Metsä- ja peltoluonnon biologisesta monimuotoisuudesta



Peltoluonnon monimuotoisuus

Peltomaisema sisältää aina muutakin kuin viljelykasveja. Pientareet, avo-ojat, niityt, kivikot, metsäsaarekkeet, peltotiet, ladot ja yksittäiset puut tuovat vaihtelua maisemaan ja tarjoavat kasvupaikkoja niittykasveille ja suojaa ja pesäpaikkoja eläimille ja linnuille. Hyypän viljelymaisema on vaikuttava, koska se on monipuolinen. Pellot vaihtavat väriä vuodenaikojen mukaan. Laaksossa kiemurteleva joki ja sen varrella kasvava kasvillisuus halkoo maisemaa, lähteiden ja purojen ympärille on jätetty metsäsaarekkeita. Teiden pientareilla kasvaa säännöllisten niittojen ansiosta niittykukkia. Maisema on alati muuttuva. Sen lisäksi, että Hyypän maisema on kaunis katsella, se on suotuisa myös luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Kuva: Särmäkuismakasvustoa Hyypässä. Maisema on monipuolinen: taustalla näkyy niittyä, avo-ojia ja puustoa, jotka antavat suojaa eläimille ja linnuille.

Metsä- ja peltoluonnon monimuotoisuutta ylläpitää sekä arkinen työ maatiloilla että erityiset hoitotoimet. Maanviljelijät voivat ottaa työssään huomioon luonnon monin tavoin ja näin on Hyypässäkin tehty. Maanviljelijöiden tekemää peltoluonnon suojelutyötä tuetaan ympäristötuilla. Vesistöjen reunamille perustetaan suojavyöhykkeitä. Hyypänjoki, lähteet, prunnit, purot ja niiden ympärille jätetty kasvillisuus antavat suojaa ja sopivat kasvuolosuhteet monille kasveille, linnuille ja eläimille. Kasvinsuojeluruiskutuksia tehdessä pellonpientareita ei ruiskuteta, jolloin kimalaiset ja muut pölyttäjät eivät vahingoitu. Pellolla pesivän Kuovin pesän voi äestäessä väistää ja siten säästää sen munat. Tienvarsien pientareet niitetään ennen juhannusta, jolloin perinteiset pientareiden kasvit saavat valoa ja vieraskasvit saavat väistyä.