Kulttuuriympäristöä eivät ole ainoastaan perinteiset puiset komeat pohjalaistalot, vaan kaikki ympäristön rakennukset. Ihmisten pukeutuminen ja vaatemuoti muuttuvat jatkuvasti. Samoin myös rakennusten tyylit muuttuvat ihmisten arvostusten muuttuessa. Myös rakennusmateriaalien ja -tekniikoiden kehittyminen ja ihmisten varallisuus vaikuttavat rakennusten ulkomuotoon. Tällä sivulla kerrotaan Kauhajoen eri-ikäisistä rakennuksista ja niiden tyylipiirteistä.

 

Savutupa 1500-1600-luvuilla

Pieni savutupa oli yleinen Suomessa 1500-1600 –luvuilla. Niissä ei ollut piippua, vaan savu tuli sisälle uunia lämmittäessä. Ikkunat olivat pieniä koloja. Kuvassa on 1700-luvun jurvalainen savutupa ja humalasalkoja.

Linkeissä lisää kuvia.

Avoin museo

Komperon museo

Kuvakokoelmat.fi

 

1700 –luvun torppa

Kauhajoella savupiipulliset tuvat alkoivat yleistyä 1700-luvulla. Yleensä torpassa oli tupa, porstua ja porstuakamari eli asunnot olivat pieniä. Joissain rakennuksissa oli myös kuisti.

Talonpoikaistalon pihapiirissä oli 1700-luvulla parikymmentä rakennusta. Rakennukset sijoitettiin pihan ympärille, jolloin muodostui niin sanottu umpipiha. Päärakennuksen lisäksi oli eläinsuojia (talli, navetta, sikolätti), aittoja, varastoja, kenties toinen asuintupa vieraille, vanhalle isäntäparille tai palkollisille sekä palovaaran takia kauemmaksi sijoitetut sauna, riihi ja paja. Jossain vaiheessa ulkorakennuksen keskelle alettiin tehdä avokatos, niin sanottu portinalunen. Umpipiha tehtiin joskus nurkista avoimeksi, joskus täysin umpinaiseksi. Toisinaan pihoja oli kaksi: miespiha, jossa oli asunnot ja aitat ja karjapiha, jonka ympärillä oli eläinten suojat.
(googlaa kuvahaku: umpipiha)

1800-luvun parituvat

Kauhajoella asuttiin 1800-luvulla usein parituvassa, jossa oli kaksi isoa läpitalon huonetta ja rakennuksen päissä kamareita. Tupien välissäkin saattoi olla kamareita, porstua ja porstuakamari. Kamareiden lisäämisen myötä talojen koko kasvoi. Ikkunoita oli vähän ja nekin pieniruutuisia. Katto peitettiin tuohella ja malkapuilla tai turpeella. Seinät tehtiin hirrestä, eikä niitä laudoitettu tai maalattu.

Varallisuus näkyi taloissa. Esimerkiksi Havusen päätuvassa oli jo varhain paljon ikkunoita, lautakatto, laudoitus hirsiseinien päällä ja punamullalla maalattu vilja-aitta.

Hämes-Havusen historiaa ja kuvia linkeissä

Ilmakuvasta näet, miten 1800-luvulla oli tapana rakentaa umpipihoja. Miettikää, mitä etua umpipihasta oli? Miksi umpipihoja ei rakenneta enää?

Hämes-Havunen Museoviraston sivuilla

 

1800-luvulla talot kasvaa ja komistuu

Tervanpoltosta ja puutavaran myynnistä monet kauhajokelaiset saivat lisätuloja ja vaurastuivat, mikä alkoi näkyä rakentamisessa. Taloista tehtiin leveämpiä ja korkeampia, hirsiseinät vuorattiin laudoituksella ja katto tehtiin päreistä. Ikkunoista tehtiin suurempia ja niitä oli enemmän. Varoja riitti jopa talojen koristamiseen, kuten koristeellisiin yksityiskohtiin, seinien punamultamaaliin ja yksityiskohtien valkoiseen pellavaöljymaaliin.

Kauhajoen ensimmäinen kaksikerroksinen rakennus oli ilmeisesti Jakob Inbergin 1799 valmistunut Yli-Knuuttilan päärakennus. 1800-luvun alussa kaksikerroksisia taloja rakennettiin useita ja vuosisadan kuluessa isot kaksifooninkiset talot yleistyivät. Suomen sodan aikana 1808-1809 venäläiset polttivat suuren osan Kauhajoen taloista, joten sitä vanhempia taloja on säilynyt vain vähän.

Kaikki talot eivät suinkaan olleet täsmälleen samanlaisia tai samankokoisia. Torpat ja mäkituvat olivat edelleen vaatimattomampia kuin tilanomistajien kodit. Mutta viljavien maiden ja metsän antamien lisätulojen ansiosta Kauhajoella oli 1800-luvulla varsin paljon varakkaita talonpoikia. Kauhajoelle tyypillistä oli avara maisema, jossa oli komeita rakennusryhmiä pihoineen melko tiheästi jokivarressa.

Länsi-Suomelle on tyypillistä niin sanottu raittiasutus, eli talot rakennettiin tienraitin varteen melko lähekkäin ja pellot avarsivat maiseman. Itä-Suomessa puolestaan oli tyypillistä rakentaa talo vaaran laelle, jonka ympärillä levittäytyivät rinnepellot. Talot olivat kauempana toisistaan, eivätkä saman tien varrella. Pihapiirin rakennuksia ei sijoitettu umpipihaksi vaan enemmän hajalleen.

Vanhoja kaksifooninkisia pohjalaistaloja on säilynyt eri puolilla Kauhajokea muutama. Suurin osa säilyneistä taloista on hirsirunkoisia, lautavuorattuja ja punamullalla maalattuja. Ikkunoiden ja nurkkien vuorilaudat on maalattu valkoisiksi. Matalat harjakatot on usein suojattu myöhemmin peltikatolla. 1800-luvulla Suomen sodan jälkeen 1809-1899 rakennettuja puurakennuksia on säilynyt kuutisenkymmentä.

Kasari-Aro Aronkylässä on rakennettu 1860-luvulla. Hirsirunko on vuorattu vaakalaudoituksella ja maalattu punamullalla. Ikkunakehät ja koteloidut nurkat on maalattu valkoiseksi. Peltikatto on lisätty myöhemmin.