Mielenkiintoinen blogi
2. luokan koulun aloitus olympialaisten merkeissä
Heinäkuussa olimme koulukoira Pajun kanssa tuttu näky kirjastossa. Laitoin hyvissä ajoin varaukseen 20 Mauri Kunnaksen Suurta urheilukirjaa, joten niitä oltiin harva se päivä hakemassa. Samalla tuli kahlattua kirjaston urheiluaiheista kokoelmaa enemmänkin läpi, jotta luokkaan saatiin kerättyä kattava setti teemaa sopivaa lukemista.
Pikku hiljaa Tanjan kanssa alkoi elokuun alussa Tanjan kanssa muotoutua olympialaisjakso, josta tässä ensimmäinen blogijuttu.
Ensimmäisen päivän leikkeihin kuuluivat cocktailkutsut, joilla on helppo kerrata nimiä. Jokainen oppilas sai urheilijakortin ja kiersi luokassa esittelemässä itseään "Hei, minä olen Anniina juoksija. Kuka sinä olet?" Kun molemmat parista olivat esittäytyneet, vaihdettiin kortteja ja jokainen sai itselleen uuden urheilulajin.
Samoilla korteilla leikittiin myös VaNesta tuttua portinvartijaa, jossa oppilaat asettuivat korttien kanssa jonoon ja portinvartija jakoi urheilijat jonkin ominaisuuden perusteella kahteen ryhmään. Käytimme esimerkiksi seuraavia jakoja yleisurheilu ja ei-yleisurheilulajit, vesiurheilulajit ja ei-vesiurheilulajit, lajit, joissa urheilija on jonkin urheiluvälineen päällä/sisällä (esim. pyöräilijä ja meloja) ja sellaiset, joissa urheilija on omin jaloin maassa. Sanastoa saatiin hyvin treenattua, kun aina lajitteluperusteen ratkettua kyselin mitä muita urheilijoita voisi kuhunkin ryhmään lisätä.
Myös käenmuna toimi hyvin näillä korteilla. Valitsin 5-6 urheilijaa, joista kaikki muut paitsi yksi kuuluivat samaan ryhmään. Oppilaiden piti keksiä, kuka ei kuulu joukkoon ja tietenkin myös perustella vastaus. Huomasimme, että oikeita vastauksia on useita.
Urheilijakortit voi tulostaa täältä.
Urheiluvälinekuvat voit tulostaa täältä.
Luokittelua harjoiteltiin myös urheiluvälinekuvien kanssa. Ensin nimesimme yhdessä kaikki urheiluvälineet ja oppilaat saivat 10 minuuttia aikaa kirjoittaa niin monta kuvien urheiluvälineistä kuin ehtivät. Samalla tuli hieman kerrattua yhdyssanoja, koska yhtä lukuunottamatta kaikki sanat olivat yhdyssanoja.
Kirjoitustehtävän jälkeen jokainen pari sai langan. Aluksi luokittelimme esineitä langan sisään opettajan ohjeen mukaan. Esimerkiksi laita langan sisään pallot. Mitä jäi langan ulkopuolelle? Ei-pallot. Laita langan sisään kaikki sellaiset urheiluvälineet, joissa on pyörät. Mitkä ovat ulkopuolella? Ne, joissa EI ole pyöriä. Eli negaatiot saatiin heti harjoitteluun. Muutamien toistojen jälkeen oppilaat työskentelivät pareittain ja luokittelivat esineet parin arvatessa mitkä esineet on laitettu langan sisäpuolelle ja mitkä ulkopuolelle.
Lopuksi tein vielä koko luokalle muutamia pähkäilytehtäviä sananrakenteen avulla, eli yhdyssanat ja ei-yhdyssanat (keihäs ainoa ei yhdyssana) sekä kolmiosaiset yhdyssanat (pöytätennismaila) ja ei-kolmiosaiset yhdyssanat.
Tarkoitus oli vielä luokitella urheilulajeja ihan sanoina Tanjan tekemillä digitaalisilla materiaaleilla (katso alla esimerkki), mutta niihin emme vielä ehtineet.
Parilukemisen makuun päästiin heti, sillä Suuria urheilukirjoja ei vielä ole ihan jokaiselle oppilaalle. Oppilaat saivatkin ensin tehtäväksi lukea parin kanssa ensimmäisen aukeaman Suuresta urheilukirjasta. Sen jälkeen oppilaat tekivät pylväsdiagrammin kuvasta löytyvistä asioista. Kissojen, laukkujen, kameroiden, lippujen ja keltaisten kuutioiden laskeminen kuvasta vaati tarkkaa hahmottamisen taitoa.
Olympialaisten isäntämaahan Ranskaan tutustuimme ensin katsomalla selkokielisen lyhyen videon Ranskasta.
Videon sisältöä kokosin oppilaiden kertomien asioiden perusteella käsitekartaksi taululle. Lopuksi oppilaat lukivat tietotekstin Ranskasta ja vastasivat kysymyksiin vihkoon.
Olympialaisista ei löytynyt sopivaa suomenkielistä videota oppilaille katsottavaksi, mutta hyödynsin englanninkielistä 4 minuutin videota. Pysäytimme videon vähän väliä ja kävimme käpi mitä videolla kerrottiin.
Videon jälkeen oppilaat taas lukivat tietotekstin olympialaisista ja kirjoittivat vastaukset vihkoon.
Tällaisilla tehtävillä lähti meidän 2. luokka liikkeelle. Ensi viikon olen itse poissa, joten olympialaisteema elää eteenpäin sijaisen kanssa vain englannintunneilla. Jatkoa siis teemaan seuraa reilun viikon kuluttua!
Tanjalle iso kiitos jälleen Tanjalle yhteistyöstä ja etenkin nyt isosta panostuksesta tekstien osalta, koska omat paukut eivät niihin tässä kohtaa henkilökohtaisen elämän haasteiden takia riittäneet!
Eläinavusteinen matematiikan opetus ja vane-pelejä uudella twistillä
Kesä starttasi jälleen kerran perinteisellä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarilla. Tänä vuonna kokoonnuimme noin 50 opettajan voimin Järvenpäähän Anttilan koululle. Anttilan koululla onkin huikea VaNe-tiimi, jonka vieraiksi oli ilo päästä.
Pidin seminaarissa Ihan pihalla eläinavusteisesti-työpajan, koska Paju-koirani oli mukana. Allergiasyistä johtuen Pajun paja oli ulkona, vaikka osa pajan peleistä soveltuisikin ehkä paremmin sisätiloihin.
Olen talven mittaan pohtinut eläinavusteisen valmentajan opintojen ohessa millaista eläinavusteinen ja kokemuksellinen matikanopetus on. Olen tullut siihen tulokseen, että koiran aktiivinen rooli sopii parhaiten motivointiin ja oppitunnin aloitukseen innostajaksi. Toisaalta matikantukiopetuksessa koiran rooli on tsemppari. Tähtitunnilla (eli tukiopetuksessa) oppilas saa olla kolmisin open ja koiran kanssa, eikä huomiota tarvitse jakaa muiden kanssa.
Työpajassa Paju oli mukana aina aihekokonaisuuden ensimmäisessä pelissä ja sen jälkeen aihetta syvennettiin ja jatkotyöstettiin ilman koiran aktiivista osallistumista. Samanlaisena näen koiran roolin myös luokkatyöskentelyssä.
Mutta työpajan sisältöön...
Pajun taito: nopppien heitto
Neljän suora VaNe-neliömetrillä
Välineet: jokaiselle joukkueelle VaNe-neliömetri taiteltuna 7x7 kokoon, värinopan värit paperilappuina ja täpläkortit 1-6 (Matematiikkaa 1a-kirjan liitteistä tai esim. Ihan pihalla käpykorteista), 12 kpl pyykkipoikia, kasa sinipuukiekkoja tai käpyjä sekä yhteiseen käyttöön iso värinoppa ja iso pistenoppa
Harjoiteltavat taidot: oikean paikan etsiminen taulukosta/opaskartasta nopan koordinaattien avulla
Ensin jokainen joukkue valmisti oman pelilautansa. Värilaput ja täpläkortit asetettiin kunkin joukkueen valitsemaan järjestykseen sarakkeiden ja rivien alkuun, laput kiinnitettiin pyykkipojilla. Näin jokaisella joukkueella oli erilainen opaskartan mallinen ruudukko.
 |
| Joukkueen pelilauta ja sinipuukiekot pelimerkeiksi. |
Paju heitti noppia ja noppien antamien koordinaattien mukaan, esim. punainen ja kolme, joukkueet asettivat sinipuukiekon omalle pelialustalleen. Noppia heitettiin kunnes joku joukkueista sai neljän suoran.
Tämä peliversio sopii hyvin luokille 1-3. Jos oppilaat ovat jo opiskelleet koordinaatiston, voidaan peliä pelata kahdella pistenopalla ja VaNe-neliömetrin laidoille asetetaan numerokortit. Silloin toki numerokortit ovat neliömetrin viivojen kohdalla ja noppien koordinaatit myös osuvat viivojen risteyksiin. Koordinaatistolla pelatessa pelaajat voivat itse päättää kumpi luku on x ja kumpi y, jolloin peliin tulee hieman jännitystä, sillä muutenhan jokainen joukkue saa neljän suoran samaan aikaan.
Sulkellusveneen nosto
Välineet: samat kuin neljän suora-pelissä sekä isot muistipelikortit, joissa pelilaudan/nopan värit sekä lukumäärät 1-6.
Tavoite: itse määrittää tietyn ruudun koordinaatit sekä muistinkehittäminen
Joukkue rakensi sinipuukiekoista itselleen sinisen sukellusveneen pelialustalle. Kiekot asetettiin sininen puoli ylöspäin.
 |
| Sukellusveneen nosto vaati hyvää muistia. |
Vuorotellen joukkueen jäsenet käyvät kääntämässä kaksi muistipelikorttia jonkin matkan päästä. Mikäli muistipelikorttien antamien koordinaattien ruudussa on osa sukellusvenettä, saa joukkue kääntää sinpuukiekon ympäri ja se osa sukellusveneestä on pinnalla. Se joukkue, jonka sukellusvene oli ensimmäisenä nostettu pintaan, voitti pelin.
Tämänkin pelin voi siirtää koordinaatistoon neljän suoran tavoin.
Pajun taito: tikkujen nostaminen ämpäristä
"Kaboom"-peli lukujen ominaisuuksilla
Tarvikkeet: jäätelötikkuja tai eläinavusteisessa toiminnassa isompia tikkuja (meillä Bilteman sytykepuita), joihin on kirjoitettu lukuja valitulta lukualueelta, purkki tikuille, kynä ja paperi jokaiselle joukkueelle
Harjoiteltavat taidot: lukujen ominaisuuksien nimeäminen
 |
| Pajun Kaboom-tikut ovat kuvassa oikealla alakulmassa. |
Paju nosti ämpäristä yhden tikun kerrallaan ja joukkueiden tehtävänä oli keksiä mahdollisimman monta ominaisuutta luvusta. Luvun ominaisuuksia sai kirjoittaa kunnes kello kilahti. Olin harmittavasti unohtanut Pajun oman kellon kotiin ja lainassa oleva HalliGalli-kello oli sen verran epäilyttävä, että Paju kieltäytyi sitä soittamasta.
Joukkue kerrallaan luki kirjaamansa ominaisuudet. Jos joukkue oli keksinyt sellaisen ominaisuuden, jota kukaan muu ei ollut kirjannut ylös, sai ominaisuudesta pisteen.
Seuravaaksi nostettiin uusi tikku ja peli jatkui eteenpäin.
Muita peliversioita:
Lukujonot: Joukkue kirjoittaa paperille lukuja eteenpäin tai taaksepäin nostetusta luvusta joku yhden askelin tai isommilla askelilla. Se joukkue, joka on kellon kilahtaessa kirjoittanut lukujonoa pisimmälle, saa pisteen.
Luvun erinimet: Joukkue kirjoittaa paperille mahdollisimman monta nimeä nostetulle luvulle. Eli esimerkiksi luvusta 16 voisi kirjoittaa 4+4+4+4, 8+8, 20-4, 2x8, 32/2 jne.
"Kynänryöstö" lukujen ominaisuuksilla
Tarvikkeet: lappuja, joihin on kirjoitettu lukujen ominaisuuksia, kaksi tavallista noppaa
Harjoiteltavat taidot: lukujen ominaisuudet
Pelialustalle asetataan ominaisuuskortit ja sovitaan lukualue, jolla pelataan esim. 0-100. Vuoron perään pelaajat heittävät noppia. Mikäli pelaaja heittää silmäluvun kuusi, alkaa hän nostaa pelialustalta ominaisuuskortteja. Pelaaja lukee ääneen nostamansa ominaisuuskortin ominaisuuden, esimerkiksi "pariton" ja sanoo ääneen luvun, jolla on tuo ominaisuus esim. 17. Pelaajan nostaessa kortteja ja keksiessä niitä vastaavia lukuja muut heittävät koko ajan noppia, mikäli joku saa silmäluvun kuusi huutaa hän "seis" ja alkaa itse nostaa kortteja, edellinen kortin nostaja alkaa taas heittää noppia muiden kanssa. Pelataan kunnes pelialustalta loppuvat ominaisuuskortit.
Roskis-peli lukujen ominaisuuksilla
Välineet: A4-kokoiset laput (5 kpl), joihin on kirjoitettu jokin luvun ominaisuus (esim. pariton, luvun numeroiden summa on <5, kymmeniä on enemmän kuin ykkösiä, ykkösiä on enemmän kuin kymmeniä ja yksinumeroinen), lukukortit 0-100 tai valitulta lukualueelta.
Helppo versio: Lukujen ominaisuuslaput asetaan riviin joukkueen eteen. Yksi joukkueen jäsen juoksee hakemaan lukukortin pelinjohtajalta. Hän tuo lapun joukkueen luokse ja joukkue yhdessä katsoo sopiiko luku johonkin ominaisuuksista. Jos sopii, luku asetaan ominaisuuslapun päälle, jos ei kortti palautetaan seuraavan pelaajan toimesta pelinjohtajalle tämän hakiessa uutta lukukorttia. Se joukkue voittaa, jolla on lukukortti jokaisen ominaisuuslapun päällä.
Haastavampi versio: Ennen pelin aloittamista joukkue päättää itse mihin järjestykseen ominaisuuslaput asetetaan. Peliä pelataan kuten yllä, mutta nyt ominaisuuksia vastaavien lukukorttien on oltava suuruusjärjestyksessä. Eli on mahdollista, ettei joukkue pysty täyttämään kaikkia ruutuja tai ainakin se on hyvin vaikeaa, mikäli se järjestää lappunsa huonosti.
100. koulupäivä
Tänään koitti viimein päivä, jota on odotettu koko ekaluokka, nimittäin 100. koulupäivä!
Olemme laskeneet koulupäiviä lisäämällä joka päivä luokkamme seinällä olevaan luontoluokkaan yhden lapsen. Tänään aamulla luontoluokassa olikin jo melkoista tungosta, kun siellä oli sata lasta. Oppilaita on pitkään kiinnostanut mitä ovat teltat, joita on luokan edessä samassa taskussa kuin luontoluokkaan laitettavia lapsia. Tänään sekin selvisi! Jokaiseen telttaan laitettiin aina kymmenen lasta. Niinpä tänään jäi luokan seinälle kymmenen teltan telttakylä. Seuraavaksi odotellaankin, että saamme yhteensä 20 telttaa ja voimme tehdä telttaretken (Nuku yö ulkona 2. luokan syksyllä).
Laskimme aamupiirissä tietenkin kehorytmien ryhmittämänä sataan.
Varsinaisen opiskelun aloitimme 100 sekunnin haasteilla. Ensimmäisenä oppilaat ottivat vihkot ja kirjoittivat viivastolle oman nimensä niin monta kertaa kuin sadassa sekunnissa etsivät. Ennätys taisi olla tänään 17 kertaa!
100 sekunnin haasteeseen kuului myös lukeminen. Luimme tämän viikon lukuläksy tekstiä kolme kertaa 100 sekuntia. Jokaisella kerralla oppilas aloitti tekstin alusta ja merkitsi kynällä kuinka pitkälle hän ehti 100 sekunnissa. Jokainen kehittyi ja pääsi jokaisella lukukerralla hieman pidemmälle!
Lukemista harjoiteltiin myös satataulukon kanssa. Jokainen oppilas sai satataulun. Käytävästä löytyi lukuja 0-100 kirjaimin kirjoitettuna. Oppilas kävi lukemassa luvun ja väritti satataulusta luvun värillä, jolla se oli kirjoitettu lapulle. Näin saatiin harjoiteltua pitkien sanojen lukemista, luetun ymmärtämistä sekä muistia, sillä laput olivat käytävässä ja satataulut sekä värikynät luokassa omalla paikalla. Kun kaikki luvut oli väritetty, muodostui satatauluun 100.
Kokeilimme myös jaksammeko hypätä 100 kertaa. On muuten aika tiukka tehtävä: 100 hyppyä 100 sekunnissa. Kokeile vaikka!
Täytimme myös luokan seinälle ilmestyneen tyhjän satataskuston. Taskustossa oli muutamia lukuja valmiina. Poistetut kortit olin jakanut kolmeen nippuun ja omalla vuorollaan kukin ryhmä sai täyttää omat korttinsa. Omien korttien täyttämisen jälkeen juttelimme siitä mikä luku satataulussa on missäkin kohdassa ja otimme myös kortteja pois kysellen muilta mikä kortti taulusta puuttuu. Samalla tuli hyvää puhetta naapuriluvuista. Oppilaat hoksasivat myös hyvin, että pystysarakkeissa ykkösten lukumäärä pysyy samana, kympit muuttuvat.
Lattialla olleella isolla satamatolla oppilaat pelasivat myös neljän suoraa. Oppilailla oli kaksi 10-sivuista noppaa, joita he heittivät. Oppilaat pohtivat minkä kaksinumeroisen luvun noppien numeroista voisi muodostaa ja peittivät merkkikartiolla valitsemansa luvun. Tavoitteena oli saada neljän suora. Sama toimii toki värikynillä ihan monistetulla satataululla.
Lisätehtävänä nopeille oli myös käärmeet ja tikapuu-peli.
Järjestimme myös perinteisen 100-näyttelyn. Jokainen oppilas toi kouluun jotakin sata. Tuodut näyttelyesineet piti tietenkin tarkistuslaskea, jotta voimme olla varmoja, että niitä todella on sata. Esimerkiksi 100 hamahelmeä aiheuttivat paljon keskustelua siitä, voiko purkissa tosiaan olla sata helmeä, kun määrä näyttää niin pieneltä.
Näyttelyssä oli esillä muun muassa 100 kynää, 100 piirrustusta, 100 popcornia, 100 legoa, 100 itse askarreltua Pokemon-hahmoa, 100 pikkuesinettä, 100 tikkaria, 100 keksiä ja 100 linkkikuutiota.
Eräs oppilas toi 100 grammaa suklaata. Hän meinasi jo, ettei hänen tarvitsekaan tarkistuslaskea... Eipä hätää! Luokasta löytyi tasapainovaaka, jonka avulla suklaa tarkistuspunnittiin. Kerroin oppilaalle, että valkoinen VaNe-värisauvojen kuutio on yhden gramman painoinen. Oppilas yritti ensin punnita 100 valkoista kuutiota, mutta kuutiot loppuivat kesken. Asia piti siis ratkaista toisella tapaa. Koska kyseessä oli taitava oppilas, en ehdottanut itse suoraan mitään ratkaisua. Hän itse ehdotti mustilla sauvoilla laskemista, mutta hylkäsi sen, kun kyselin osaisiko hän laskea 16+16+16+16... Jonkin aikaa tuumailtuaan hän laski valkoisilla kuutioilla sekä vaaleanpunaisilla ja vaaleansinisillä värisauvoilla tasapainovaakaan 100 grammaa. Ihan oikein oli suklaat kotona punnittu!
2. luokkalaiset vierailivat 100-näyttelyssämme ja ekaluokkalaiset toimivat näyttelyoppaina esitellen mitä näyttelyyn oli tuotu.
Päivä päättyi pieneen herkutteluhetkeen ja jokainen sai laskea itselleen 100 popcornia.
Lasten Päivä Melukylässä (M-kirjain)
M-kirjainta lähdettiin opiskelemaan tietysti Melukylän mukana. Kirjaksi valikoitui Lasten Päivä Melukylässä, jossa Melukylän lapset järjestävät pikku Kirstille oman Lasten Päivän. Kun Kirsti ei innostu vauhdikkaista aktiviteeteista, kiertävät tytöt Kirstin kanssa katsomassa kaikki Melukylän eläimet. Kirja siis tarjosi tällä viikolla aiheen ympäristöoppiin kotieläinten sekä maaseudun ja kaupungin tarkasteluun.
Viikon lauluna toimi "Melukylän vaarilla oli talo", Piippolan vaarin sijaan lauloimme Melukylän vaarista ja hänen eläimistään.
Lukuläksyissä alkaa olla jo niin paljon keltaista, eli sellaisia tavuja, joita kaikki oppilaat osaavat jo lukea, että siirryimme malliin, jossa enää vain aloittelevat lukijat saivat "tussatun" version lukuläksystä ja muut saivat perinteisen näköisen tekstin.
 |
| Lukuläksystä alkaa jo iso osa olla sellaista, että jokainen oppilas pystyy lukemaan tekstistä paljon eikä aikuisen luettavaksi enää jää niin paljoa. |
Perinteiseen tapaan oppilailla oli maananatain läksynä keksiä viisi m-kirjaimella alkavaa sanaa. Aloittelevat lukijat kirjoittivat piirtämänsä asiat tietokoneella, virketasolla lukevat kirjoittivat sanat ja ainakin muutamasta sanasta tehtiin virke. Sujuvat lukijat pääsivät taas kirjoittamaan uudenlaista tekstiä. Keksittyjen M-sanojen ympärille rakennettiin oma Lasten Päivän ohjelma. Luvassa olikin siis niinkin villiä menoa kuin maidon juomista, matolla leikkimistä ja makkaran syömistä 😜 Ohjelmaa kirjoittaessa tuli taas opeteltua hieman tekstinkäsittelyä, kun opimme käyttämään tabulaattori-näppäintä.
Ympäristöopin tunnilla pohdimme ensin yhdessä maaseudun ja kaupungin eroja. Kirjasin taululle kahdelle suurelle käsitekartalle oppilaiden ajatuksia kaupungeista ja maaseudusta. Lisäksi luimme ympäristöopin kirjoista yhdessä kappaleen, joka käsitteli maaseutua.
Itse eläinten nimet olivat oppilaille tuttuja, mutta sen sijaan käsitteet ori, tamma, sonni, karitsa, emakko ja niin edelleen olivat oppilaille vaikeita. Näitä nimiä opeteltiin yhdessä. Ympäristöopin kirjasta löytyi osa nimistä ja loput selvitimme yhdessä. Oppilaat joko liimasivat nimet eläimille tai kirjoittivat ne itse.
Kuvataiteen tunnilla piirsimme Melukylän eläimiä. Olin poiminut netistä eri eläinten vaihe-vaiheelta piirrustusohjeita, joiden mukaisesti oppilaat saivat piirtää. Uutena materiaalina opettelimme käyttämään akvarellipuuvärejä.
Enkun tunnilla opettelimme englanniksi Old Mac Donald-laulun. Ennen laulua opettelimme englanniksi laulussa esiintyvät eläimet. Opettelimme eläimet vane-tyyliin. Eläinkortit olivat rivissä lattialla istuessamme piirissä. Yhteen ääneen nimesimme eläimet ja luettelimme ne vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Sitten käänsin aina yhden kortin väärinpäin ja jälleen luettelimme eläimet edestakaisin kunnes kaikki eläimet olivat piilossa. Tässä harjoituksessa tulee hyvin toistettua eläinten nimiä monta kertaa, joten ainakin jokin eläin pitäisi jäädä kaikille mieleen.
 |
| Kuvasanasto liimattiin jokaiselle vihkoon ja sama moniste korteiksi leikattuina toimi leikeissä ja peleissä. |
Laulun jälkeen juttelimme hieman siitä, että eläimet ääntelevät eri tavoin eri kielissä. Suomeksi sika sanoo röh röh, mutta englanniksi oink oink.
Ehdimme vielä leikkiä hedelmäsalaattia, tosin tänään nimellä Farm. Jokainen sai eläinkortin, seisoimme piirissä ja yksi leikkijä oli keskellä. Huudettujen eläinten piti vaihtaa paikkaa, mikä huudettiin "farm" kaikki vaihtoivat paikkaa.
Tällaisia touhuja tällä kertaa. M-viikon materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä.
Turvallisuus-viikko (kertausviikko)
Tällä viikolla emme edenneet kirjaimissa, vaan annoimme aloitteleville lukijoille hengähdystauon ja aikaa treenata jo opittuja kirjaimia. Viikon teemaksi valikoitui pimenevien aamujen ja iltojen myötä turvallisuus. Viikko suunniteltiin tuttuun tapaan yhdessä Tanjan kanssa.
Maanantaina lauleskeltiin Ipanapan Hei, hei heijastin-laulua teeman alkajaisiksi.
Katsoimme myös Ransun pelastuskoulun jakson heijastimista.
Näiden pohjalta saimme jo aikaan hieman keskustelua aiheesta. Kolmantena videona katsoimme iltalehden videon siitä miten autoilija näkee tien laidassa olevan lapsen https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/63e55d89-7795-4f5b-a812-3b107b75a34b
Viikon lukuläksy käsitteli heijastinta.
 |
| Koko heijastin-teksti on kahden sivun mittainen. Postauksen ala- laidasta löydät linkin Drive-kansioon, jossa myös lukuläksy on tulostettavana. |
Lukuläksytekstiin liittyi myös sanasto.
Teimme myös heijastintutkimusta ja oppilaat tutkivat niin omat kuin kavereiden vaatteet heijastimien osalta. Luokaltamme löytyi yksi oppilas, joka sai rastin jokaiseen sarakkeeseen!
Kun heijastimista oli luettu lukuläksynä ja juteltu niistä enemmänkin oli loppuviikosta lukijoilla luetunymmärtämisen tehtävänä totta vai tarua-väittämät heijastimista.
Perjantaina teimme yhteistyötä 2. luokan kanssa, kuten aina perjantaisin. Yhteinen aamupäivämme alkoi paloasemavierailulla, jonka jälkeen saman teeman parissa työskenneltiin koululla.
Harjoittelimme ensiapua. Katsoimme lasten uutisten pätkän ensiavusta. Videon katselun jälkeen harjoittelimme itse niin kylkiasentoon asettamista kuin painesiteen tekemistä.
Seuraavaksi opeteltiin soittamaan hätänumeroon. Ransun pelastuskoulun-videota voi hyödyntää hätänumeroon soittamisen yhteydessä ennen soittamisen harjoittelua.
Päivän päätteeksi tutkimme vielä SPR:n tapaturmala-kuvaa. Jokainen sai kuvasta värityskuva-version ja yhdessä tutkimme missä kuvassa oli vaaranpaikkoja ja miten pitäisi toimia, jotta olisi turvallista.
Viikon aikana käytetty materiaali löytyy täältä.
Eemeli ja keittokulho (E-kirjain)
E-kirjaimen opiskeluun valikoitui Eemeli, kuinkas muutenkaan. Eemelin metkuista päätimme Tanjan kanssa valita keittokulho-tarinan, koska keittokulhoon sai liitettyä matikkaa ja mittaamista.
Maanantaina tarinaan tutustumisen yhteydessä leikittiin jälleen sanastolla sekä tavutettiin sanaston sanat. Eemelissä on jonkin verran vanhaa kieltä, josta myös lasten kanssa keskusteltiin. Pilkkumi sanaa en ole itsekään kuullut ikinä missään muualla kuin Eemeli-kirjassa. Markat ovat minulle tuttuja, muttei oppilaille.
Nyt kun opetellaan kahdeksatta kirjainta, alkaa lukuläksyteksteissä olla aloittelevillekin lukijoille lukemista jo paljon.
Viikon aikana hyödynsin jo aiemmin nauris-viikolle tekemiäni vihannes- ja hedelmäkortteja, joihin tein lisäkortit, jotta korteista löytyisi lihasopan ainekset.
Pelasimme Liikaa suolaa-peliä: Pelipöydällä oli parikymmentä keittoaineskorttia, mukaan lukien suola. Omalla pelivuorollaan pelaaja nosti pöydältä valintansa mukaan yksi, kaksi tai kolme korttia ja nimesi korttien soppa-ainekset. Se, joka pelin lopussa joutui nostamaan suolan pöydältä, sai liikaa suolaa keittoonsa ja hävisi pelin. Tavoite oli siis olla nostamatta viimeistä korttia. Peli tunnetaan myös nimellä 21, mutta näin sain yhdistettyä strategia pelin Eemeli-teemaan ja samalla oppilaat saivat sanastoharjoitusta.
Pelasimme myös sekametelisoppa-peliä, tämä peli tunnetaan myös nimellä NIM. Tämäkin on strategiapeli. Oppilaat pelasivat peliä pareittain. He asettivat 11 korttia kuvapuoli alaspäin lattialla tai pöydälle. Omalla vuorolla oppilas sai kääntää näkyviin yhden kortin tai kaksi vierekkäin olevaa korttia ja jälleen korttien soppa-ainekset nimettiin. Nyt tavoitteena oli saada itselleen viimeiset keittoainekset, eli saada itse käännettyä viimeinen kortti ympäri. Peli on nopea ja oppilaat pelasivatkin tätä useita kertoja, jotta molemmat voittaisivat. Sekä Liikaa suolaa- että sekametelisoppa-peli vaativat useampia pelikierroksia ennen kuin pelaajat alkavat oivaltaa miten pelissä kannattaa taktikoida.
Läträys-kaboom sopi tarinaan erinomaisesti, sillä oppilaat pääsivät mittaamaan keittoa kulhoihin. Mukissa oppilailla oli kortteja, joihin oli merkitty esimerkiksi 2 A, joka tarkoitti, että kauhalla A pitäisi keittoa mitata kulhoon kaksi kauhallista. Kauhoja oli kaksi isompi ja pienempi (B ja C) sekä keittolusikka (A). Vuorollaan kukin pelaaja nosti mukista kortin ja mittasi kulhoonsa keittoa. Mikäli pelaaja nosti kortin, jossa on kaatuvan ämpärin kuva, joutui pelaajaa kaatamaan kaikki keitot pois kulhostaan. Pelin voitti se, joka sai keittokulhonsa täyteen.
Lukusuoraan tutustuminen aloitettiin jo o-viikolla, talonmiehentikkailla kiipeillen ja eläinten pesäkoloja lukusuoralle asettaen sekä niiden etäisyyksiä askelilla mitaten. Eemeli ja keittokulho-tarinassa Eemeli lähtee vanhempineen Marjolahteen lääkäriin. Ajomatkalla ohitetaan porsaspaikka ja pannukakkupaikka. Tarina loi siis taas herkullisen kehyskertomuksen lukusuoratyöskentelylle. Alkuviikosta aamupiirissä asetimme lukusuoralle Kissankulman. Siitä yhdeksän askeleen päähän Marjolahden. Kolmen askeleen päähän Marjolahdesta tuli pannukakkupaikka ja niin edelleen. Näiden paikkojen väliä askelsimme ja mittasimme välimatkoja.
Loppuviikosta lukusuora oli matikan tunnin pistetyöskentelyssä yhtenä pisteenä. Kertasimme alkuviikon työskentelyn asettaen talot ohjeiden mukaisille paikoille, mutta tällä kertaa myös numeroimme tien varressa olevat talot. Tutkimme naapurilukuja: Jos pannukakkupaikka on seitsemän, mitkä luvun ovat pannukakkupaikan naapureina? Astelimme lukusuoralla mitaten kuinka pitkä matka on esimerkiksi talolta seitsemän talolle yhdeksän. Lisäksi leikimme "tuulista päivää", jolloin oppilaat laittoivat silmät kiinni ja yksi oppilaista nappasi lukusuoralta yhden lukukortin pois. Muiden piti silmät avattuaan kertoa mikä luku puuttuu ja perustella mistä tietää juuri tietyn luvun puuttuvan. Perustelu tapahtui naapurilukujen avulla.
Myös kombinatoriikka yhdistyi Eemeli ja keittokulho-tarinaan erinomaisesti. Sillä eihän Marjolahteen vain yhtä tietä ollut, vaan monta! Piirsin isolle voimapaperille joen ja sillan, lisäksi asetin toiselle puolelle jokea lukusuoralla käytetyn Kissankulma-kuvan sekä toiselle puolelle jokea Marjolahden lääkärin talon. Kissankulmasta sillalle piirsin kaksi eri tietä ja sillalta Marjolahteen kolme eri tietä.
Pistetyöskentelyssä oppilaat pääsivät kuuden oppilaan ryhmissä tutkimaan reittivaihtoehtoja. Vuorollaan kukin oppilas meni seisomaan Kissankulman pihalle ja käveli valitsemaansa tietä Marjolahteen. Aina piti yrittää keksiä uusi reitti, jota kukaan muu ei olisi aiemmin käyttänyt. Jotta pysyimme laskuissa mukana tein oppilaiden reiteistä värikoodein muistiinpanoja (tiet olivat eri värisiä).
Samaan tehtävään palattiin seuraavana päivänä, mutta nyt jokaisella oppilaalla oli sama tehtävä omalla monisteella ja monisteelle piti keksiä eri reittivaihtoehtoja. Olin jo edellisenä päivänä huomannut muutaman oppilaan olevan tehtävässä erityisen taitava, oppilaiden aloitettua työt kävinkin piirtämässä heidän monisteisiinsa saman tien yhden lisäreitin. Nämä taitavat oppilaat innostuivat asiasta, järjestelmällisesti kirjattuaan kaikki reitit, nostivat he käden pystyyn "Ope, voitko piirtää mulle vielä yhden lisäreitin?" Seuraavalla kerralla eivät enää kysyneet, ilmoittivat vain "Ope, me laitettiin vielä yksi reitti ja vielä yksi." Toisin sanoen tässä kävi taas siten, että taitavat eriyttivät itse itseään ylöspäin.
Lihasoppakulhon ollessa vuoroin Eemelin päässä ja sirpaleina, piti Liinan tehdä ruoaksi kalakeittoa. Niinpä olimme avuliaita ja tangram-palojen avulla kalastimme Liinalle soppakalat.
Tangramit liittyivät myös viikon kuvataidetyöhön. Ensin maalasimme soppakulhon pinnan märkää märälle -tekniikalla. Tavoitteena oli saada mahdollisimman tasainen pinta vesiväreillä. Märän maalauksen päälle sai halutessaan ripotella aiemmista askarteluista jäänyttä merisuolaa, jonka avulla saimme töihin hauskan pintakuvioinnin.
Seuraavana päivänä soppakulho meni rikki, niin kuin tarinasta tiedämme. Niinpä oppilaatkin liimasivat ympyrätangram-monisteen maalauksensa taakse ja leikkasivat ensin "soppakulhon" irti ja sen jälkeen särkivät sen sirpaleiksi. Koska Eemelin isä oli tarkan markan mies, eihän hän sirpaleita hukkaan heittänyt vaan niistä piti rakentaa jotakin uutta. Pöydillä oli ympyrätangramien rakenteluohjeita, joita oppilaat saivat käyttää hyväkseen, jos halusivat. Jonkin aikaa rakenneltuaan jokainen valitsi mieluisimman kuvion, jonka paloista saattoi rakentaa ja liimasi sen taustapaperille. Keittokulhon sirpaleista syntyi pupuja, kukkia, siilejä, hevonen, kalmari, aurinko, kettu ja vaikka mitä.
Tällainen oli Eemeli-viikko. Ainiin, musiikin tunnilla tietenkin laulelimme "Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän. On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän..." Kiitos jälleen kerran Tanja yhteistyöstä ja ideoinnista!
Eemeli-materiaalit löydät Drive-kansiosta täältä.
Omenajuhlat (O-kirjain)
O-viikolle kirjaksi valikoitu Brigitte Weningerin ja Eve Tharletin Omenajuhlat. Kirja on samaa sarjaa kuin ensimmäisenä kouluun tutustumispäivänä käyttämämme Oppiminen on hauskaa-kuvakirja. Oppilaat muistivat heti keväällä luetun kirjan nähdessään kirjan kannen. Kirjassa ystävykset päättävät järjestää omenajuhlat, mutta kun omenoita mennään keräämään on omenapuu tyhjä. Roope Tammihiiri on kerännyt kaikki omena talvivarastokseen. Hemmo Hiiri pahoittaa mielensä, mutta muut ystävät yrittävät piristää häntä ja päättävät pitää pannukakkujuhlat. Roope Tammihiiri omenoineenkin toteaa, ettei omenoita ole hauska syödä ilman ystäviä, joten hänkin tulee omenien kanssa paikalle ja ystävykset tekevät omenapannukakkua. Kun omenapannukakun päälle vielä ripotellaan vielä ystävyysrakeita, saa kirja onnellisen lopun.
Sanasto tuki jälleen etenkin s2-oppilaiden ymmärrystä tarinasta. Lisäksi sanaston sanat tavutettiin ja tavujen määrä merkittiin perinteiseen tapaan sanojen alle. Harjoittelimme myös lisää suunta- ja suhdekäsitteitä, koska ne ovat osalle vaikeita.
- Mikä sana on siilin alla?
- Mikä sana on taikinan oikealla puolella?
- Jos vaihdat mielessäsi sammakon ja omenapuun paikkaa, mikä sana nyt on sammakon vasemmalla puolelle? Jne.
Matikan tunnilla ripottelin kirjassakin esiintyneitä ystävyysrakeita (punaisia linssejä) oppilasparille paperin päälle. Pari heitti vuorotellen noppaa ja ympyröi kynällä aina nopan silmälukua vastaavan määrän ystävyysrakeita paperilta. Peliä jatkettiin, kunnes nopan silmälukua ei enää voinut ympyröidä.
Samaa peliä pelattiin alla olevalla omena-kuvalla seuraavana päivänä oppilaiden työskennellessä sijaisen kanssa. Tosin sijaisen kanssa peliin lisättiin uusi twisti, sijaisen kanssa piti omenoita ympyröidä yksi enemmän kuin mitä noppa näytti.
Luetunymmärtämistä jo virkkeitä lukevien kanssa harjoiteltiin Heureka-materiaaliin kuuluvien omppukuvien avulla. Monisteessa oli virkkeitä. Oppilas luki virkkeen, etsi luokan seinältä kuvan, joka vastasi virkettä ja merkitsi monisteeseen kuvaan kiinnitetyn kirjaimen. Samaan kuvaan saattoi liittyä useampi erilainen virke. Kun tehtävä oli valmis, muodostui kirjaimista sana omenapannukakku. Arvaatko miksi? Lue hieman eteenpäin niin asia selviää...
Aloitimme myös lukusuoran pohjustamista. Varga-Neményi-menetelmän mukaisesti kiipeilimme talonmiehentikkailla. Kuinkas muutenkaan omenoita korkealta puusta saisikaan? Oppilaat askelsivat ylös ja alas tikkailla, samalla keskustelimme kuinka monennella askelmalla oppilas aina oli.
Seuraavana päivänä luokan lattialle oli ilmestynyt jana, johon merkittiin askeleet. Omalla vuorollaan oppilaat saivat käydä ohjeiden mukaan laittamassa kirjan hahmot omiin pesäkoloihinsa: Molli Myyrä asuu kahden askeleen päässä Sipi Siilistä. Maikki Mustarastaan pesä on neljän askeleen päässä Hemmo Hiirestä. Omenapuu on lähempänä Molli Myyrää kuin Roope Tammihiirtä. Ja niin edelleen.
Kun jokaisen eläimen pesäkolo oli merkitty lukusuoralle, askelsimme vielä eläinten pesäkolojen välillä ja mittasimme etäisyyksiä askelilla. Erityisesti huomioita kiinnitettiin siihen, että "yksi" voi sanoa vasta kun on ottanut yhden askeleen.
Kuvataidetunti olikin herkullinen. Minulla oli pari kassillista kotimaisia omenoita, joita en olisi itse mitenkään saanut syötyä enkä myöskään säilöttyä pidemmäksi aikaa. Siispä omenat hyödynnettiin opiskelussa. Kuvataidetunnin aluksi jokainen sai mustan pystysuunnassa halkaistun A4-paperin sekä omenan. Tutkimme omenan muotoa ja väriä, sen jälkeen jokainen piirsi paperilleen oman omenansa. Seuraavaksi omenasta otettiin haukku, jälleen tutkittiin omenaa ja piirrettiin se. Viimeisenä sai syödä omenan kokonaan siemenkodan ympäriltä ja vielä piti piirtää omenan kara.
Tehtävä oli oppilaille mieluinen, mutta vaikea. Soveltuisi paremmin isommille, mutta päätin kuitenkin toteuttaa sen nyt, kun omenoitakin oli tarjolla.
Omenakassi ei kuitenkaan tyhjentynyt vielä kuvataidetunnilla vaan vielä jäi omenoita leipomiseenkin. Koska kirjassa tehtiin omenapannukakkua, niin teimme mekin. Ohjeena oli Leivontablogi Makeaa:n omenapannukakku-ohje.
Ensin harjoiteltiin arjentaitoina omenankuorimista, vaikka kotimaisia omenoita käytimmekin. Sen jälkeen yksi ryhmä pilkkoi omenat, toinen teki taikinan ja kolmas ryhmä tiskasi.
Omenapannukakusta tuli hurjan hyvää! Niin hyvää, että tein sitä myös kotona.
Tällainen oli meidän o-viikko.
O-viikon materiaalit:
- tiivistelmä omenajuhlat-tarinasta
- kerätään omenoita-peli pohja
- kuvasanasto
- o-tavut ja leikkilukeminen
- virkkeet Heureka-materiaalin omenakortteihin
Löytyvät täältä kansiosta.
Suuren suuri nauris (N-kirjain)
Tuttuun tapaan kuvasanaston sanoilla leikittiin. Sanoja tavutettiin laittamalla nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin tavuja ja myöhemmin piirrettiin laatikkoon palloja tavujen verran. Pelatiin arvaa mitä sanaa ajattelen leikkiä kyllä/ei-vastauksilla. Pohdittiin alku- ja lopputavuja sekä äänteitä. Vaihdettiin mielessä sanojen paikkaa monisteella ja pohdittiin mikä sana nyt on vaikkapa puutarhan alla, jos puutarha ja mökkivaihtavat paikkaa.
Suomen kielen tunneilla kirjoitimme jälleen tuttuun tapaan sanoja ja virkkeitä tietokoneella oppilaiden keksimistä N-sanoista. Toisella suomen kielen tunnilla, jolla aloittelevat lukijat olivat erityisopettajan luona, oppilaat kirjoittivat pareittain tietokoneella tarinat nauriin kiskomisesta alla olevan netistä löytyneet kuvasarjan avulla. Samalla tuli käsiteltyä tarinaan liittyviä traditioita: Miten tarina alkaa? Miten se usein päättyy?
Ympäristöopissa käsittelimme kasviksia ja luokittelimme niitä vihanneksiin, hedelmiin, juureksiin, marjoihin ja sipulikasveihin. Oppilaat saivat kasvikset kuvina ja ne piti sijoittaa oikeille paikoille isoisän puutarhaan asetettujen kylttien mukaan. Samalla tuli opittua uusia kasviksia, sillä retiisi ja purjo eivät olleet kaikille tuttuja tai ainakaan niiden nimiä ei muistettu.
Kun oppilaat olivat luokitelleet kasvikset oikeille palstoille isoisän puutarhassa, saivat he kasvisten nimet listana ja seuraava tehtävä oli nimetä kasvikset. Nopeimmat nimesivät kaikki, hitaammat vain osan.
Vihannesten osalta teimme myös pienimuotoista galluppia oman luokan kesken suosikkivihanneksistä. Oppilaat kiersivät kyselemässä toisiltaan mikä tutkimuksessa olleista vihanneksistä oli kenenkin suosikki ja värittivät vastaukset pylväsdiagrammeiksi. Luokkamme suosikki vihanneksia olivat porkkana ja kurkku!
Matikkaa saatiin nauris-teemaan kombinatoriikan ja järjestyslukujen avulla. Ensin pohdimme missä järjestyksessä tarinassa hahmot olivat kiskomassa naurista irti maasta. Liimasimme pikku kuvina tuon järjestyksen naurismaalle ja keskustelimme siitä järjestyslukujen näkökulmasta:
- Kuka on jonossa ensimmäisenä? Kuka on jonossa kolmas?
- Kuinka mones kissa on jonossa?
- Entä jos jono kääntyykin nenä päinvastaiseen suuntaan? Kuka nyt on ensimmäinen? Entä viides?
- Jos kolmas ja viides vaihtavat paikkaa, kuinka monentena kissa on nyt?
- Jos isoäiti ja kissa vaihtavat paikkaa, kuinka mones kissa on nyt?
Samalla opittiin myös järjestysluvun merkintätapa ja numeroitiin ensimmäiseen jonoon hahmot 1., 2., 3. jne.
Seuraavaksi oppilaat saivat pohtia missä muissa järjestyksissä naurista voisi vetää irti maasta. Pikku kuvia liimaten jokainen keksi ainakin neljä erilaista järjestystä. Eräs oppilaistani kysyi kuinka monta oikeasti on mahdollista tehdä. Totesin, että kai niitä ainakin kolmekymmentä voi tehdä, oikeasti voi tehdä 720 (6x5x4x3x2x1). Siinä kohtaa alkoi sakset suihkimaan 😁 Hän taisi 17 erilaista järjestystä ehtiä liimaamaan. Aina välillä kävin katsomassa ja kommentoimassa sekä auttamassa huomaamaan, jos jokin järjestys oli kahdesti.
Ekaluokkalaisten kanssa yleensä lähdetään VaNessa liikkeelle siitä, että on kolme hahmoa, joiden järjestystä vaihdellaan. En kuitenkaan halunnut lähteä karsimaan tarinassa olevien hahmojen määrää tähän tehtävään, joten lähdettiin liikkeelle tällaisella tehtävällä, jossa mahdollisuuksia on todella monta. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita siitä, kuinka monta vaihtoehtoa voi löytää. Vaan ylipäätään erilaisista järjestyksistä, joita oppilaat keksivät. Huomasi kuitenkin, että tuo 17 vaihtoehdon oppilas hahmotti tehtävää hieman laajemmin kuin muut. Hän hoksasi, ettei kaikkia hahmoja tarvitse leikata erikseen, vaan kaksi jonoa voi leikata jostain kohtaa poikki ja laittaa jonon pätkät kahdella eri tavalla paperille. Sen jälkeen taas kaksi jonoa keskeltä poikki eri kohdasta kuin aiemmin ja ne molemminpäin jonoiksi.
Kuviksessa teimme perinteisen juurestyön liiduilla ja pulloväreillä. Ensin piirrettiin liidulla multaraja, sen jälkeen juurekset maan alle ja vihreät härpäkkeet maan pinnalle. Työn maalaamisessa käytettiin pullovärejä.
Luontokoulussa perjantaina olimme suunnistuspuistossa, mutta pitkä kävelymatka puolitettiin molempiin suuntiin leikkitauolla. Sitä varten olin ottanut mukaan papunetin kuvatyökalulla askarrellut kasvis-kortit (A3-koossa, jotta lapaset kädessäkin kortin kuva näkyy). Korteilla leikittiin seuraavia leikkejä:
- Arvaa mitä kasvista ajattelen?
- Myrkkysieni
- Asiantuntijahippa
Ohjeet leikkeihin löytyvät ulkoluokka-leikkikorteista.
Näin hujahti n-viikko vauhdilla. Ensi viikolla jatketaan vielä kasvisten parissa, sillä ohjelmassa on o niin kuin omena.
Tämän viikon materiaalit löydät tästä kansiosta. Siellä on kaksi erilaista versiota lukuläksystä, sillä Tanjan luokka on jo opiskellut o-kirjaimen ja minun luokkani oppii sen vasta ensi viikolla. Eli kahdessa lukuläksyversiossa on eri tavut tussattu aloitteleville lukijoille. Muuten tekstit ovat identtiset.
Buu ja Bää kastuvat (L-kirjain)
L-kirjainta lähdimme opiskelemaan Olof ja Lena Landströmin kirjan Buu ja Bää kastuvat avulla. Tietenkin, koska Buu ja Bää ovat lampaita!
Koska viikkoon sattui tukioppilaiden organisoima supersankaripäivä, oli viikko karsittu versio aiemmista.
Kirjasta laaditun sanaston avulla harjoiteltiin tavuttamista sekä etsittiin alku- ja lopputavuja. Harjoittelimme myös suhde- ja suuntakäsitteitä harjoituksilla, joissa pyysin oppilaita mielessään vaihtamaan vaikkapa kroketin ja aaveen paikkaa kysyen mikä sana nyt on aaveen alapuolella.
Luokkani sujuvien lukijoiden kanssa tietokoneella kirjoittaessa opettelimme virkkeen lihottamista. Eli läksynä oppilaat olivat keksineet jälleen viisi L-kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtäneet niistä kuvat. He keksivät jälleen jokaisesta kuvasta virkkeet, jotka kirjoitettiin, mutta tällä kertaa virkettä piti lihottaa lisäämällä kuvaileva adjektiivi tai paikka virkkeeseen. Aloittelevat lukijat kirjoittivat yksittäisiä sanoja ja sanatason lukijat (tai ainakin sellaisina koulun aloittaneet) kirjoittivat lyhyitä virkkeitä keksimistään l-sanoista.
Suomen kielen tunneilla oppilailla oli mahdollisuus treenata lukemista mörkö-pelin avulla. Mörkö-peli kortit löytyvät täältä.
Kuvataiteen tunnilla taiteilimme lampaita. Lampaat toteutettiin sormen päällä valkoista maalia töpöttämällä. Päät ja jalat mustalla tussilla. Saksien käyttöä harjoittelimme leikatessamme kuvan alalaitaan nurmikkoa. Pitkien lähes alas asti yltävien kapeiden suikaileiden leikkaaminen heinikoksi ei ollut vielä ekaluokkalaisille helppoa.
Matikassa käsittelimme L-viikolla lukuja 1-3 vane-tyyliin eikä lammas-matikkaa tällä viikolla ollut tarjolla. VaNe-tyyliin porkkanoiden jakamisen sijaan pohdittiin lukujen hajotelmia jakaen Buun ja Bään yhtä taskulamppua Buun ja Bään kesken. Luvun kaksi hajotelmissa pohdittiin Buun ja Bään kahden iltasatukirjan jakomahdollisuuksia ja luvun kolme kohdalla oli kolme pyykkipoikaa, joilla kylpytakit piti ripustaa. Sen enempää en liittänyt tarinaan tällä viikolla matikkaa.
L-viikkoon liittyvät matskut löydät täältä kansiosta.
Aaro-orava ei saa unta (U-kirjain)
U-kirjain oli vaikea, kun mietimme Tanjan kanssa sopivaa kuvakirjaa. Päädyimme lopulta uni-teemaan, joka näin syksyllä on tärkeä, sillä yhtä jos toista meistä väsyttää. Mélanie Wattin Aaro-orava -kirjat ovat huikeita! Aaro-orava on hiukan neuroottinen tapaus ja hän tuntuu maalailevan aina pahimmat mahdolliset tapahtumat tapahtuvaksi. Siksi tarvitaankin aina suunnitelma, niin nytkin.
Aaro-orava ei uskalla nukkua, koska se pelkää lakritsihirviöitä, kelju keijuja, yksisarvisia, haamuja ja lepakoita. Pitää siis laatia suunnitelma ja hankki banaaninkuoria, joihin lakritsihirviöt kompastuvat, siirappia, johon yksisarvinen jää kiinni, tuuletin pelästyttämään aaveet ja niin edelleen.
Laadimme jälleen kuvasanaston kirjaan liittyen. Tällä viikolla halusin käyttää kuvasanastoa laajemmin ihan kaikkien oppilaiden kanssa. Niinpä aiempien viikkojen tavutustehtävien lisäksi teimme kuvasanastolla seuraavanlaisia harjoituksia:
- Mitä sanaa ajattelen, jos ensimmäinen tavu on...
- Mitä sanaa ajattelen, jos viimeinen tavu on...
- Mitä sanaa ajattelen, jos sen yläpuolella on lepakko?
- Mitä sanaa ajattelen, jos se on kartion ja siirapin välissä?
- Luen ensimmäisen sarakkeen sanat, minkä sanan jätän sanomatta? Orava, painajainen, laktritsi, palosammutin.
- Jos vaihdat mielessäsi yksisarvisen ja keijun paikkaa, mikä sana nyt on yksisarvisen alapuolella?
Lisäksi tein luokkani sujuville lukijoille alla olevan kuvan mukaisen luetunymmärtämisen harjoitteen kuvasanaston sanoista. Tehtävä toimi hyvin.
Mörkö-peliä pelattiin tietenkin myös tällä viikolla. Lisäksi keksin uuden peli-idean myrkkysieni-peliin. Myrkkysieni-pelin perusversiossa Pelaajan katsellessa muualle, muut valitsevat myrkkysienen pöydällä olevista korteista. Pelaaja kääntyy ja alkaa nostaa kortteja pöydältä, kunnes osuu myrkkysieneen. Pelaajan nostaessa lappuja pöydältä, sanoivat muut pelaajat kuorossa aina sanan viimeisen tavun. Paitsi kun pelaaja nostaa myrkkysienen, sanotaan "myrkkysieni" ja lappujen nostelija vaihtuu.
Perinteisenä maanantailäksynä oli jälleen kerran keksiä viisi u-kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla kirjoitimme tietokoneilla. Aloittelevat lukijat sanoja, sanatason lukijat helppoja virkkeitä (minulla oli onni saada heidän kanssaan 2. luokan oppilaita otona luetuttamaan ekaluokkalaisia ja auttamaan kirjoittamisessa) ja sujuvien lukijoiden porukka kirjoitti tällä viikolla Aaro-oravan unettoman yön tehtävälistan. Opettelimme siis tekemään käskylauseista. Käskylauseissa piti esiintyä aina tuo oppilaan keksimä u-kirjaimella alkava sana. Virkkeistä tulikin hauskoja: "Hämää vihollista unikaverilla." "Mene uimarantaan uimaan." "Paista viholliset uunissa."
U-viikolle en suoraan keksinyt mitään sopivaa uneen liittyvää laulua, joten lauloimme Tuiki tuiki tähtönen-laulua sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi "soitimme sormella" kappaletta laulupiirtämis-menetelmää mukaillen (harjoitus ei ole itse keksimäni, vaan Espoon aikainen Niina-kollegani teki oppilaille vastaavan harjoituksen).
Musatunnilla myös keskityttiin kuuntelemaan klassista musiikkia, valitsin jonkin daydream melodies-videon tunnin taustalle soimaan ja oppilaat saivat kuvittaa kuunnellessaan mitä heille tulee musiikista mieleen tai piirtää jonkin muistamansa unen.
 |
| Siksak-kuviota soitettiin tui-ki tui-ki ja kaksi pallo painettiin tähtö-nen laulettaessa. |
Ajatuksenamme on sitoa yksi viikon matikan tunneista käsiteltävään tarinaan. Aaro-oravaan liittyviä tehtäviä ei kauaa tarvinnut miettiä Opettajan tienviitasta kuluvan viikon tehtäviä selatessa. Tällä viikolla tutustuttiin lukuihin 0-10, joten käytössä oli kuinka monta purkit. Oppilaat tekivät Aaro-oravan apuna inventaarion niistä tarvikkeista, jotka Aaro-orava oli luetellut pelastussuunnitelmassaan. Tarvikkeet olivat tulostettuina kuvina, jotka oli leikattu korteiksi.
Koska minä ryöväsin tähän tehtävään hieman aikaa suomen kieleltä, tein vastauslomakkeen siten, että oppilaan piti lukea tai päätellä alku- ja loppuäänteen perusteella mihin kukin tavara tulee merkitä. Lukumäärä piirrettiin ensin palloina ja sen jälkeen sai kirjoittaa luvut numeromerkeillä, jos osasi.
Lukuihin tutustumista oli myös "romulaatikko"-harjoituksessa. Käytävässä oli laatikko, jossa oli erilaisia pikkuesineitä kutakin aina kymmenen. Pisteellä työskenteli samanaikaisesti kuusi oppilasta, kahdessa kolmen oppilaan ryhmässä. Ryhmällä oli pino lukukortteja. Ensimmäinen ryhmästä nosti kortin, katsoi siinä olevan luvun, asetti kortin pöydälle ja kävi hakemassa käytävän laatikosta joitain esineitä kortin luvun verran. Hänen palattuaan oli seuraavan oppilaan vuoro tehdä samoin. Oppilaan piti siis painaa mieleen lukumäärä, mutta myös mitä esineitä oma ryhmä on jo käyttänyt. Samoja esineitä ei nimittäin saanut olla kuin yhden luvun kohdalla. Tehtävän edetessä tehtävä siis vaikeutui, kun muistamista tuli enemmän.
Miten tämä siis liittyi Aaro-oravaan? No, nämä rakennelmat olivat tietenkin Aaro-oravan puunsa ympärille rakentamia esteitä. Jutustelimme tehtävän lopuksi vielä miten mikin esine hämää Aaro-oravan vihollisia. Punaisista tikuista sai kuulema sähköiskuja, mansikat nukuttivat yksisarviset ja ankat vaakkuivat niin kovaa, että viimeisetkin viholliset katosivat näköpiiristä.
Rakentelupisteellä testattiin Aaro-oravan laatimia pohjapiirrustuksia erilaisista pesäpuun ympärille rakennettavista muureista. Niin sisällä tarinassa jo oltiin, että oppilaiden rakentaessa muureja tuli heti palautetta siitä kuinka jokin muuri on huono ja toinen hyvä. Huonoa olivat ainakin aukot, joista yksisarvisten on helppo hypätä muurin yli.
Samat kuinka monta-purkit otettiin käyttöön vielä seuraavalla tunnilla ja nyt olin hieman muuttanut esineiden lukumääriä ja lisännyt purkkeihin banaaninkuorien lisäksi lakritsihirviöt, joiden oli tarkoitus kuoriin kompastua, kelju keijut leivospurkkiin jne. Kertasimme aiemmin viikolla jo harjoiteltua vertailua. Oppilaat asettivat hirviöt ja niiden houkuttimet/häätäjät vierekkäin jonoihin ja tutkivat kumpia on enemmän. Jäätelötikku asetettiin jonoon siihen kohtaan, jossa on yhtä paljon. Näin tikun yläpuolelta oli helppo lukea eron suuruus. Näppärästi oppilaat jo alkuviikon kokemuksella vertailivat molempiin suuntiin: Lakritsihirviöitä on yksi enemmän kuin banaaninkuoria. Banaaninkuoria on yksi vähemmän kuin lakritsihirviöitä. Kukin tilanne kirjattiin myös vihkoon pallerotorneina.
Ympäristöopin tunnilla käsittelimme myös unta ja jaksamista. Oppilaat olivat vanhempien kanssa läksynä täyttäneet aiemmin viikolla Neuvokasperhe-sivuston monisteen, jossa pohdittiin omaa nukkumista. Johdantona tuntiin katsoimme Maltti ja Valtti Homma hanskassa: nukkuminen -videon YleAreenasta. Videon jälkeen juttelimme oppilaiden kotona pohtimista kysymyksistä.
Sen jälkeen oppilaat saivat ryhmittäin Aaro-orava ei saa unta-kirjasta monistetut kortit, joissa oli hyvän ja huonon unen vaikutuksia. Ryhmissä oppilaat luokittelivat kortit hyvän ja huonon unen seurauksiin. Tunnin lopuksi oppilaat tekivät samoista korteista leikkaa-liimaa-askarrellun monisteen, jossa he vetivät viivoja kuvista joko huonon tai hyvän yönunen seurauksiin. Hyvät unet vedettiin vihreällä, huonot punaisella.
Aaro-orava sai kyllä kaikkien oppilaiden sympatiat huonon nukkumisensa vuoksi. Jotta Aaro-orava voisi nukkua jatkossa paremmin, piirsimme unisiepparit alla olevan videon ohjeistuksella. Unisieppari olikin monelle oppilaalle tuttu, sillä aika monen kotoa sellainen löytyi.
Liikunta, matikka ja ympäristöoppi yhdistyivät viikon suunnistustunnilla. Jatkoimme vielä valokuvasuunnistuksen parissa, mutta siirryimme koulun pihasta läheiseen liikennepuistoon. Rasteilta löytyi tietoiskuja oravista ja kysymys, johon piti suullisesti vastata. Tietotekstin lisäksi jokaisessa kortissa oli tammenterhoja. Oppilaat painoivat mieleensä myös tammenterhojen lukumäärän ja näyttivät ennen uuden rastin saamista sormilla kahta kättä käyttäen, esimerkiksi kolma ja kaksi, jos tammenterhoja oli viisi. Eli harjoittelimme jo lukujen eri nimiä tässä tehtävässä.
Suunnistuksessa oppilaat työskentelivät jälleen eka-tokaluokkalaisten pareina, joten jokaisesta parista löytyi aina joku, joka varmasti osasi lukea.
Materiaalilinkit:
Ensi viikko onkin väliviikko, sillä emme etene uuteen kirjaimeen vaan kertaamme jo opittuja kirjaimia. Työskentelemme syksyteeman parissa ensi viikon.
Sininen saapas (s-kirjain)
S-kirjainta lähdimme opiskelmaan Sininen saapas-sadun avulla. Sininen saapas on itse kehitetty mukaelma unkarilaisesta kansansadusta Rukkanen. Tarinassa isoisä pudottaa metsästä palatessaan sinisen saappaansa maahan. Paikalle tulevat yksi kerrallaan sammakko, siili, sisilisko, susi ja saukko ihastelemaan saapasta ja päättävät muuttaa saappaaseen asumaan. Tarinan lopussa isoisä palaa etsimään saapastaan ja pyllähtää säikähdyksestä sammalikkoone eläinten sinkoillessa ulos saappaasta.
Viikon aikana opiskeltiin siis s-kirjainta, mutta tutustuttiin myös tarkemmin tarinassa esiintyneisiin eläimiin. Lisäksi matikassa tarinan teemassa mitattiin matkaa saappaasta metsän ja isoisän metsästä keräämän saalin massaa.
Viikon tarinassa oli jälleen hyödynnetty Ateljee-menetelmän ajatusta kokonaisen tekstin lukemisesta. Keltaiset tavut osasivat lukea kaikki oppilaat ja sinisiä tavuja tai sanojakin aika moni viimeistään loppuviikolla. Kukin oppilas sai lukea jälleen omalla tasollaan.
Sujuvien lukijoiden kanssa harjoittelimme lukemisen strategiana eläytymistä. Mallintamisen jälkeen oppilaat valitsivat tarinasta jonkin vuoropuhelu-osion ja lukivat sitä monta kertaa yrittäen eläytyä äänellään siilin tai sammakon rooliin. Harjoittelimme myös saamaan ääneen innostusta eläinten ihastellessa "Upea asunto!" tai kutsuessa ihastelijat asumaan saappaasen "Tule vain!"
 |
| Lukuläksyn voit tulostaa kokonaisuudessaan täältä. |
Tuttuun tapaan maanantain läksynä oli keksiä s-kirjaimella alkavia sanoja ja piirtää niistä kuvat. Tiistain jakotunneilla tietokoneella kirjoitettiin sanoja ja virkkeitä. Aloittelevat lukijat kirjoittivat sanoja makustellen sanassa kuuluvia äänteitä. Sanatason lukijat ovat ottaneet viikon aikana hurjan loikan. He kirjoittivat sanoja niin omatoimisesti, että ehdin jokaisen kanssa kirjoittaa ainakin yhden kahden sanan virkkeen. Sujuvien lukijoiden porukan kanssa opeteltiin taas uutta. Koska tarinassakin oli vuoropuhelua, teimme mekin pientä vuoropuhelua kysymyksen ja vastauksen muodossa. Opettelimme muodostamaan kysymyksiä, kirjoittamaan niitä sekä vastaamaan kokonaisella virkkeellä.
- Miltä sipuli maistuu?
- Sipuli maistuu hyvältä.
- Missä saapas on?
- Saapas on imurissa.
Tarinaan liittyvä sanasto oli jälleen koottu monisteelle. S2-oppilaalle moniste toimi tukisanalistana, muille oppilaille tavutusharjoituksena. Eli aikaisempien viikkojen tapaan nämäkin sanat ensin taputettiin parin kanssa ja asetettiin nappeja sanojen viereen yhtä monta kuin sanassa on tavuja. Myöhemmin jokainen tavutti samat sanat itsekseen ja piirsi tavujen verran palloja kuvan alla olevaan laatikkoon.
 |
| Kuvasanaston voit tulostaa täältä. |
Matikassa mittasimme matkaa saappaasta metsään eläinten rynnätessä karkuun isoisän palatessa etsimään saapastaan. Aluksi oppilaat etsivät kunkin eläimen askelia vastaavat värisauvat. Sen jälkeen matka saappaasta metsään mitattiin jokaisen eläimen askelillä. Kävi ilmi, ettei suden tarvinnut ottaa kuin kaksi loikkaa saappaasta metsään, mutta sisiliskon piti ottaa 12.
Monisteelle oppilas väritti askelen pituutta vastaavan värisauvan ja piirsi yhtä monta palloa kuin kukin eläin otti askelia.
Tehtävän lopuksi kävimme jälleen yhteistä keskustelua:
- Mikä eläin käveli pisimmän matkan? Entä kuka lyhimmän?
- Venyikö paperiin piirretty polku tai kutistui mittaamisen aikana?
Oppilaat selvästi oivaltavat sen, että lyhyitä askelia tarvitaan enemmän ja pitkiä vähemmän. Mutta haksahtavat edelleen kysyessäni kuka käveli pisimmän matkan. Vähitellen osa oppilaista osaa sanoittaa ajatuksen, että matka on yhtä pitkä kaikille, askeleita on vain eri määrä.
 |
| Mittaamismoniste löytyy täältä. Tarkistathan ennen käyttöä viivottimella, ettei tulostimesi vääristänyt janan ja värisauvojen pituuksia. |
Mittasimme myös massaa, sillä pitihän isoisän metsästä keräämä saalis punnita. Oppilaat työskentelivät 3-4 oppilaan ryhmissä. Jokaisella oppilaalla oli oma moniste, ryhmällä yhteinen tasapainovaaka, kuusi pientä pussia sekä värisauvoja. Aluksi ryhmät pussittivat isoisän saaliin monisteen ohjeen mukaan: neljä tummansinistä sauvaa mustikoiksi yhteen pussiin, kahdeksan ruskeaa sauvaa herkkutateiksi toiseen ja niin edelleen. Lisäksi jokainen oppilas sai kaksi liparetta, josta löytyi mustikoiden, tattien, kantarellien, keppien ja muiden isoisän keräämisen asioiden kuvat. Nämä pikkukuvat liimattiin monisteen tasapainovaakoihin oppilaiden punnitusten mukaisesti.
Värisauvat oli pusseissa ja oppilaat punnitsivat ja vertailivat massoja: Tatit painoivat enemmän kuin puolukat. Siispä sakset käteen ja liimaamaan tasapainovaakaan tatit maata koskettavaan päätyyn ja puolukat keikkumaan ilmassa saman vaa´an toisessa päässä. Pian huomattiin mustikoiden ja puolukoiden painavan yhtä paljon, joten ne saattoi sijoittaa tasapainossa olevaan vaakaan.
Jotta se nopeinkin oppilas saisi loppuun asti pähkäilyä, oli monisteen alalaidassa kaksi tasapainossa olevaa vaakaa. Toiseen löytyikin nopeasti, että mustikat ja puolukat painavat saman verran. Toiseen vaakaan tarvittiin sen sijaan toiselle puolelle kaksi saalispussia, mikä olikin jo haastavampi juttu, mutta antoi näin aikaa hitaimmille tehdä tehtävää ilman, että opettajana täytyy olla jo keksimässä valmiille uutta puuhaa.
 |
| Punnitsemismoniste löytyy täältä. |
Lukumäärien laskemista ja luetun ymmärtämistä oli myös teemaan sopivassa iSpy-monisteessa, jonka askartelin Canvalla. Moniste löytyy täältä. Tätä monistetta ei tehty matikan tunnilla, vaan se oli lisätehtävä muun toiminnan ohessa. Lukutaitoiset harjoittelivat luetunymmärtämistä ja lisähommaa kaipaava lukematonkin oppilas saattoi työskennellä lukumäärien laskemisen parissa.
 |
| Tämäkin hyväksi todettu tehtävätyyppi oli käytössä tällä viikolla. Tulosta moniste täältä. |
Tarinassa esiintyviin eläimiin tutustuimme katsomalla YleAreenasta löytyvistä eläinvideoista muutaman. Neljän minuutin videot toimivat erinomaisesti. Katselun jälkeen keskustelimme opitusta ja opettaja kirjasi taululle oppilaiden havainnot käsitekartaksi. Katsoimme videoista kaksi, tässä kuitenkin vinkit kaikkiin eläinvideoihin.
Siili (8 min) YleAreena
Saukko (4 min) YleAreena
Sammakko (4 min) YleAreena
Sisilisko (3 min) YleAreena
Susi (3 min) YleAreena
Lisää tietoa eläimistä opimme suunnistuksen muodossa. Teimme yhteistyötä 2. luokkalaisten kanssa. Ohjelmassa oli valokuvasuunnistusta. Eka- ja tokaluokkalainen muodostivat parin. He etsivät kuvassa näkyvän rastin, lukivat lyhyen tekstin eläimestä ja pohtivat vastauksen tekstin lopussa olevaan kysymykseen. Vastaus kysymykseen kerrottiin opettajalle ennen seuraavalle rastille lähtöä.
Rastit löytyvät täältä.
Perjantaina luontokoulussa oli ohjelmassa sanataidetta samoista eläimistä. Runoilimme Runomatkaopas-kirjan ohjeiden mukaan jossittelu-runoja ja eläinrunoja. Jälleen teimme yhteistyötä tokaluokkalaisten kanssa. Runoja rustattiin kolmen oppilaan porukoissa siten, että ryhmässä oli aina vähintään yksi 2. luokkalainen, joka toimi kirjurina.
Runojen kaavat olin kirjoittanut A3-paperille (ja sijoittanut karttapussiin). Näin oppilaiden oli pienissä ryhmissä helppo sepittää runoja.
Metsässä tutustuimme myös mandaloihin. Katselimme iPadilta ideoita muutamista luonnonmateriaaleista tehdyistä mandaloista ja sen jälkeen oppilaat alkoivat rakentaa omia metsämandaloita. Tehtävää ohjannut koulunkäynninohjaaja kertoi, että aluksi idean hahmottaminen oli osalle oppilaista vaikeaa, mutta kun mandala laitettiin yhdessä alkuun alkoi myös idea hahmottua.
Kolmannella tehtäväpisteella harjoitettiin muistia ja kerrattiin marjojen ja sienien nimiä. Alla olevat kortit asetettiin riviin ja opettajan osoittaessa kuvaa oppilaat sanoivat kuinka monta ja mitä kuvassa on. Esimerkiksi "Kahdeksan kärpässientä, kymmenen puolukkaa, kuusi mustikkaa, seitsemän karvarouskua, viisi herkkutattia, yhdeksän kantarellia." Sitten sama setti sanottiin ääneen alusta loppuun.
Tämän jälkeen opettaja käänsi yhden korteista kuvapuoli alaspäin ja jälleen lopotettiin yhteen ääneen sama setti eteen- ja taaksepäin. Yksi kerrallaan kortit kääntyivät nurinpäin, mutta silti korttien kuvat ja lukumäärät pysyivät mielessä. Kun kaikki kuvat oli nurinpäin, vaihdettiin vielä muutamien korttien paikkaa ja edelleen piti muistaa järjestys. Ei helppo tehtävä, mutta kun vastaavia on harjoiteltu (tosin aiemmin ilman lukumäärää) onnistui tämänkin hienosti.
Koululla käytin vielä samoja kortteja lukumäärän vertailuun (VaNe Opettajan tienviitta 1a sivu 73 tapaan).
 |
| Nämä lukumäärä kortit löytyvät täältä. |
Tässä pääpiirteittäin s-viikon touhuja, ainakin niitä, jotka poikkeavat oppikirjaan sidotuista touhuista. Kysymyksiä on herännyt kuinka paljon aikaa menee oppituntien valmisteluun. Toki enemmän kuin oppikirjaan sidottuun opetukseen, mutta koska teemme tätä työtä yhdessä Tanjan kanssa puolittuu työmäärä. Lisäksi nyt kun moneen monisteeseen on valmiit pohjat ja vain sisältö pitää vaihtaa, nopeutuu homma.
Kiitos yhteistyöstä Tanja!
Loppuun vielä muutamia eläinrunoja...
Ihaan ilmapallo (i-kirjain)
I-viikkoon lähdettiin Ihaan ilmapallo-tarinalla. Tarina on varmasti monelle tuttu, mutta kerrataan se tässä:
Ihaa istui joen rannalla apena ja surullisen, kun paikalle tulivat sen ystävät Nalle Puh ja Nasu. Ystävät tiedustelivat syytä Ihaan alakulolle ja selvisi, että Ihaalla oli syntymäpäivä. Kiireesti lähtivät Puh ja Nasu etsimään ystävälleen lahjoja. Nalle Puh löysi hunajapurkin, joka olisi hyvä lahja. Ihaan luokse palatessaan Puhilla tuli kuitenkin nälkä ja hän maistoi vähän ja vähän enemmän hunajapurkista, kunnes se oli tyhjä. Puh antoi hieman nolona Ihaalle tyhjän hunajapurkin, jossa voisi säilyttää tavaroita.
Nasu oli löytänyt ilmapallon, jota se kiireen vilkkaa lähti viemään Ihaalle. Matkalla Nasu kuitenkin kompastui ja ilmapallo meni puhki. Surullinen Nasu ojensi rikkinäisen ilmapallon Ihaalle. Se oli juuri Ihaan lempiväriä eli punainen ja se oli ollut Ihaan lempikokoa eli Nasun kokoinen. Kun Ihaalla oli tyhjä hunajapurkki, saattoi hän säilyttää ilmapalloaan hunajapurkissa. Olisipa ollut kurja, jos ilmapallo ei olisi puhjennut, sillä silloin Ihaan ilmapallo ei olisi mahtunut purkkiin. Ihaa oli iloinen!
Tarina oli monelle oppilaalle tuttu. Tarina antoi taas mahdollisuuden nostaa esiin erilaisia tunteita, joita tarinan henkilöillä oli. Oppilaat saivat tarinasta omat versionsa, joihin oli jälleen merkitty keltaisella aloittelevien lukijoiden tavut (sellaiset tavut, joita jo osataan lukea) ja sinisellä lyhyet ja helpot sanat. Taitavat lukijat lukivat koko tarinan. Oppilaiden lukuläksy moniste löytyy täältä.
S2-oppilaiden tueksi olimme jälleen tehneet kuvasanaston tarinan sanoista. Kuvasanasto jaettiin kaikille oppilaille. Maanantaina sanat käytiin yhdessä läpi ja parin kanssa työskennellen oppilaat asettivat kuvan viereen yhtä monta nappia kuin sanassa oli tavuja. Myöhemmin viikolla samat sanat tavutettiin uudelleen, nyt yksin, ja oppilas piirsi sanan alla olevaan laatikkoon yhtä monta palloa kuin sanassa oli tavuja.
I-kirjaimen kirjainmuotoa harjoiteltaessa yhdistimme tälläkin viikolla yksi-yhteen vastaavuuden ja lukumäärien laskemisen suomen kielen tunnille. Oppilaat etsivät monisteesta eri fonteilla tehtyjä i-kirjaimia ja värittivät palikoita yhtä monta kuin kullakin fontilla tehtyjä i-kirjaimia monisteesta löytyi. Monisteen voit tulostaa täältä.
Maanantain vakioläksy on keksiä ja piirtää viisi viikon kirjaimella alkavaa sanaa. Tiistaina sanat kirjoitettiin tietokoneella, tulostettiin ja liimattiin kuvien kaveriksi. Etenkin aloittelevilla lukijoilla tämä tehtävä on äärimmäisen hyvä, sillä liimatessa pitää kaikki omat sanat lukea tai muuten alku- ja loppuäänteiden perusteella päätellä mitä on kirjoittanut.
Sujuvat lukijat kirjoittavat keksimistään sanoista virkkeitä. Heidän kanssaan olemme opetelleet samalla virkkeen kirjoitussääntöjä: isot alkukirjaimet, pisteet, nimien kirjoittaminen ja huutomerkki.
Mörkö-peliä pelasimme tälläkin viikolla suomen kielen tunneilla. Viime viikon mörkökortteihin lisäsin tämän viikon i-tavuja. Kortit löytyvät täältä.
Viikon biisinä lauloimme Fröbelin palikoiden Viisi ilmapalloa-laulua. Tanja teki lauluun sanat kuvat tuella. Ne löydät täältä.
Matikan tunnilla Ihaan synttäreitä juhlittiin monin tavoin. Pistetyöskentelyssä katoimme juhlapöytää. Kuusi oppilasta kerrallaan työskenteli pisteellä kanssani. Lapuilla oli merkinnyt juhliin osallistuvien henkilöiden paikat. Ensin tietenkin lastettiin kuinka monta juhlijaa on merkitty (7). Huomasimme, että tuoleja ei riitäkään kaikille juhlijoille eli tuoleja on vähemmän kuin juhlijoita ja juhlijoita on enemmän kuin tuoleja. Kuinka monta tuolia tarvitaan lisää?
Sen jälkeen aloitimme kattamisen. Pareittain oppilaat saivat katettavakseen jonkin asian (mukit, lautaset, juhlahatut, porkkanat, kierrepullat, servetit, jäätelöt, kuppikakkukupit). Aina kun jokainen pari oli kattanut pöytään yhdet asiat, pysähdyimme ja juttelimme oppilaiden huomioista:
- Riittikö jokaiselle porkkana?
- Kyllä.
- Jäikö porkkanoita yli?
- Jäi yksi.
- Mitä tiedämme porkkanoista? Porkkanoita on...
- Porkkanoita on enemmän kuin juhlijoita.
- Kuinka monta enemmän?
- Yksi enemmän.
- Kuinka paljon vähemmän on juhlijoita kuin porkkanoita?
- Juhlijoita on yksi vähemmän kuin porkkanoita.
Tähän tyyliin kävimme aina läpi oppilaiden huomiot kustakin pöytään katetusta asiasta. Kun työskentelemässä oli kuusi oppilasta kerrallaan, oli helppo saada kaikki puhumaan ja kertomaan huomioistaan yhteisen tekemisen lomassa.
Toisella pisteella tutkittiin Ihaan saamia lahjapaketteja. Aluksi keskusteltiin siitä missä paketeista mahtaisi olla pisin naru ja missä lyhin. Ja tietenkin tärkeä kysymys: Miksi luulet niin?
Tämän keskustelun jälkeen narut irrotettiin ja mitattiin käyttäen oransseja värisauvoja. Mittaustuloksista keskusteltiin yhdessä. Seuraavaksi oppilaat mittasivat samat narut violeteilla värisauvoilla. Nyt mittaluvut olivat suurempia. Olivatko narut venyneet vai mistä oli kyse? Viime viikon kokemusten perusteella mittaluvun ja mittayksikön suhde oli oppilaille jo ihan selvä juttu. Violetit sauvat olivat lyhyempiä, joten niitä tarvittiin mittaamiseen enemmän.
Myös leppäkertut kiinnostuivat Ihaan synttärien tarjoiluista ja ilmestyivät paikalle. Leppiksiä löytyikin monen lieriönmuotoisen astian kannelta. Oppilaat saivatkin pähkäilytehtävän. Jos leppäkerttu kiertää astian kannen ympäri reunoja pitkin, käveleekö se pidemmän vai lyhyemmän matkan kuin jos se kävelisi suoraan astian reunaa alas?
Ympärysmitan hahmottaminen on haastavaa ja näissä tehtävissä huomaa, että itsellekin tulee yllätyksiä, oliko ympärysmitta tosiaan noin paljon pidempi kuin purkki ylhäältä alas. Oppilas pari sai lankaa ja sakset. Ensin he mittasivat purkin ympärysmitan langalla ja leikkasivat sen pituisen langan pätkän. Sen jälkeen mitattiin ja leikattiin langanpätkä, joka vastasi astian korkeutta.
Lopuksi keskusteltiin yhdessä havainnoista. Tällä kertaa mikään purkeista ei ollut niin korkea, että korkeus olisi ollut pidempi kuin ympärysmitta. Taitavimpia haastoin miettimään millaisessa astiassa ympärysmitta olisi lyhyempi kuin korkeus. (Tämä tehtävä löytyy ohjeineen Opettajan tienviitta 1a-oppaasta.
Sarjoittamista harjoittelimme aiemmin metsässä. Nyt teimme sitä luokassa. Aloitimme yhteisellä leikillä, jossa eräs oppilas meni istumaan, seuraava hänen vieressään seisoi ja kolmas makasi. Sen jälkeen jatkoimme riviä samalla kaavalla istuu, seisoo, makaa, istuu, seisoo, makaa... Kun kaikki olivat rivissä kävimme yhdessä rimpsua hokien koko sarjan läpi.
Tähän olisi voinut ottaa vielä mukaan virheen. Eli lapset laittavat silmät kiinni ja se oppilas, jota opettaja koskettaa vaihtaa asentoa. Avattuaan silmät, pitää oppilaiden keksiä kenellä on väärä asento.
Ihaan synttärit kaipasivat koristeita, joten oppilaat rakentelivat koristeita puisista mosaiikkipaloista, värisauvoista ja hamahelmistä askartelunorkkoon.
Perjantaille mahtui vielä Ihaan syntymäpäiviin liittyvä looginen kokoelma, jossa oli tällä viikolla teemana matikassa ollut yksi enemmän, yksi vähemmän. Aluksi perinteiseen tapaan kaikki kortit olivat kuvapuoli seinää vasten ja oppilaiden ohjeiden mukaan kortteja käännettiin yksi kerrallaan.
Riveittäin loogisessä kokoelmassa oli aina seuraavassa kuvassa yksi asia enemmän. Itse tein tehtävän alla olevan kuvan kaltaisena. Tanja otti kokoelmasta kopioita kaksin kertaisen määrän, joten hänellä oikean puolimmaisten kuvien jälkeen kekkereiden tarjoilujen määrä alkoi vähenemään aina yhdessä kunnes jäljellä oli vain kynttilä.
Loogiset kokoelmat alkavat olla oppilaille jo todella helppoja. Kun koko kokoelma oli käännetty näkyviin, kyselin oppilailta heidän huomioitaan. Helposti he osasivat kertoa riveillä toistuvista väreistä ja lisäksi sieltä tuli myös huomio siitä, kuinka vasemmalta oikealle kuvista aina lähtee yksi asia pois.
Tanjan tekemä looginen kokoelma löytyy täältä.
Perjantain viimeisenä pulmana teetin oppilailla Hanoin tornin pakettiversion. Istuimme koko luokka piirissä lattialla ja sinisillä papereilla olin merkinnyt paikat, joille paketit voi laskea. Sääntönähän on, että vain yhtä pakettia voi liikuttaa kerrallaan, eikä isompaa pakettia voi laittaa pienemmän päälle. Paketit tulisi siirtää nykyisestä olinpaikastaa kauimmaiselle alustalle.
Oppilaani ratkaisivat kolmen paketin pulman kahdessa minuutissa. Annoin aina yhden oppilaan kerrallaan tehdä yhden siirron, jonka jälkeen seuraava jatkoi. Koska kolmen paketin pulma ratkesi niin nopeasti, otin mukaan neljännenkin paketin. Neljällä paketilla saimme pinon siirtymään keskimmäiselle alustalle, emme kauimmalle. Sekin olis varmasti onnistunut, mutta koulupäivä päättyi ja viikonloppu alkoi, joten pulma jäi ratkaistavaksi tulevaisuudessa.
Tässä tämän viikon keskeisimmät tehtävät, jotka toteutettiin kirjallisuuteen pohjautuvana teemana.
Kiitos taas kerran yhteistyöstä Tanja!
Fedja-setä, kissa ja koira - Ihan pihalla-tarinallinen seikkailu
Syksyllä 2023 lanseerattiin kolmas Ihan pihalla-koulutuskokonaisuus. Nyt alkaa kuitenkin olla Ihan pihalla-kirja hyvin pitkälle koulutuksissa läpi koluttu ja hieman pitikin kehittää jo uutta sisältöä koulutukseen. Olimme Merenvainion Lauran (toinen Ihan pihalla kirjoittajista) kanssa suunnitelleet, että Ihan pihalla III-koulutus sisältää tarinallisen matikkaseikkailun. Näitä tarinallisia matikkaseikkailuja löytyy kirjasta muutamia: jouluinen tonttuseikkailu sekä Viisikon innoittamana kehitetty aarreseikkailu. Tiedät kuitenkin varmasti sen tunteen, kun haluaa luoda jotain uutta? Jos olen pitkään tehnyt jo aiemmin toteuttamiani ja hyväksi kokemiani kokonaisuuksia oppilaiden kanssa, alkaa kyteä palo luoda jotain uutta... Lapsillehan kaikki on uutta, mutta ei opelle... Siispä pohdimme Lauran kanssa minkä kirjan pohjalta seuraava seikkailu syntyisi. Valinta osui vanhaan klassikkoon, Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira -lastenromaaniin, joka uppoaa nykylapsillekin erinomaisesti. Tämä seikkailu voisi sopia tällaisenaan toteutettavaksi 2.-3. luokkalaisten kanssa.
Tarina alkaa siitä, että Fedja-setä karkaa kotoa. Äiti ja isä eivät anna hänen ottaa lemmikkiä, niinpä hän päättää muuttaa omilleen asumaan. Kotoa lähdettyään Fedja-setä tapaa Musti-koiran ja Matroskin-kissan. Yhdessä kolmikko alkaa etsiä sopivaa taloa.
Taloa lähdetään etsimään vastaan tulevasta kylästä. Kukin kolmikosta etsii taloa tahollaan ja kullakin on omat vaatimuksensa talon suhteen.
Seikkailijat oli jaettu kolmeen ryhmään, jotka tutkailivat kylän ruutukaavaa. Toteutimme isommassa koossa Ihan pihalla-kirjasta tutun Montako jää?-pelin (sivu 88). Pelissä on tavoite tyhjentää pelilauta pelimerkeistä. Tyhjentäminen tapahtuu siten, että pelimerkillä hypätään toisen yli vapaaseen ruutuun (pystyyn tai vakaan). Ylihypätty pelimerkki poistetaan pelilaudalta. Pelilauta on mahdollista tyhjentää oikealla strategialla yhtä pelimerkkiä lukuunottamatta. Tarkemmat ohjeet peliin löydät Ihan pihalla-kirjasta.
Pelilauta oli piirretty maahan niin isona, että ruutuihin mahtuivat merkkikartiot. Merkkikartioiden alle olin teipannut Varga-Neményi ry:n jäsensivuilta löytyvien Loogisten talojen ominaisuuskortteja (jokaisessa pelissä ominaisuuskortteja oli kaksi tai kolme). Jokainen ryhmä pelasi omalla pelilaudallaan Montako jää-peliä ja löysi merkkikartioista omat vaatimuksensa talon suhteen.
 |
| Kylien pohjapiirrokset olivat Montako jää-pelin pelilaudan muotoisia. Ne piirrettiin isossa koossa hiekalle (yksi ruutu sen kokoinen, että siihen mahtui merkkikartio). Ne ruudut, joissa on kuva peitettiin merkkikartioilla. Tästä tehtävästä ei valitettavasti ollut kellään osallistujalla kuvia. |
Joku ryhmistä joutui pelaamaan pelin kahdesti, koska jokin ominaisuuskortti jäi vielä pelilaudalle eikä sitä saatu ensimmäisellä peliyrityksellä paljastettua.
 |
| Kartioiden alle oli teipattu ominaisuuskortteja, jotka kertoivat ryhmän vaatimukset talon suhteen. |
Kun ryhmät olivat saaneet selville vaatimuksensa talon suhteen, hakivat he lähelle viritetyltä pyykkinarulta kaikki sellaiset talot, jotka heidän mielestään olivat hyviä. Tässä kohtaa tarvittiin hieman nopeaa pelisilmää seikkailun ohjaajalta vilkuilemaan millä ryhmällä olisi se kaikille kelpaava talo. Jokainen ryhmä esitteli vuorollaan talon, joka heidän mielestään olisi hyvä. Muiden ryhmien tehtävänä oli kertoa kelpaako talo ja jos se ei kelpaa: miksi? Meillä menikin erinomaisesti, sillä kymmenkunta taloa tuli esiteltyä ennen kuin kaikille sopiva talo löytyi. Eräät kun vaativat taloon savupiippua, toisten mielestä talo ei saanut olla keltainen eikä sininen ja kolmansilla oli mielipiteitä ikkunoista sekä ikkunalautojen kukkaistutuksista.
Elämä on kuitenkin haastavaa ilman rahaa. Siispä rahaa piti hankkia. Kuinka muutenkaan kuin etsimällä aarretta? Aarteen etsintä toteutettiin samoissa kolmen ryhmissä kuin aiempikin tehtävä. Jokainen ryhmä rajasi itselleen oman pesän merkkikartioilla, minkä jälkeen lähdettiin etsimään aarretta.
Leikkialueelle oli ripoteltu runsain mitoin kultarahoja sekä kultakimpaleita (kultasprayllä maalattuja kiviä). Sääntönä oli, että vain yhtä rahaa tai kultakimpaletta sai kuljettaa kädessään kerralla. Kaikki leikkijät siis säntäsivät keräämään aarretta omaan pesäänsä. Kultaa sai myös hakea muiden ryhmien pesistä, samoja sääntöjä noudattaen. Peliä pelattiin muutamia minuutteja pidempään kuin pelialueelta löytyi kultarahoja, jotta myös toisten pesiltä ehdittiin jonkin verran hakea kultaa.
Kun aarteen etsintä päättyi, laski jokainen ryhmä oman aarteensa arvon. Kultarahojen arvo oli yksi ja kultakimpaleiden arvo kaksi. Kunkin ryhmän aarre oli 90-130 kultarahan arvoinen.
Tämä leikki löytyy Ihan pihalla-kirjasta nimellä Muurahaispesä sivulta 51.
Aarteen turvin lähdimme toteuttamaan Fedja-sedän, kissan ja koiran unelmia. Aloitimme Fedja-sedän haaveesta ostaa traktori. Sopiva punainen traktori nimeltä Tr-tr-Mitja löytyikin, mutta Tr-tr-Mitjan tankki oli tyhjä. Tr-tr-Mitja kulki keitolla, joten meidän ei auttanut kuin alkaa mitata keittoa traktorin tankkiin.
Ensimmäisenä päivänä Tr-tr-Mitjalle riitti 1 dl keittoa, mutta kun se pääsi keiton makuun halusi se joka päivä 1 desilitran enemmän keittoa. Osallistujilla oli käytössään joko 2 dl ja 5 dl mitat tai 4 dl ja 9 dl mitat. Näiden mitta-astioiden avulla heidän piti mitata traktorille ensin yksi, sitten kaksi ja kolme desilitraa keittoa ja jatkaa desilitra kerrallaan kunnes traktorin viisilitrainen tankki oli täynnä.
Jokainen ryhmä mittasi omaan tahtiinsa ja yhteisenä tavoitteena oli täyttää tankki.
Matroskin-kissa puolestaan halusi käyttää osuutensa aarteesta lehmään. Lehmä ostettiinkin ja maitoa saatiin, mutta lehmä söi kaiken. Myös talon verhot!
Meillä oli jäljellä palasia lehmän mutustamista verhoista. Ennen kuin verhokaupoille voisi lähteä hankkimaan uusia, piti selvittää minkä kokoisia verhot olivat alunperin olleet.
Jokainen ryhmä sai verhonkappaleen, josta lehmä oli syönyt puolet. Ryhmät piirsivät maahan alkuperäisen verhon ääriviivat, kaksinkertaistaen verhon pinta-alan.
Onneksi verhokaupoille ei lähdetty samantien, sillä muistin, että lehmähän oli syönyt jo edeltävänä päivänä puolet verhoista. Siispä tuo äsken piirretty verho piti kaksinkertaistaa vielä uudelleen.
Ennen verhokaupoille lähtöä tarkastimme kaikkien ryhmien ratkaisut. Verhon kappaleet laitettiin piiloon ja muiden ryhmien tehtävä oli piirretystä verhosta päätellä minkä kokoinen lehmän kahdesti puoliksi syömä verho oli. Ratkaisuja tähän tuli erilaisia ja niistä sai hyvin aikaan keskustelua
Musti-koirasta ei tullut metsästäjää, sillä silloin olisi pitänyt ampua saalista. Sen sijaan Musti-koira hankki kameran ja jahtasi kameran kanssa metsässä kohteitaan. Harmi vain, että koiran käpälät ovat hieman kömpelöt kameraa säädettäessä. Niinpä Mustin kuvissa olikin vain puolet kohteesta. Ihailimme kuitenkin Mustin valokuvanäyttelyä ja täydensimme Mustin iloksi valokuvat kokonaisiksi.
Mustin valokuvat olivat laminoituja A3-kokoisia yksinkertaisia symmetrisiä kuvioita, jotka piirrettiin kokonaisiksi maahan tikkua käyttäen. Kuvat olisi voinut rakentaa symmetrisiksi myös pienten kivien, keppien tms. avulla.
Kirjassa esiintyy tiuhaan myös Posteljooni Petskin, joka yrittää hieman liiankin ahkerasti työntää nenäänsä Fedja-sedän ja eläinten elämään. Hän käy usein ovella koputtamassa "Täällä posteljooni Petskin, toin teille Pörriäisen". Posteljooni Petskinin ärsytykseksi taloon asettautunut Naakka Pitkäkoipi vastaa Petskinille oven takaa matkien Petskiniä.
Meidän seikkailussammekin Petskin vieraili ovella useita kertoja. Askelsimme aukealla alueella samaan rytmiin "Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin. Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin." Kun kaksi kertaa oli askellettu tuo kahdeksan askeleen sarja, oli jokaisen pitänyt löytää itselleen pari (ja katseilla sopia kumpi aloittaa). Seikkailun ohjaaja jatkoi laskemalla kahdesti kahdeksaan sinä aikana parista se, joka aloitti, taputti rytmin, joka kesti korkeintaan kahdeksaan. Ja toinen vastasi toistamalla saman rytmin. Sen jälkeen lähdettiin taas askeltamaan yhdessä "Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin. Tääl-lä pos-tel-joo-ni Pets-kin." Ja etsimään uutta paria. Tässä tehtävässä kannattaa ohjata osallistujia levittäytymään, etteivät ole ihan kasassa, sillä ihan vierekkäin ollessa ulkonakin on haastavaa kuulla juuri se kaverin taputtama rytmi.
Talven tullen tuli Fedja-sedälle, kissalle ja koiralle kylmä. He päättivätkin tilata kotiauringon, jonka Posteljooni Petskin heille toimitti. Toimitus oli jätetty talon portaille, mutta se oli numerolukolla lukittu. Petskin oli jo poistunut paikalta jättämättä paketin noutokoodia.
Ilmeisesti Petskinin laukussa oli ollut reikä, sillä pihamaalle oli pudonnut isompi kasa erilaisia noutokoodeja (Ihan pihalla käpy-kortteja). Jakauduimme jälleen kerran kolmeen ryhmään ja jokaisesta ryhmästä lähti vuorollaan yksi osallistuja hakemaan kasasta noutokoodi-korttia. Tavoitteena oli saada muodostettua noutokoodi 12345678910. Harjoitus tunnetaan VaNessa nimellä pikalukuviesti.
Harmittavasti vain yksi joukkue tässä onnistui. Tosin ilo oli lyhytaikainen, sillä lukkoon tarvittiin vain kolminumeroinen koodi. Toisella joukkueella oli koodina 1234567910 ja kolmannella 234568910. Eipä näistäkään ollut apua! Onneksi nopeasti hoksaavat osallistujat keksivät, että heiltä puuttuivat koodeista luvut 1, 7 ja 8. Ehkäpä koodi muodostuisi noista kolmesta numerosta! Siispä pyörittämään eri vaihtoehtoja, joita noilla kolmella numerolla saattoi muodostaa.
Lopulta oikea numeroyhdistelmä löytyi ja aurinkofysiikanlaitoksen paketti saatiin avattua. Koottava kotiaurinkohan sieltä löytyi.
Yhteistyöllä kokosimme kotiauringon, joka selvästi on toiminut hyvin, sillä ainakin Rovaniemellä on ollut upeat kelit ulkona oppimiseen ja samanlaiset kelit näyttävät jatkuvan.
Fedja-setä seikkailuun liittyvät tulostettavat materiaalit:
- Traktori, Mustin valokuvat ja kotiaurinko löytyvät täältä.
- Loogiset talot löytyvät VaNe-jäsensivuilta täältä (vain kirjautuneille jäsenille).
- Käpykortit ja kuinka monta jää-pelilaudan mallit löydät täältä.
Lisäksi tarvitset:
- Merkkikartioita
- Kultarahoja ja kultakimpaleita (voit halutessasi korvata merkkikartioilla, joille annat eri arvot)
- 4-6 kpl erilaisia verhon kappaleita (esim. erilaisia nelikulmioita ja kolmioita)
- Lukittava laatikko sekä numerolukko
- Muutama isompi ämpäri, pieni hiekkalaatikkoämpäri jokaiselle ryhmälle sekä 2 ja 5 (tai 4 ja 9) desilitran mitta-astiat (ne voit leikata esimerkiksi tyhjistä maitopurkeista).
- Narua ja pyykkipoikia
Koska tämä seikkailu on luotu Ihan pihalla III-koulutusta varten ja itse työskentelen tänä syksynä uusien ekaluokkalaisten kanssa, ei seikkailua ole kokeiltu vielä lapsilla. Aikuisten kanssa toteutettu seikkailu kuitenkin osoitti setin toimivaksi, enkä epäile, etteikö tämä onnistuisi myös lasten kanssa.
Kiitos Laura yhteistyöstä!
Ruma ankanpoikanen (A)
Tällä viikolla alkoi koulunkäynti "ihan oikeasti", kun aloitimme lukemaan oppimisen. Viikon tarinana oli H.C. Anderssenin klassikkosatu Ruma ankanpoikanen. Viikko alkoi siis uuden sadun esittelyllä, se toki oli monelle tuttu. Olin lainannut useampia Ruma ankanpoikanen-kirjoja luokkaan, koska tästä sadustahan on monta versiota. Ajatuksena oli ehtiä lukea oppilaille useita eri versioita, mutta tämä idea jäi toteutumatta.
Luin oppilaille kuvakirjan ääneen. Lukiessa harjoittelimme ennakointia, kuvalukemista sekä pohdimme tarinan hahmojen tunnetiloja.
S2-oppilaita ajatellen oli Tanja tehnyt kuvasanaston, jota hyödynnettiin monella tapaa. S2-oppilaalle kuvasanasto oli viikon sanastoläksynä, eli nämä sanat tuli heidän opetella viikon aikana.
Kuvasanaston voit tulostaa täältä.
Kuvasanasto oli kuitenkin käytössä ihan jokaisella luokan oppilaalla. Ensimmäisellä kerralla kuvasanaston kanssa työskenneltiin parin kanssa. Ensin parit lukivat sanat (kuvien avulla aloittelevatkin lukijat osasivat "lukea" sanat ja ope tietenkin auttoi vaikeimpien kanssa). Kun sanat oli luettu, oppilaat sanoivat vuorotellen sanoja kuvasanastosta ja kaverin piti mahdollisimman nopeasti osoittaa oikeaa sanaa kuvasanastossa.
Kuvasanasto toimi pareille myös tavutusharjoituksena. Oppilaspari luki sanan, taputti sanan ja sen jälkeen asetti kuvan alle yhtä monta nappia tai helmeä kuin sanassa oli tavuja. Tämä harjoitus on toiminut erinomaisesti, parit olen valinnut siten, että toinen osaa lukea ja toinen aloittelee lukutaidon parissa. Kaikki oppilaat ovat jaksaneet keskittyä harjoitukseen erittäin hyvin.
Myöhemmin sama tavutusharjoitus tehtiin yksilötehtävänä ja nyt taputtamisen jälkeen oppilas piirsi sanan alla olevaan ruutuu yhtä monta palloa kuin sanassa on tavuja.
Yksin tekstiä lukiessaan aloitteleva lukija siis luki keltaisia tavuja ja mahdollisesti sinisiä sanoja. Sanatason lukijat lukivat etsivät tekstistä korostettujen tavujen ja sanojen lisäksi muita sanoja, jotka he osasivat lukea. Tekstitason lukijat lukivat tietenkin koko tekstin.
Ruma ankanpoikainen tarinaa harjoiteltiin koulussa lukemaan monella tavalla. Aluksi siten, että opettaja luki mustalla olevat tekstit ja oppilaat kuorossa keltaiset ja siniset kohdat. Myöhemmin tekstitason lukijat osasivat samaan tapaan luetuttaa aloittelevia lukijoita.
Meillä lukuläksy tehdään kotona aina aikuisen kanssa, joten kotona aikuinen luki mustat tekstit ja lapsi lukutaitoansa vastaavan osan tarinasta.
Kiitokset Ateljee-menetelmän kehittäjille tästä loistavasta ja toimivasta ideasta lukea tekstiä aloittelevien lukijoiden kanssa!
Ruma ankanpoikanen-sadun lisäksi lukuläksykansiosta löytyi toki myös tavuja sekä sanoja, jotka saattoi kuvien avulla lukea ja seuraavaksi lukea sanahahmon tunnistaen muiden väripalkkien sanat.
A ja aa-tavuja tutkimme Liitupölyttäjän kokoamien kuvakorttien avulla. Aluksi oppilaspari luokitteli kortit sen mukaan alkaako sana a-kirjaimella vai ei. Toisella kierroksella lähdimme kuulostelemaan lyhyttä ja pitkää vokaalia. Oppilaat luokittelivat sanat sen mukaan oliko sanassa a vai aa. Kaikissa sanoissa a/aa-äänne ei ollut sanan alussa vaan se piti löytää myös sanan keskeltä. Tehtävä oli helppo sujuvasti lukeville. Sanatason lukijat lähes kaikki tehtävästä suoriutuivat. Tavutason lukijat eivät tätä harjoitusta vielä tehneet.
Liitupölyttäjän materiaalit löytyvät facebookin Liitupölyttäjä ryhmästä tai suoraan tällä linkillä (jos linkki ei toimi, etsi tiedosto fb-ryhmästä). Kiitokset Liitupölyttäjälle laadukkaista materiaaleista!
Lisäksi suomen kielen tunneilla pelattiin Mörkö-peliä. Pelissä pöydällä on tekstipuoli pöytää vasten sanalappuja. Omalla vuorollaan oppilas nostaa lapun. Lukutaidostaan riippuen hän lukee lapussa olevasta sanasta pinkillä korostetut tavut tai koko sanan. Luettuaan tavun tai sanan oppilas saa pitää lapun ja vuoro siirtyy seuraavalle. Jos pelaaja nostaa lapun, jossa lukee MÖRKÖ, pitää pelaajan palauttaa MÖRKÖ-lappu sekä mahdollisesti aiemmilta kierroksilta keräämänsä laput pöydälle. Peli on siis lukemisversio tutusta Kaboom-pelistä. Mörkö-kortit voit tulostaa täältä.
Nyt kirjain viikoilla oppilaillani on aina maanantaisin läksynä keksiä kotona viisi viikon kirjaimella alkavaa asiaa ja piirtää niistä kuvat lukuläksykansioon. Tiistaina jakotunnilla meillä on käytössä tietokoneet ja jokainen oppilas kirjoittaa keksimänsä sanat. Näihin kuviin tuli tavu- ja sanatason lukijoiden piirrustuksia. Tekstitason lukijat kirjoittivat jo ensimmäisellä viikolla keksimistään sanoista virkkeitä. Tulostamisen jälkeen oppilas liimaa kirjoittamansa sanat kuvien viereen.
Ylläolevan monisteen askartelin oppilaille iSpy-tehtävien tyyliin. Samalla opittiin tunnistamaan erilaisilla fonteilla tehtyjä A-kirjaimia, laskemaan lukumääriä sekä harjoiteltiin yksi-yhteen vastavuutta, kun torneihin piti värittää yhtä monta kuutiota kuin kutakin A-kirjainmallia kuvasta löytyi. Lisäksi tietenkin vertailua: millaisia a-kirjaimia oli eniten? Entä vähiten?
Tämän tehtävän voit tulostaa täältä.
Matikkaan ankka-teema yhdistyi hyvin mittaamisen avulla. Lähdimme hakemaan kokemuksia mittayksikön ja mittaluvun suhteesta. Samalla tuli toki hyvää treeniä lukumäärien laskemiseen.
Matikassa minulla oli kahdella oppitunnilla luokassa toinen aikuinen ja seuraavat tehtävät toteutettiin pistetyöskentelynä kuuden oppilaan ryhmissä sellaisilla tunneilla.
Operaatio ankan pelastus
Jokainen oppilas sai hiekkalaatikkoämpärin, jonka pohjalla oli pulaan joutunut ankka. Lisäksi jokaisella oppilaalla oli jokin mittaväline (pullonkorkki, kapea mittalasi, pieni pakasterasia, kuksa jne. epästandardeja mittayksiköitä). Ankka piti saada veden avulla nostettua pois ämpäristä. Vuorollaan kukin oppilas heitti noppaa ja kaikki oppilaat mittasivat nopan osoittaman määrän vettä omalla mitta-astiallaan. Samalla kävimme keskustelua ja ope pöljänä ihmetteli, oliko joku huijannut tai oliko joku unohtanut mitata kun toiset ankat olivat nousseet jo korkealle, mutta jonkun ankka ei vielä ollut irronnut pohjasta. Aika nopeasti oppilaat alkoivat selittää minulle sitä, että mitta-astian koolla on väliä. Ja sehän oli tietenkin juuri tavoitteena harjoituksessa. Sen verran nopeasti isoimmilla astioilla ämpäri täyttyi, että ehdimme pelastaa ankat kahdesti jokaisen ryhmän kanssa. Uuden pelastuskierroksen alkaessa vaihdoimme tietenkin mitta-astioita, joten jokainen pääsi mittaamaan sekä isolla että pienellä astialla.
Ankkojen matka lammelle
Isolle voimapaperille oli liimattu sinisestä paperista lampi ja paperin reunoista lähdi erilaisia liiduilla piirrettyjä polkuja lammelle. Aluksi keskusteltiin siitä mikä reitti lammelle olisi lyhin, entä pisin. Miksi? Sen jälkeen oli aika alkaa mittaamaan. Jokainen polku mitattiin ensin pikkuankan askelin, eli oppilas mittasi omilla askelillaan askeltaen laittamalla kantapään aina varpaiden eteen ihan kiinni. Sama polku mitattiin myös ankkaemon askelin. Tähän olin tuonut kotoa uimaräpyläni, jotka joku oppilaista nappasi jalkaansa ja mittasi matkan samaan tyyliin kuin pikkuankat.
Pisteellä ollut resurssiopettaja kirjasi oppilaiden mittaustulokset ylös ja ihmetteli kävelivätkö pikkuankat pidemmän matkan kuin ankkaemo. Pienen pähkäilyn jälkeen oppilaat olivat hoksanneet, että matka on ihan sama, mutta askeleen pituus vaikuttaa.
Tanja toteutti omassa luokassaan saman tehtävän siten, että hän oli leikannut keltaisesta paperista isoja ja pieni ankan räpylöitä ja mittaaminen toteutettiin laittamalla räpylöitä jonoon.
Ankan massa
Tasapainovaa´at olivat oppilaille tuttuja jo kevään tutustumispäivästä. Nyt niillä päästiin mittaamaan lisää. Punnuksina minulla oli 15 vuotta sitten äidiltäni saamia pienen pieniä booliankkoja (muovisia ankkoja, joissa on hieman vettä sisällä. Ne voisi jäädyttää ja laittaa booliin uiskentelemaan) ja perinteisiä linkkikuutioita.
Parit saivat oman tasapainovaa´an ja ankan. Ankka punnittiin ensin pikkuankoilla ja sen jälkeen sama ankka linkkikuutioilla. Linkkikuutioita tarvittiin aina noin kolme kertaa enemmän. Ope sai siis jälleen kerran ällistellä kasvoivatko ankat niin paljon mittaushetken aikana?? No ei tietenkään, mutta kun pikkuankat olivat painavampia kuin linkkikuutiot ja linkkikuutiot kevyempiä kuin pikkuankat!
Jokainen pari ehti punnita kolme ankkaa.
Lumpeet lammessa
Pinta-alaa lähdettiin tutkimaan lampien ja lumpeiden avulla. Mikä lampi on kaikkein pienin? Mikä lampi on kaikkein suurin? Kuinka monta isoa lumpeenlehteä lampeen mahtuu? Kuinka monta pientä lumpeenlehteä lampeen mahtuu? Kasvoivatko tai kutistuivatko lammet, kun mittayksikkö vaihtui?
Tässä kohtaa viikkoa mittayksikön ja mittaluvun suhde alkoi olla jo hyvin selvää kauraa. Samalla kuitenkin oppilaat saivat kokemuksia pinta-alan mittaamisesta sekä lukumäärien laskemisesta.
Kuinka monta ankkaa on pussissa?
Omatoimisella pisteellä oli kuusi pussia, joissa oli aiemmassa tehtävässä mainittuja booliankkoja 3-10 kappaletta. Oppilaan tehtävänä oli laittaa käsi pussiin ja laskea ankkojen määrä. Jos oli pakko, sai pussiin myös kurkistaa. Mukana oli muutama jekkupussi, jossa oli ankkojen seassa muutamia linkkikuutioita (nämä olivat sellaisia pusseja, joissa ankkoja oli 3-5).
Monisteelle oppilas piirsi yhtä monta palloa kuin pussissa oli ankkoja. Ja tietenkin vain yhtä monta kuin oli ankkoja, eli niitä jekkupussien linkkikuutioita ei piirretty.
Viikon lastenlauluna lauloimme tietenkin tuttua laululeikkiä Viisi pientä. Laulua laulettiin open säestyksellä suomeksi ja YouTuben säestyksellä englanniksi. Vaikka kyseessä on sama laulu, on sanoitus laulun lopussa hieman erilainen. Tämän oppilaat itse nostivat esiin ja keskustelimme sekä kyseisestä laulusta että ruma ankanpoikanen sadusta ja siitä kuinka ne tunnetaan ympäri maailmaa ja kuinka niistä on ajan saatossa syntynyt hieman erilaisia versioita.
Kuvataiteen tunnilla ankka-teema jatkui enkuksi, sillä askartelimme ohjevideon avulla äitiankan ja pikkuankan. Ohjeen mukaan oli helppo piirtää. Työ vaati paljon saksien käyttöä, mikä olikin erinomaista harjoitusta ekaluokkalaisille.
Näin sujui ekaluokkalaisten ankkaviikko Anniina- ja Tanja-opettajien luokissa. Kysymys varmaan kuuluu mistä kaikki nuo ankat. Viikkotiedotteessa pyysin oppilaita tuomaan kotoa kylpyankkoja, mikäli sellaisia löytyy, lisäksi sain setin lainaan kollegani lapselta.
T. Anniina- opettaja ja Tanja-opettaja
#yhteisopettajuuttaylikuntarajojen
Kasan nenä (Emilia Erfving)
Ekaluokkalaisten ensimmäinen kokonainen kouluviikko pyörähti käyntiin Emilia Erfvingin Kasan nenä-kirjalla. Tämän Kasan nenä-kirjan ympärille rakennettu teema on tehty yhdessä Tanja-opettajan kanssa. Tanjan kanssa teemme yhteisopettajuutta yli kuntarajojen: minä opetan Rovaniemellä, Tanja Lohjalla. Suunnittelemme ja valmistamme materiaaleja yhdessä.
Maanantai
Maanantaina luimme Kasan nenä-kirjan yhdessä. Kirjassa toistuu isoin kirjaimin sana EI, joten oppilaat pääsivät mukaan lukemiseen ja heidän tehtävänsä oli aina lukea tuo EI-sana. Kun kirja oli luettu, kertasimme jo eskarissa opittua mikä on sana, tavu ja kirjain.
Aloitimme lukemalla lapulle kirjoittamani sanan KASA monta kertaa. Seuraavaksi taputimme sanan ja leikkasin KASA-sanan kahtia tavurajan kohdalta, huomasimme että sanassa on kaksi tavua. Hassuttelimme lukemalla kasa-sanaa ja vaihtamalla tavut väärinpäin. Huomasimme, että järjestyksellä on merkitystä.
Lopuksi silppusimme vielä KASA-sanan kirjaimiksi ja huomasimme siinä olevan neljä kirjainta. Nimesimme kirjaimet ja kuulostelimme jokaisen kirjaimen äännettä.
Opetustuokion päätteeksi oppilaat liimasivat vihkoon kasa-kirjaan liittyvän tukisanalistan ja lukivat parin kanssa kuvasanaston läpi. Kun kuvasanasto oli luettu, sanoivat parit vuorotellen jonkin kuvasanaston sanan ja toisen tehtävä oli mahdollisimman nopeasti sormella osoittaa kyseistä sanaa.
Tämä tukisanalista toimii s2-oppilaan läksynä, eli hänen tavoitteenaan on oppia listan sanat tällä viikolla.
Tiistai
Tiistaina aloitimme muistitehtävällä, joka on vanettajille tuttu. Taululla oli kasa-teemaan liittyviä kuvakortteja. Nimesimme jokaisen kuvan yhdessä ja oppilaat toistivat sanat vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle kuorossa opettajan osoittaessa kuvaa.
Seuraavaksi käännettiin yksi korteistä väärin päin. Mikä kuva meni piiloon? Jälleen kerran lueteltiin kuvat vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Ja kyllä, piti osata sanoa myös se väärinpäin olevan kortin kuva.
Tehtävä jatkui ja taas käännettiin yksi kuva väärinpäin. Nyt siis kaksi kuvaa oli jo väärinpäin ja silti piti osata luetella kuvat. Kuten arvata saattaa homma jatkui, kunnes kaikki kuvat oli käännetty väärinpäin. Edelleen ekaluokkalaiset pystyivät muistamaan rivin.
Jotta oppilaat eivät pääsisi helpolla, vaihdettiin vielä kahden nurinpäin olevan kortin paikkaa. Yhdessä nimesimme mitkä kuvat ovat korteissa, joiden paikka vaihtui. Ja taas lueteltiin vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Vielä teimme toisen muutoksen. Edelleen onnistui ekaluokkalaisilta kuvien luetteleminen!
Muistitehtävän jälkeen kertasimme Kasan nenä-kirjan kertomuksen tukikuvien avulla. Jokaisen kasalle ehdotetun nenä kohdalla harjoittelimme ominaisuuksia ja oppilaiden piti kertoa miksi levä, sammal tai keppi ei ole hyvä nenä. Kun tarina oli kerrattu pyysin oppilaita taputtamaan jokaisen tukikuvien sanan ja näyttämään aina kuinka monta tavua kussakin sanassa oli. Epäilin jo, että oppilaani eivät osaa näyttää sormilla mitään muuta kuin kahta 😅 Mutta he onneksi osasivat selittää, että suurimmassa osassa sanoja oli kaksi tavua. Onneksi mukaan mahtui myös suo, rupikonna, kuusimetsä ja majava, joten vaihteluakin tuli!
Yhteisen taputtelun ja tavuttelun jälkeen oppilaat siirtyivät työskentelemään pareina. Parit saivat samankaltaisen monisteen kuin edellisen päivän tukisanalista, mutta tästä monisteesta puuttuivat tavuviivat. Parit olin jakanut siten, että toinen parista ainakin osaa lukea. Parien tehtävänä oli lukea sana, taputtaa se ja asettaa kuvan viereen yhtä monta nappia kuin sanassa on tavuja.
Tämä tehtävä toimi todella hyvin ja parit työskentelivät keskittyneesti.
Tiistaihin kuuluivat myös jakotunnit. Jakotunneilla työskentelimme tunnin aluksi salaisuuspussin parissa. Salaisuuspussista löytyi kasa-teemaan sopivia luonnonmateriaaleja, jotka nimesimme. Opimme myös uusia sanoja. Kaarna ja tuohi tunnistettiin muun kuoreksi, mutta nimet niille eivät olleet kaikille tuttuja.
Kun salaisuuspussin esineet oli nimetty, laitettiin ne takaisin pussiin. Pelasimme salaisuuspussilla kolme kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella oppilas etsi pussista käteensä asian, jonka osasi nimetä. Nimettyään asian, oppilas nosti sen näkyville, jotta muut voivat tarkistaa tehtävän menneen oikein. Toisella kierroksella luokkakaverivat nimesivät etsittävän asian, esimerkiksi "etsi käpy" ja sitten pussista piti tuntoaistin avulla löytää käpy. Kolmannella kierroksella etenimme ominaisuuksilla, etupäässä opettaja keksi millainen asia salaisuuspussista pitäisi löytää: etsi jotain kovaa, etsi jotain sileää, etsi jotain ohutta...
Maanantaina oli tutkittu sanaa, joka oli hajotettu tavuiksi ja kirjaimiksi. Nyt oli aika tutkia virkettä. Malli virkkeenä oli "Kasan nenä on kadonnut." Luimme virkkeen useita kertoja, minkä jälkeen pohdimme kuinka monta sanaa virkkeessä on. Tämäkin virke oli kirjoitettu paperisuikaleelle, joten leikkasimme oppilaiden kanssa virkkeen sanoiksi. Luokan eteen pääsi neljä oppilasta seisomaan sanalaput käsissään. Luimme vielä uudelleen virkkeen yhdessä. Sitten kokeilimme vaihdella oppilaiden eli sanojen paikkoja ja luimme uuden virkkeen. Hieman runollisia vaihtoehtoja tuli...
Lopuksi kokeilimme vielä siten, että yksi edessä olevista oppilaista kääntyi vuorollaan selin lappunsa kanssa ja luimme jäljelle jääneen virkkeen: Kasan on kadonnut tai nenä on kadonnut. Huomasimme, että virkkeen merkitys muuttuu tai se ei merkitse välttämättä mitään, jos sanoja puuttuu.
Opimmekin, että virkkeen loppuun pitää laittaa piste, joka oli omalla lapullaan ja sitä pääsi vielä viides oppilas luokan eteen pitämään. Kun virkkeen lopussa on piste, eivät sanat karkaa.
Sitten olikin aika päästää oppilaat itse kirjoittamaan virkkeitä. Aamuryhmässä minulla oli lausetason lukijoita, jotka kirjoittivat kukin omalla tietokoneella. Iltapäivän ryhmässä oli aloittelevia lukijoita, jotka työskentelivät tietokoneilla pareittain.
Taululla oli mallina virkkeen alku "Kasassa on..." Jokainen virke alkoi samalla tavalla, joten virkkeen alun pystyi tarvittaessa kopioida joka kerta uudelleen. Virkkeen loppuun oppilaat keksivät aina uuden sanan mitä kasassa on. Jos mielikuvitus ei laukannut, saattoi käydä selailemassa pöydällä olevia kasa-kirjoja ja niiden kuvia. Aloittelevia kirjoittajia kiersin auttamalla ääntämällä sanaa erittäin hitaasti, jotta yksittäiset äänteet kuuluvat. Jokainen osasi myös laittaa pisteen virkkeen loppuun. Isosta alkukirjaimesta tiesi muutama ja se opeteltiin lopuksi ennen tulostusta, joten jokainen pari ehti korjata virkkeiden alkuun isot kirjaimet.
Opettajan juostessa tulostimelle piirsivät oppilaat vihkoon oman kasan, jonka viereen virkkeet liimattiin.
Myös lyhyellä metsämatikantunnilla metsässä oltiin Kasa-teeman äärellä. Jaoin ryhmän kahtia, toisella puolikkaalla oli metsävälkkä ja toinen puolikas työskenteli minun kanssani, sitten vaihdettiin vuoroja.
Ensin jokainen oppilas kävi hakemassa kepin, kävyn ja kiven. Teimme näistä materiaaleista alustalle sarjan. Jokainen sai vuorollaan asettaa omat esineet alustalle ja yhdessä hoimme "keppi, käpy, kivi", jotta järjestys olisi oikea.
Kun kaikki olivat saaneet asettaa alustalle omat esineensä, pyysin oppilaita näyttämään alustalta omat esineensä. Sen jälkeen siirryimme puoli kierrosta alustan ympäri ja pyysin oppilaita nyt näyttämään omalta kohdaltaan alustalta sarjan jakson "keppi, käpy, kivi".
Seuraavaksi muutimme sarjan ääniksi oppilaiden ehdotusten mukaan, tänään esimerkiksi keppi oli taputus, käpy napsutus ja kivi taputus päähän. Minä näytin tahtia alustalta ja oppilaat soittivat sarjaa yhdessä sovituilla kehorytmeillä.
Harjoittelimme sarjan avulla myös muutoksen havaitsemista. Oppilaat laittoivat silmät kiinni ja tein sarjaan muutamia virheitä. Oppilaiden tehtävä oli löytää virhe.
Lopuksi oppilaat vielä kävivät keräämässä jokainen kolme keppiä ja kolmen oppilaan ryhmissä he järjestivät kepit lyhimmästä pisimpään. Kun järjestys oli saatu valmiiksi, leikkivät oppilaat vielä ryhmissä äskeistä löydä muutos-leikkiä laittamalla silmät kiinni ja yksi oppilaista teki keppien pituusjärjetykseen virheen, joka muiden piti löytää ja korjata.
Keskiviikko
Laulamme joka päivä pari laulua, mutta heti ensimmäisenä koulupäivänä joku oppilaista kysyi voisimmeko joskus tehdä oman laulun. En ole todellakaan mikään musaihminen, kuvionuottikitaralla osaan säestää ja laulattaa lapsia. Joten vastaus oli sellainen venkoileva ehkä....
Mutta tapa toteuttaa tämä toive oli helpompi kuin oli ajatellutkaan. Tällä viikolla olemme laulaneet hirsilaulua, jossa on paljon toistoa. Sanoitimmekin oppilaiden kanssa hirsilauluun omat sanat ja siitä tuli Kasa-laulu. Samalla tuli keksittyä ominaisuuksia luonnon materiaaleista.
Metsäs oli kasa,
ja metsäs oli kasa.
Ja metsäs oli lehtikasa,
humppa humppa hei.
Kasas oli lehti,
ja kasas oli lehti.
Kasas oli märkä lehti,
humppa humppa hei.
Kasas oli oksa,
ja kasas oli oksa.
Kasas oli lyhyt oksa,
humppa humppa hei.
Kasas oli kukka,
ja kasas oli kukka.
Kasas oli liila kukka,
humppa humppa hei.
Kukka putos maahan,
ja kukka putos maahan.
Liila kukka putos maahan,
humppa humppa hei.
Nyt on laulu loppu,
ja nyt on laulu loppu.
Nyt kasalaulu loppu,
humppa humppa hei!
(Sanat: Korkkis 1A)
Pääsimme myös aloittamaan viikon kuvataide-askartelutyötä. Tämä työ tuli puhtaasti kierrätys- ja luonnon materiaaleista, maalia ja liimaa lukuunottamatta. Kasa-töiden taustaksi teurastin kaksi oppikirjalaatikkoa. Jokainen pahvin palanen oli hiukan eri kokoinen ja ohjasinkin jokaista miettimään haluuako tehdä isoa vai pientä näperrystä.
Taustapahvi maalattiin töpöttämällä pulloväreillä. Haastoin oppilaita kokeilemaan kuinka montaa esimerkiksi vihreän sävyä he saavat vihreää ja valkoista sekoittelemalla.
Tunnin päätteeksi kävimme vielä keräämässä lähimetsästä aineksia kasoihin: keppejä, lehtiä, neulasia, käpyjä...
Torstai
Kuvataidetunnilla eilen maalatulle pohjalle suunniteltiin oma kasa ja sen jälkeen liimattiin erikeepperillä. Unohdin etsiä kuumaliiman, mutta onneksi näytti erikeepperikin riittävän näihin askarteluihin.
Jokainen kasa sai tietenkin silmät, joita piirtelin tussilla kiiltävälle kartongille ja oppilaat leikkasivat niitä siitä irti (meillä ei irtosilmiä ole tilattu). Osa piirsi omat silmät ja saipa yksi kasa silmät mustikoista. Melko ilmeikkäitä ja erilaisia kasoja luokassamme syntyikin ja aika moni halusi tehdä kasalleen myös sen nenän, joka viikon kirjassa oli hukassa.
Perjantai
Perjantai on luontokoulupäivä ja luontokouluun lähdemme kakkosluokkalaisten kanssa. Hieman kasaan liittyvää tekemistä sain luontokouluunkin lisättyä, vaikka 2. luokkalaiset eivät kirjaa tunteneetkaan. Metsässä työskentelimme kolmessa 12 oppilaan ryhmässä pistetyöskentelynä.
Metsässä kertasimme erilaisia ominaisuuksia ensin VaNesta tutun pupu-pelin avulla. Jokainen valitsi käteensä jonkin luonnonmateriaalin (kivi, käpy, keppi, lehti tms.). Oppilaat seivoivat rivissä ja opettaja hieman kauempana. Opettaja huuteli väitteitä, kuten "Se on pyöreä", "Se on ohut", "Se on märkä". Jos väite piti paikkansa kädessä olevan kepin tms. kohdalla sai ottaa askelen eteenpäin. Tässä leikissä sai hyvin syötettyä oppilaille myös uutta sanastoa. Peli piti jokaisen ryhmän kanssa hetkeksi keskeyttää, kun sanoin ominaisuudeksi elollinen tai eloton ja termit piti yhdessä määritellä. Pelasimme kunnes suurin osa leikkijöistä pääsi open lähelle.
Harjoittelimme luokittelua myös vane-neliömetrin avulla. Viikon aikana luokittelua on harjoiteltu matikan tunnilla monta kertaa ja nyt luokittelu ja taulukointi tapahtuikin kahden ominaisuuden mukaan. Ensin kokoonnuimme yhden VaNe-neliömetrin ääreen ja tutkimme alustaan kiinnitettyjä ominaisuuskortteja nimeten ominaisuudet yhdessä. Sen jälkeen opettelimme, kuinka taulukko täytetään ja kuinka jokaiselle alustalle laitettavalle asialle on vaatimuksena kaksi ominaisuutta. Eli ei esimerkiksi riittnyt, että on vihreä, vaan piti olla vihreä ja pitkä. Kun oppilaat ymmärsivät, kuinka taulukko rakentuu, jakaantuivat oppilaat neljän hengen ryhmiin täyttämään omaa taulukkoaan.
Lopuksi kiersimme muiden ryhmien alustat ja tutkimme yhdessä ratkaisuja.
Koko porukan yhteisenä loppuleikkinä toimi pikalukuhippa käpykorteilla. Jokainen oppilas sai yhden käpykortin ja lähti ottamaan muita kiinni. Pikalukuhipassa kaikki ottavat kaikkia kiinni. Jos saa kaverin kiinni, asetutaan vastakkain, lasketaan kolmeen ja paljastetaan omat kortit. Se kumpi leikkijöistä sanoo nopeammin kaverin kortissa olevien käpyjen määrän, voittaa kortin itselleen ja jatkaa peliä. Se joka häviää korttinsa hakee opettajalta uuden, ellei ole aiemmin voittanut korttia joltakulta toiselta, niin että hänellä on kädessään useampia kortteja (aina häviää vain päällimmäisen kortin).
Päivän päätteeksi koululla vielä rauhoituttiin ja kerrattiin Kasan nenä-kirjan tapahtumat. Jokainen oppilas sai vielä vihkoonsa monisteen, jonka kuvista yhdistettiin kasa-kertomuksen juoni. Monisteessa oli hämäyksen vuoksi myös muutamia ylimääräisiä kuvia, jotta piti oikeasta miettiä: Missä kasa oli? Kuka tuli kasaa vastaan? Mitä kasalle ehdotettiin nenäksi?
 |
| Aloita kasan kuvasta. Piirrä Kasan reitti majavan padolle tarinan juonen mukaisesti. |
Tällainen viikko ekaluokkalaisilla oli meidän luokissamme. Kasa-kirja innosti oppilaita ja viikonlopuksi lähtivät luokkaan lainatut kasa-kirjat iltasatukirjoiksi oppilaiden koteihin. Kasa-kirjoille olisi ollut viikonloppulukijoita enemmän kuin kirjoja oli saatavilla. Lupasin, ettei niitä vielä palauteta, vaan ne on lainattavissa ensi viikonlopuksi myös.
Kasa-teemaan sai helposti yhdistettyä ekaluokkalaisille tärkeitä taitoja: sanastoharjoituksia, tavutusta, ominaisuuksien kuvailua ja esimatemaattisista taidoista luokittelua, lukumäärän hahmottamista, mittaamista ja vertailua sekä harjoittamista.
Kaikki Kasa-kirjaa varten laaditut materiaalit löydät täältä.
Kiitos jälleen kerran yhteistyöstä Tanja!
#yhteisopettajuuttaylikuntarajojen
Samaa pää kesät talvet... ajatuksia taiteen hyödyntämisestä opetuksessa
Lomalla ollaan, mutta open pää on sama kesät talvet... Siispä innostua voi lomallakin ja ideoita työhön tulee vastaan lomallakin halusi tai ei... Päätin kirjoittaa auki ajatuksiani, josko ne kesän aikana jatkojalostuisivat tai voit sinäkin kommentoida ja vinkata kommentteihin, miten sinä olet taidekasvatusta toteuttanut.
Olen halunnut jo pidempään hyödyntää taidetta opetuksessa. Kaipaisin sitä, että lapset tunnistavat vähintäänkin suomalaistaitelijoiden klassikkoteoksia ihan jo yleissivistyksen vuoksi. Miksen sitä sitten ole tehnyt? Hyvä kysymys... Aika? Resurssit? Työkalut? Tekosyitä voi keksiä vaikka kuinka, mutta ajattelin ryhdistäytyä tässä asiassa tulevana lukuvuonna.
Keväällä tilasin Opettajan tietopalvelun tarjouksesta Taidehetkiä lapsille-korttipakan. En ehtinyt sitä vielä keväällä käyttää, mutta selattuani korttipakkaa ja tutustuttuani toimintavinkkeihin, joita jokaisen taideteoksen takaa löytyi, olin tyytyväinen ostokseeni. Tälle korttisetille ja toimintavinkeille löytyy varmasti käyttöä, kunhan vain muistan pitää sen käytössä. (Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan ihan omalla rahalla olen materiaalin ostanut).
Tällä viikolla Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa tutustuin VTS eli visual thinking strategies-menetelmään, joka on kehitetty taidekuvien katseluun, mutta jolla on myös yhteisiä piirteitä Varga-Neményi-menetelmän kanssa.
VTS-menetelmä perustuu ryhmän osallistamiseen. Taidetta / kuvia käytetään ajattelun, vuorovaikutustaitojen, kulttuurisen kompetenssin, kielitaidon ja kuvanlukutaidon oppimisen välineenä. Menetelmän avainsanat ovat oppijalähtöisyys, avoimien kysymysten käyttö sekä näköhavainnon sanallistaminen. Menetelmä luottaa yksilön näkemiseen, yhdessä näkemiseen ja yhdessä oppimiseen eikä edellytä ennakkotietoja. Ohjaaja ei jaa tietämystään tai etsi oikeita vastauksia vaan pysyy neutraalina. (Lähde: VTS Suomi)
VTS-työpaja herätti minut jälleen pohtimaan tätä jo keväällä syntynyttä ajatusta siitä, kuinka taidetta pitäisi käyttää enemmän opetuksessa. Toki haluan, että kuvataidetunteja käytetään itse tekemiseen, mutta esimerkiksi VTS-mallinen keskustelua osana kuvataidetunnin rutiineja voisi toimia erinomaisesti eli jokaisen tunnin alussa voitaisiin tutkia opettajan valitsemaa taideteosta ennen kuin aloitetaan itse työskentely.
VTS-menetelmään liittyy opettajan tai ohjaajan vetämä keskustelu, jossa osallistujat saavat kertoa mitä he kuvassa näkevät ja mistä niin päättelevät. Menetelmässä ei ole oikeita ja vääriä vastauksia, vaan "tieto" koostuu osallistujien itse tuottamista ajatuksista. VTS-keskustelu koostuu kolmesta kysymyksestä:
- Mitä kuvassa on meneillään?
- Mitä näet kuvassa, mikä saa sinut sanomaan niin?
- Mitä vielä voimme löytää?
Vaikka menetelmä on kehitetty taiteen kokemiseen ja tulkitsemiseen, koen vastaavan työskentelyn olevan hedelmällisistä esimerkiksi suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla. Jos virikekuvaa tutkitaan yhdessä yllä lueteltujen kysymysten avulla, pitäisi oppilaiden pystyä tuottamaan tarinaa. Jos ei omia ideoita ole, niin oppilas voi valita luokkakavereiden ideoista oman tarinansa pohjaksi.
 |
| Edelfelt-näyttelystä mukaan lähti muistipeli, joka varmasti päätyy opetusmateriaaliksi. Olen kuitenkin innokas muisti- pelien pelaaja, joten sitä tulee varmasti pelattua ihan itsekin. |
Loman alkajaisiksi vierailin Ateneumissa Albert Edelfelt-näyttelyssä. Näyttely kiinnosti siksi, että olen lukenut ja kuunnellut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan romaanit useampaan kertaan. Edelfelt on vahvasti mukana sarjassa sivuhenkilönä ja oli mielenkiintoista teokset, joista osaa kirjasarjassa maalataan. Taisinkin näin aloittaa jo itsekseni päässäni kehittyneen idean kuukauden kulttuuriperjantaista. Luokkani on perjantaisin aina metsässä, kirjastossa, museossa tai muussa paikassa, perjantaisin emme lukuvuoden aikana opiskele koululla muuten kuin ihan yksittäisiä kertoja.
Mietinkin, että kerran kuussa voisi tosiaan viettää kuukauden kulttuuriperjantaita. Silloin luokan kanssa voisi suunnata museoon tai näyttelyyn. Eihän sitä taidenäyttelyssä tarvitsisi olla tuntitolkulla vaan luokan kanssa voisi pistäytyä tarkastelemassa etukäteen valittuja 2-3 teosta esimerkiksi VTS-menetelmän avulla (Rovaniemellä koululaisryhmillä on vapaapääsy Korundiin ja Arktikumiin). Vaihtoehtoisesti koululla voisi työstää taideaihetta esimerkiksi Taidehetkiä lapsille-korttisarjan avulla ja tuottaa itse taidetta valittuja teoksia jäljitellen tai niistä herääviä ajatuksia.
Eläviä taideteoksien toteuttaminen on kutkuttanut mielikuvitustani pitkään. Niin Gilmoren tytöissä ja Modern Familyssä on järjestetty elävien kuvien-tapahtumia, jossa on lavastettu tunnettuja taideteoksia. Tällaisten toteutus olisi hauskaa, mutta vaatinee myös huoltajien panostusta ja apua toteutukseen. Oletko sinä lavastanut oppilaiden kanssa klassikko taideteoksia? Miten se onnistui?
 |
| Nämä Ankallisgallerian taideaarteet ovat myös innostavia, mutta en heti keksinyt kuinka niitä voisi hyödyntää opetuksessa. |
Yleisesti kuvataiteen opetukseen liittyen olen pohtinut keväällä lukukauden lopussa oppilaiden kanssa näyttelyn kokoamista oppilaiden töistä. Eräässä koulussa, jossa urani alussa työskentelin, koottiin paikalliseen kulttuurikeskukseen aina keväällä oppilaiden kuvataidetöistä näyttely. Jokaiselta oppilaalta esille laitettiin 3-4 työtä (olimme pieni koulu). Näyttelyssä vierailtiin oman luokan kanssa ja oppilaat kävivät siellä myös vapaa-ajalla vanhempiensa kanssa. Tämä oli mielestäni hieno perinne.
Jos nyt ei ihan tuonkaltaista näyttelyä, niin kevätjuhlaviikolla voisi luokkaan yhdessä oppilaiden kanssa rakentaa näyttelyn valituista kuvataidetöistä. Kevätjuhlailtana näyttely voisi olla avoinna vanhemmille ja kukin lapsi voisi esitellä näyttelyn teoksia omille vanhemmilleen. Tämäkin idea olisi vain toteutusta vaille valmis...
Miten sinä olet hyödyntänyt taidetta opetuksessa?
Kolmivelhoturnajaiset
Kesäloma alkoi pitkän koronatauon jälkeen taas perinteisellä Varga-Neményi ry:n kesäseminaarilla. Etätyöparini Tanja Törnin kanssa olimme valmistelleet kesäseminaariin Harry Potter-pajan. Koska emme jakseneet tehdä mitään vanhaa, piti keksiä uutta. Siispä etenimme neljänteen Harry Potter-kirjaan eli liekehtivään pikariin ja kolmivelhoturnajaisiin.
Turnajaisten alkajaisiksi jokainen osallistuja nosti liekehtivästä pikarista kortin, jonka avulla osallistujat jaettiin neljään ryhmään, jotka kilpailivat keskenään. Jokaisessa ryhmässä oli 4-5 jäsentä. Etenimme kirjalle uskollisesti kolmivelhoturnajaisten koetuksissa. Harmittavasti velhoministeriö hylkäsi anomuksemme tuoda Korsoon lohikäärmeitä. Olisivat kuulema jästit huomanneet lohikäärmeet harhautusloitsuista huolimatta, siispä siirryimme suoraan ratkaisemaan lohikäärmeen munien arvoitusta.
Saadakseen lohikäärmeen munan auki, kunkin joukkueen oli löydettävä koordinaatistosta viisi omiin lohikäärmeen muniin (jokaisella joukkueella oli kaksi "lohikäärmeen munaa" eli aukaistavaa geometrista kappaletta). VaNe-neliömetrille rakennettuun koordinaatistoon oli sijoitettu tekstipuoli alaspäin lappuja, joissa oli kappaleiden ominaisuuksia: esimerkiksi kappaleen pinta muodostuu monikulmioista, kappaleessa on 12 tahkoa tai kappaleessa on vain yksi kärki.
Joukkue kertoi aina valitsemansa lapun koordinaatit saadakseen lapun. Mikäli lapun ominaisuus toteutui omassa lohikäärmeen munassa sai lapun pitää, jos ei, lappu palautettiin.
Ensimmäisenä viisi lohikäärmeen munaan liittyvää ominaisuutta löytänyt joukkue voitti koetuksen ja sai avata lohikäärmeen munansa. Koska kirjassakin Harry saa apua arvoituksen ratkaisemiseen, saivat muutkin joukkueet avata omat lohikäärmeen munansa, kunhan olivat keksineet puuttuvat ominaisuudet omille lohikäärmeen munilleen. Eli jos joukkue oli löytänyt kolme ominaisuutta, piti heidän itse tuottaa vielä kaksi päästäkseen avaamaan omat lohikäärmeen munat.
Lohikäärmeen munan sisältä löytyi kirjainlappuja, joista piti muodostaa jonkin taikamaailmaan kuuluvan henkilön nimi. Tämä henkilö oli se, joka joukkueen piti seuraavassa koetuksessa pelastaa järven pohjasta.
Kirjassa järvenpohjassa on uneen vaivutettuina vangittuna jokaiselle kilpailijalle läheinen henkilö, joka pitää tunnin aikarajan sisällä pelastaa. Meidän turnajaisissamme aikarajaksi määrättiin 10 minuuttia. Jokainen joukkue aloitti oman pelastusoperaationsa. Joukkueilla oli hiekkalaatikkoämpäri, jonka pohjalla makasi legohahmo (Malfoy, Hermione, Neville tai Harry), lisäksi joukkueilla oli ämpärillinen vettä, mitta-astioita sekä mukissa kaboom-tikut. Pelasimme Kaboom-pelin sääntöjä soveltaen: Joukkueet nostivat aina samanaikaisesti purkeistaan tikut ja mittasivat omaan ämpäriinsä tikkuun kirjoitetun määrämn vettä. Tavoitteena joukkueilla oli saada ämpäriin litra vettä (litra merkitty ämpäriin viivalla). Tähän tapaan jatkettiin, mutta kävipä niinkin, että purkeista nousi tikkuja, joissa luki kirskuristaja eli ilkeä vedessä asuva taikaeläin. Kirskuristajan nostaessaan piti joukkueen kaataa kaikki vedet pois, laittaa tikut takaisin mukiin ja aloittaa alusta.
Mikäli mikään joukkue ei saanut 10 minuutissa litraa täyteen, vertailtiin ämpäreitä ja voittaja oli se joukkue, jonka ämpärissä oli eniten vettä.
Jälleen kirjauskollisesti viimeinen koitos oli tietenkin labyrintti. Labyrintti oli rakennettu neljästä VaNe-neliömetristä ja keskelle oli asetettu kolmivelhoturnajaispokaali. Labyrintissä lymyili sisuliskoja, mörkö ja hämähäkki. Sieltä löytyi myös umpikujia ja keltaista usvaa hämäämässä kulkijoita.
Jokainen joukkue sai neljä paperista taiteltua ja teipattua kuutiota sekä sakset. Joukkueen tehtävänä oli leikata kuutio auki ja muodostaa aukileikatuista kuutioista polku labyrintin nurkasta pokaalin luokse. Luonnollisestikaan aiemmin lueteltuihin taikaolentoihin ei saanut törmätä. Ainoastaan kuutiosta leikatulla reitillä sai kävellä. Mikäli joku joukkue olisi epähuomiossa leikannut kuutionsa vahingossa kahteen osaa, olisivat he saaneet käyttää kuution vaipasta vain pienemmän irtileikatuista palasista. Leikattujen vaippojen paikkoja sai vaihdella halutessaan, kunhan ne muodostivat yhteinäisen polun kulmasta labyrintin keskelle.
Ensimmäisenä keskelle polun raivannut joukkue oli voittaja!
Tämä kokonaisuus sopii toteutettavaksi 4. luokalla toukokuussa tai 5.-6. luokilla. Aiemmista Harry Potter-kirjoista kehittelemämme seikkailut ovat olleet enemmän larppityyppisiä ja sisältäneet draamaa. Kokemuksemme mukaan 3. luokkalaiset vielä uskaltavat heittäytyä ja kulkea koulun käytävillä näkymättömyysviitan kanssa, mutta 4. luokkalaiset eivät enää uskalla. Sen vuoksi teimme Kolmivelhoturnajaisista "asiallisemman" kilpailun, joka kertaa luetun kirjan juonta ja jossa itse tehden koetaan kirjan tapahtumia, mutta se ei enää vaadi siinä määrin heittäytymistä rooliin kuin aiemmat vastaavat.
Tehtävät on valittu siten, että ne tukevat ja syventävät oppilaan oppimaa. Neljännellä luokalla geometriassa kappaleiden ominaisuudet ovat keskiössä. Kaappaleita luokitellaan ja kuvaillaan. Oppilaan pitää osata tuottaa kappaleista useampia ominaisuuksia käyttäen termejä tahko, särmä, kärki jne. Näitä harjoiteltiin ensimmäisessä lohikäärmeen munatehtävässä. Samassa tehtävässä harjoiteltiin myös koordinaatiston käyttöä. VaNessa 4. luokalla tutustutaan koordinaatiston ensimmäiseen neljännekseen ja oppilaiden kanssa harjoitellaan eri pisteiden koordinaattien kertomista. Tehtävä kertasi siis myös tätä lukuvuoden lopussa opeteltavaa taitoa.
Mittaamista ei koskaan voi tehdä liikaa ja sitä kannattaakin sisällyttää aina mukaan, jos vain voi. Vedenläträystehtävässä mitattavat vesimäärät oli valittu siten, että oppilaat monipuolisesti käyttivät eri mittayksiköitä (millilitra, senttilitra ja desilitra). Mitattavat määrät olivat esimerkiksi 180 millilitraa, jonka saattoi toki mitata laskemalla millilitran mitalla 180 kertaa, mutta huomattavasti helpommalla pääsi, jos kaatoi astiaan ensin yhden desilitran ja sen jälkeen kahdeksan senttilitraa. Joukossa oli myös desimaalilukuja kuten 0.1 dl. Neljännellä luokalla desimaalilukuihin on tutustuttu ja niitä on lähestytty nimenomaan kymmenesosien kautta. Niinpä jokaisella vane-oppilaalla pitäisi olla selkärangassa, että kymmenesosa desilitrasta on tietenkin senttilitra.
Viimeinen labyrinttitehtävä jatkoi 4. luokan geometrian teemoja. 4. luokalla on tutkittu suorakulmaisia särmiöitä. Paperin ja teipin avulla oppilaat ovat rakentaneet itse suorakulmaisia särmiöitä. He ovat myös tutkineet erilaisia kappaleiden vaippoja ja selvitettäneet voiko vaipoista rakentaa suorakulmaisen särmiön vai ei. Labyrinttitehtävä aukileikattavine kuutioineen siis jatkoi tätä teemaa, mutta keikautti tilanteen nurinpäin. Jos tähän asti oli rakennettu suorakulmaisia särmiöitä tai kuutioita, pitikin nyt leikata kuutio auki tietyn muotoiseksi vaipaksi.
Aikuisilla toteutettuna turnajaiset toimivat erinomaisesti, enkä näe syytä miksei sama toimisi 4.-6. luokkalaisilla. Aikuisten kanssa aikaa kului noin 55 minuuttia, lasten kanssa varaisin aikaa toteutukseen 75 minuuttia.
Amazing Race Suomi
Viime viikolla olimme 3. luokkalaisten kanssa metsäyökoulussa. Koska kyseessä on yökoulu, sisältävät minun yökouluni aina jonkin "kouluosuuden". Tällä kertaa se oli Amazing Race Suomi-kisailu. Suomi-teemaa on käsitelty jokaisena lukuvuonna (1-3) vähän, mutta kaipasin vielä jotain yhteenvetoa teemasta. Lisäksi ensi vuotta varten oppilaiden olisi hyvä oppia lukemaan ympäristöopin kappaleita itsenäisemmin ja tekemään muistiinpanoja. Tätä silmällä pitäen varasin yökoulua edeltäviltä viikoilta kolme ympäristöopin tuntia, joiden aikana oppilaat neljän hengen ryhmissä opiskelivat Suomi-kappaleita oppikirjasta. Ryhmillä oli erilaisia tyylejä ja niitä jonkin verran nostin esiin työskentelyn ohessa, jotta ryhmät huomaavat miten opittavaa aluetta voi työstää. Toiset ryhmät tekivät työnjaon siten, että jakoivat kappaleet jokaiselle ryhmänjäsenelle ja kukin oli vastuussa omastaan kertoen aina tunnin lopuksi omat muistiinpanonsa muille. Toiset ryhmät etenivät taas kappale kerrallaan yhdessä lukien ja pohtien. Lisäksi löytyi näiden hybridimalli, jossa neljän hengen ryhmä jakaantui kahdeksi pariksi, joka työsti omia kappaleitaan kirjasta. Oppilaat tiesivät opiskelevansa Amazing Race-kisailua varten.
Kisassa oli seitsemän rastia, joukkueita oli viisi. Näin ollen kaksi rastia oli aina vapaana. Joukkueilla oli tunti aikaa kiertää rasteja ja voittaja olisi se joukkue, joka keräisi tunnin aikana eniten pisteitä. Muistutin kuitenkin, että tehdään hommat huolella eikä hosuta! Meillä osallistui tälläkin kertaa metsäyökoulun iltaosuuteen niin paljon vanhempia, että saatoin nakittaa vanhemmat rastien pitäjiksi ja itse kierrellä, ohjata ja seurata lasten työskentelyä. Kiitos luokkani ihanille ja aktiivisille vanhemmille!
1. rasti - Kaupungit ja nähtävyydet kartalle
Oppilailla oli iso voimapaperille piirretty Suomen kartta. Karttaan oli merkitty palluroita kaupunkien ja paikkakuntien merkiksi. Joukkueiden tehtävänä oli sijoittaa kaupunki-kortit oikeille paikoilleen. Kaikille kaupungeille (Rovaniemi ja Helsinki) ei ollut merkitty paikkaa, vaan ne piti löytää paikoilleen itse. Kartalle oli merkitty Turku, Tampere, Jyväskylä, Joensuu, Kuopio, Vaasa, Nuorgam, Espoo, Vantaa ja Oulu.
Paikkakuntien lisäksi tarjolla oli kortteja, jotka sisälsivät nähtävyyksiä ja vierailukohteita merkityiltä paikkakunnilta (Nuorgamista, Espoosta, Joensuusta ja Jyväskylästä en keksinyt mitään yleisesti lasten tuntemia paikkoja, joten ne jäivät ilman nähtävyyttä). Särkänniemi ja Toripolliisi löysivät helposti paikkansa, Heurekassakin joku oli käynyt. Eniten pulmaa taisivat aiheuttaa Puijon torni ja Ateneum.
2. rasti - Suomi lukuina
Tällä rastilla joukkueet saivat kasan kortteja. Toisissa korteissa oli lukuja ja toisissa niille selityksiä.
Suomen asukasluku, matka Rovaniemeltä Helsinkiin, kansanedustajien määrä eduskunnassa, Kemijoen pituus, Haltin korkeus ja niin edelleen. Luvut ja niiden selitykset piti tietenkin parittaa. Vaikka tehtävä aluksi näyttikin mahdottomalta, lähti se ratkeamaan luku kerrallaan. Suomen asukasluvun muisti moni ja Haltin korkeuskin tiedettiin. Kun oli selvinnyt Haltin korkeus, oli helppo päätellä, että Ounasvaara ei voi olla 550 000 m vaan sen täytyy olla 204 m, koska se ei kovin korkea vaara ole.
Tämän tehtävän kävimme luokassa vielä läpi aamupiirissä seuraavalla viikolla ja hyvin oppilaat löysivät oikeat luvut päättelemällä.
3. rasti - Suomi lukuina osa 2
Toisellakin rastilla pähkäiltiin lukujen parissa, nyt tosin olivat kyseessä kilometrit Suomea ristiin rastiin. Hieman heikosti ehdimme luokassa tehdä sanallisia tehtäviä, joten kätevänä hyödynsin Matematiikkaa 3b-kirjan sanallisista Suomi-tehtävistä ne, joita emme luokassa laskeneet. Oppilaat siis pähkäilivät sanallisten tehtävien parissa laskien esimerkiksi kuinka pitkä matka olisi jalkaisin Närpiöstä Ilomantsiin ja takaisin, kun yhdensuuntainen matka on 542 kilometriä.
4. rasti - Raippaluodon silta
Luettuaan lyhyen tekstin Raippaluodon sillasta alkoivat oppilaat rakentaa tuota Suomen pisintä siltaa. Kaksi joukkueen jäsenistä sai liinan silmilleen ja kaksi sai puhua, mutta ei koskea. Sillan palaset piti ensin hakea lähimaastosta ja sen jälkeen silta rakennettiin. Sokeat toimivat rakentajina, näkevät rakennusmestareina.
5. rasti - Kansallissymbolit
Tällä rastilla maastoon oli rakennettu merkkikartioista 4x4 ruudukko. Jokaisessa merkkikartiossa oli kuva ja selitys, esimerkiksi kuva suomenhevosesta ja alla luku suomenhevonen. Jokainen ryhmä sai tyhjän "kartan", johon piti numeroida reitti läpi kansallissymbolien.
Eli ensimmäiseksi ryhmät etsivät kartioista Suomen kansalliseläimen ja merkitsivät numeron 1 oikeaan paikkaan kartalleen. Seuraavaksi etsittiin Suomen kansalliskivi ja taas se merkittiin kartalle.
Tämän rastin bonustehtävänä Maamme-laulun sanoista sai lisäpisteitä. Taitavimmat ryhmät olivatkin laulaneet koko Maamme-laulun alusta loppuun rastin pitäjälle.
6. rasti - Suomi on kaksikielinen maa
Kaksikielisyydellekin piti antaa tilaa kisailussa. Tällä rastilla oppilaat ensin lukivat lyhyen tekstin, joiden aukot heidän piti suullisesti täydentää rastin pitäjälle.
Selvittyään tekstistä ryhmä pääsi pelaamaan muistipeliä. Muistipelissä parin muodostivat tuttu satuhahmo sekä sen ruotsinkielinen nimi. Osa hahmoista oli todella helppoja, kuten Lilla My ja Pippi Långstrump. Sen sijaan Joakim von Anka, Snusmumriken ja Snobben aiheuttivat hieman päänvaivaa.
7. rasti Road block
Road block rastilla joukkueet lukivat ensin alla olevan melko haastavan tekstin huolellisesti. Sen jälkeen he siirtyivät kaatuneen puun päällä tasapainoillen kysymysten luo. Rastilta pääsi eteenpäin vasta, kun joukkue vastasi oikein yhdeksään kysymykseen kymmenestä. Se tarkoitti, että kaatuneen puun päällä joutui tasapainoilemaan useamman kierroksen ennen kuin matka jatkui eteenpäin. Mikäli siis ei heti aluksi lukenut tekstiä ajatuksella..
Nopeimmat joukkueet ehtivät tunnissa kiertää kaikki pisteet, muut 5-6. Monta asiaa Suomesta tuli kerrattua ja ehkäpä uuttakin opittua kisailun ohessa. Jos Amazing Race-kisailu innostaa ja haluaisit käyttää minun materiaalejani, voit tulostaa ne täältä.
Kisailun jälkeen yökoulu jatkui makkaran ja lettujen paiston merkeissä.
Kodin arkiset puuhat ovat hyviä keinoja harjoitella koululaisentaitoja
Syksyllä alkava koulu jännittää ihan varmasti niin tulevaa koululaista kuin vanhempaakin. Mitä taitoja lapsella pitäisi olla kouluun tullessaan? Pitääkö osata lukea tai kirjoittaa? Entä laskea? Näitä akateemisia taitoja tärkeämpinä taitoina pidämme oppimaan oppimisen ja ryhmässä toimimisen valmiuksia, joita on jo harjoiteltu niin kotona, varhaiskasvatuksessa kuin esiopetuksessa ja joita vahvistetaan ja kehitetään koulussa yhteistyössä kodin kanssa.
Millaisia taitoja tulevan ekaluokkalaisen olisi siis harjoiteltava ja osattava, jotta koulunkäynti syksyllä alkaisi mukavasti ja edellytykset niin hänen kuin koko ryhmän oppimiselle olisivat olemassa?
Varoitus: sisältö oli liian pitkä, ja sen loppu on poistettu. Koko sisältö näkyy vain muokkausnäkymässä.