9 Come in, come in!
9. Käy peremmälle!

1. This is an extract from the novel What Is the What by Dave Eggers. It is a fictional autobiography of Valentino Achak Deng. Because of political violence, he was forced at age seven to leave his village in Sudan with thousands of other children, also known as Lost Boys. When he is a young adult, Valentino ends up in the United States. In this excerpt, he goes to the home of Phil, his American sponsor.
We parked the car on the street and walked up the footpath. The house was enormous. It was the size of a home reserved for the most exalted dignitaries of Sudan – ministers and ambassadors. The lawn was lush and green, the hedges trimmed into cubes and orbs.
We rang the bell. The door opened and I saw the shock on their faces. It was Phil and Stacey, each holding one of the twins.

Tämä on ote Dave Eggersin romaanista ”What Is the What”. Se on kuvitteellinen omaelämäkerta Valentino Achak Dengista. Poliittisen väkivallan vuoksi hänet pakotettiin lähtemään kylästään Sudanista tuhansien muiden lasten, tunnetaan paremmin nimellä Lost Boys (kadonneet pojat), kanssa. Hänen ollessaan nuori aikuinen, Valentino päätyy Yhdysvaltoihin. Tässä otteessaan hän menee Philin kotiin, amerikkalaisen sponsorinsa luokse. ME pysäköimme auton kadun varteen ja kävelimme jalkakäytävää pitkin. Talo oli valtava. Se oli sen kokoinen talo, kuin se olisi varattu ylhäisille ja arvovaltaisille Sudanilaisille – ministereille ja suurlähettiläille. Nurmikko oli vehmas ja vihreä, pensasaitaat olivat siistitty kuution ja pallon muotoisiksi. Soitimme kelloa. Ovi aukesi ja näin järkytyksen heidän kasvoillaan. Siinä seisoivat Phil ja Stacey, molemmat pidellen yhtä kaksosista.  


2. “Heeeey,” Stacey said. She was petite and blond, her voice clear but uncertain. She looked to Phil, as if he had neglected to tell her there would be four Sudanese for dinner, not one.
“Come in, come in!” Phil said.
And we did. They closed the door behind us.
“I hope barbecue is okay with you guys,” Stacey said.
I turned to Achor Achor, to give him a look that would urge him to leave, but he was too busy marvelling at the house. It was obvious that Achor Achor and Piol and Dau had already forgotten about whatever meeting they had planned. They were staying for dinner.
”Heeeei”, Stacey sanoi. Hän oli siro ja vaalea, äänensä selkeä, mutta epävarma. Hän katsoi Philiin, ikään kuin hän olisi laiminlyönyt kertoa hänelle, että päivälliselle tulee neljä sudanialaista, ei yksi.
 "Tule sisään, tule sisään!" Phil sanoi.
Ja niin me teimme. He sulkivat oven takana.
 "Toivon, että pidätte grillaamisesta", Stacey sanoi.
 Käännyin Achor Achorin puoleen antaakseni hänelle katseen joka kehottaisi häntä lähtemään, mutta hän oli liian kiireinen ihmettelemään taloa. Oli selvää, että Achor Achor sekä Piol ja Dau olivat jo unohtaneet suunnitellunsa tapaamisen. He jäivät illalliselle.
 
3. Inside, the house was more impressive than from the exterior. The ceilings seemed thirty feet high. There was a light-filled living room, and a staircase that wound to the right and to the upstairs rooms, with a balcony overlooking the living room. The bookshelves looked high up the walls, and there was a gigantic television in the corner, imbedded into the shelving. Everything was white and yellow – it was a bright and happy place, full of air. On a peninsula of marble extending from the kitchen, there was a silver bowl, shimmering and full of fresh fruit.
We walked to the back porch, where Phil inspected the grill, on which six hamburgers were laid, darkening. I tried to smile at the babies, but they were not immediately smitten with me. They looked at me with my eggplant skin, my oddly shaped teeth, and they wailed.
Talon sisäpuoli oli paljon vaikuttavampi kuin ulkopuoli. Katto vaikuttaa kolmekymmentä jalkaa korkealta. Sielä oli kirkas olohuono, portaikko kaartuu oikealle ja yläkerran huoneisiin ja ylätasanteelta on näköala olohuoneeseen. Kirjahylly näytti korkealta seinää vasten, ja täällä on jättimäinen televisio nurkassa, upotettuna hyllystöön. Kaikki on valkoista ja keltaista - se oli valoisa ja iloinen paikka täynnä ilmaa. Saareke marmorista ulottuu keittiöön, jossa oli hopea kulho, joka kiilteli ja oli täynnä tuoreita hedelmiä. Kävelimme taka kuistille, jossa Phill tutkiskeli grilliä, jossa oli kuusi hampurilaista paistumassa. Yritin hymyillä vauvoille, mutta he heivät olleet lumoutuneet minuun. He katsoivat minua ja minun munakoiso ihoani ja omituisia hampaitani ja itkivät.

4. “It’s okay,” Phil said. “They cry around everyone they meet.”
“You’ve had hamburgers before?” Phil asked us all.
Achor Achor and I had eaten at restaurants before, and had had hamburgers in our time in Atlanta.
“Yes, yes,” I answered.
“And you know what’s inside a hamburger?”
“Yes, of course,” Achor Achor said. “Ham.”
It sounds like an easy joke, as do so many of our mistakes, the many holes in our understanding, and they were often funny to Americans.

Se on okei. Phil sanoi, He itkevät kaikkien tapaaviensa ihmisten lähellä. 
Oletko syönyt hampurilaisia ennen, Phil kysyi meiltä.
kwazzawazzakkwaquikkwalaquaz snort noise zzabolazza ja minä olimme syönet ravintoloissa, olimm syöneet hampurilaisia kun olemme olleet Atlantassa
Kyllä kyllä minä vastasin
JA tiedät mitä on hampurilaisen sisällä? 
kyllä tietenkin. Achor Achor Achor sanoi: Kinkkua
Se kuullostaa helpolta vitsiltä, kuten monet meidän tekemämme virheet, monet reiät ymmäryksessämme ja ne ovat usein hauskoja Amerikkalaisille.

5.  We did not know how the air-conditioning worked when we first moved into our apartment; we didn’t know we could turn it off. For a week we slept with all of our clothes on, covered in blankets and towels, every linen we owned.
We told this story to Phil and Stacey, and they liked it very much. Then Achor Achor told him the story of the tampon box. There was a different pair of Lost Boys, who had recently been taken shopping for the first time, at an enormous grocery store. They had fifty dollars to spend, and had no idea where to start. Along the way, they had picked out a very special box and put it in their cart. The sponsor, a woman in her fifties, smiled and tried to explain what was in the box, which was in fact tampons. “For women,” she said, not knowing what they knew about women’s anatomy and cycles. (They knew nothing.) She thought she had accomplished her task, only to find that the men wanted the package anyway. “It is beautiful,“ they said, and they bought it, took it home, and displayed it on their coffee table for months.

Me emme tienneet miten ilmastointi toimi, kun ensin muutimme asuntoomme; emme tienneet miten voisimme laittaa se pois päältä. Viikon ajan nukuimme kaikkien vaatteidemme kanssa, peitettynä peittoihin ja pyyhkeisiin, kaikkiin liinavaatteisiin, jotka omistimme. Kerroimme tämän tarinan Philille ja Staceylle, ja he pitivät siitä erittäin paljon. Sitten Achor Achor kertoi hänelle tamppoonilaatikon tarinan. Siellä oli eri pari kadonneita poikia, jotka oli viety vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa ostoksille, valtavaan ruokakauppaan. Heillä oli 50 dollaria käytettävisään ja ei mitään ideaa mistä aloittaa. Matkan aikana, he olivat valinneet erittäin erikoisen laatikon, jonka laittoivat ostoskärryynsä. Rahoittaja , nainen viisissä kymmenissään, hymyili ja yritti selittää mitä laatikossa oli, joka oli itse asiassa tampooneja. "Naisille" hän sanoi, tietämättään mitä he tiesivät naisen anatomiasta ja kierroista. (He eivät tienneet mitään.) Hän luuli suorittaneensa tehtävänsä, vain huomatakseen, että miehet halusivat pakkauksen joka tapauksessa. "Se on kaunis" he sanoivat  ja he ostivat se, veivät sen kotiin ja asettivat sen esille kuukausien ajaksi kahvipöydälleen.  

6. We tried to be polite about our eating, but there were many new foods on the Mays’s table, and we could not know what was a danger and what was not. The salad seemed different than the salad we had eaten before, and Achor Achor would not touch his. The vegetables looked familiar, but had not been cooked, and Achor Achor and I preferred ours cooked. All fresh vegetables and fruits were problematic for us; we had not been fed such things in our ten years in Kakuma. I drank the milk placed before me. It was my first-ever glass of Western-style milk, and it caused a good deal of problems for me in the ensuing hours. I did not know then that I had become lactose intolerant. I was at war with my stomach for my first year in America.

Me yritimme olla kohteliaita syömisessämme, mutta Mayan pödällä oli paljon uusia ruokia ja me emme voineet tietää mikä oli uhka ja mikä oli mahdollisuus. Salaatti vaikutti erilaiselta kuin salaatti mitä me olemme tottuneet syömään ja Achor Achor ja minä pidimme salaateistamme enemmän keitettyinä. Kaikki tuoreet kasvikset ja hedelmät olivat ongelmallisia meille; meille ei ole aikaisemmin syötetty tämän kaltaisia asioita kymmenessä vuodessa Kakumassa. Minä join maidon joka oli asetettu eteenti . Se oli minun ensimmäinen länsimaalaistyylinenmaito, ja se aiheutti minulle paljon ongelmia seuraavissa tunneissa. En tiennyt että minusta on tullut laktoosiintorelantti. MInä olin sodassa vatsani kanssa ensimmäisenä vuotena Amerikassa.