännöt ja tekniikat.

Impressionismi oli realismin ohella eräs 1800-luvun varhaisia modernismin ilmentymiä. Impressionismi ja jälki- impressionismi vaikuttivat niin voimakkaasti muun muassa taiteen kehitykseen, taidekäsityksen muuttumiseen, värien käyttöön, maalaustekniikkaan ja maalaustapaan, että niiden vaikutuksia voi tavata vielä nykytaiteessakin.

Impressionistinen voi tarkoittaa myös yleensä vaikutelmaan painottuvaa ilmaisua tai asiaa.

Valo ja väri

Impressionistit kuvasivat vaikutelmia jokapäiväisen elämän hetkistä. He käyttivät puhtaita, paksuja värejä lyhyin siveltimenvedoin, jopa pelkin pistein. Värien sekoittamista vältettiin, koska ajateltiin, että katsojan silmä yhdistää värit kokonaisuuksiksi. Mustaa käytettiin harvoin. Nämä keinot vaikuttivat siihen, että maalauksista tuli eläviä.

Valon ja varjon aikaansaamilla värisävyillä oli suuri merkitys vaikutelman syntyyn, ja niitä tutkittiin tarkoin. Impressionismi ja sen seuraaja postimpressionismi kehitti juuri valon ja värin tutkimusta ja välitti tietoa niistä taiteilijoille. Ranskalaisesta paletista, kuten puhtaiden värien käyttöä alettiin kutsua, tuli maalaustapa ja maalaustaiteen käsite kautta maailman.

Taiteilijat eivät enää maalanneet pelkästään ateljeessaan, vaan lähtivät ulos etsimään aiheita, joita voitiin tavoittaa suoran näköhavainnon avulla. Ennennäkemätöntä oli myös se, että he saattoivat maalata teoksen nopeasti valmiiksi paikan päällä. Näin impressionistien piiristä yleistyi 1800-luvun lopulla plein air -maalaus eli ulkoilmamaalaus.