🦊🐝Kuten otiskosta käy ilmi, on kulunut viikko sisältänyt ennenkaikkea uusia ystäviä ja yhteisiä mukavia puuhia, jotka ovat tukeneet ryhmätymistä ja me-henkeä edelleen. Olemme tutustuneet toisiimme esimerkiksi pienryhmissä leikkien, mutta olemme leikkineet myös yhteisiä ohjattuja leikkejä isommissakin porukoissa lounaan jälkeen piirihetkillä. Lisäksi olemme saaneet ryhmäämme myös kaksi ihastuttavaa eläinystävää; Kuura-ketun ja Lissu-kimalaisen. 

🐝Lissu on (vielä) kruunaamaton kimalaiskuningatar. Lissu rakastaa kaikkia kukkia, koska sieltä saa ihanaa makeaa mettä (joka maistuu karkille, hunajalle, hattaralle). Kukista tarttuu Lissun mukaan taikapölyä, joka muuttaa kukkia ihaniksi marjoiksi ja hedelmiksi.
🫐🍓🍏 Lissun kanssa tutustutaan luonnon ihmeisiin ja -ilmiöihin. Luonnon arvostus ja kaikenlaisen elämän kunnioittaminen ovat myös teemoja, joita Lissun kanssa voidaan lasten kanssa käsitellä, ikätasosesti tietenkin! 😊

Lissu on päässyt mukaan myös jumpalle pikkusaliin (Tähdenlento), jossa olemme jumppailleet Lauran johdolla pienryhmissä. Jumpalla leikimme mm. erilaisia liikuntaleikkejä musiikin mukana, sekä Lissu pääsi ohjaamaan leikin, jossa kukat muuttuivat kosketuksesta marjoiksi ennen kuin musiikki loppui. Leikki oli lapsille uusi ja Lissu motivoi heitä hienosti toimintaan samalla kun hauskan leikin avulla pyrittiin vahvistamaan/herättämään lasten luontosuhdetta ja kiinnostusta luonnon ilmiöihin.

🔥Tiistaina kokoonnuimme kaikki lounaan jälkeen yhteiselle piirihetkelle, joka tällä kertaa olikin nuotiopiiri! Piirin keskellä paloi (leikki)tuli ja huoneessa kuului hiljaista tulenritinää. Elisa soitti ukulelella sointuja ja yhdessä lauleskeltiin nuotiopiiri-laulua. Meillä oli ihana tunnelma ja lapset kuuntelivat ja katselivat keskittyneinä mukana. Ilmassa taisi olla vähän taikaakin 💫 Laulun loputtua Elisa kertoi, että oli löytänyt aamulla suuren kuusen alta vanhan, hylätyn matkalaukun. Jännityksen kutkutus vatsanpohjassa päätettiin yhdessä kurkistaa mitä sen sisältä löytyisi. Laskimme lasten kanssa yhdessä kolmeen ja sitten laukku napsautettiin auki: sisäältä löytyi pieni, veikeä kettu, joka toi meille kirjeen mukanaan. 

​

Hei uudet ystäväni,

Minä olen Kuura-kettu. Asun tässä vanhassa matkalaukussa, mutta olen tullut tänne, koska haluan viettää vuoden yhdessä teidän kanssanne. Minä rakastan musiikkia ja kirjoja, ja siksi kuljetan usein laukussani pieniä tarinoita ja lauluja. Minulla on myös hyvin herkät korvat, joten en oikein viihdy kovassa metelissä. Rauhallinen ja iloinen ääni on minulle kaikkein paras.

Tykkään kovasti lapsista ja toivon, että teistä kaikista tulee minun ystäviäni. Kesällä nautin erityisesti siitä, kun saan herkutella makeilla mansikoilla, ne ovat lempiruokaani. Näin syksyllä taas herkuttelen mustikoilla. Pidän myös metsissä kulkemisesta ja ihanasta Suomen luonnosta. Lähdettäisiinkö joskus yhdessä jonnekin retkelle?

Mutta haluan kertoa teille myös jotain erityistä minusta. Katsokaapa tarkkaan häntääni; sen pää on musta. Yleensä kettujen hännänpäät ovat valkoisia, mutta minun häntäni kastui pienenä mustaan maaliämpäriin, eikä se lähtenyt enää pois. Ensin ajattelin, että olen ihan erilainen kuin muut ketut, mutta sitten huomasin, että se tekee minusta juuri minut, aivan omanlaisen. Toivon, että tekin muistatte, että jokainen saa olla oma itsensä, ja juuri se tekee meistä kaikista tärkeitä.

Minulla olisi teille pari pyyntöä. Ensimmäiseksi haluaisin kuulla laulun, jota te olette laulaneet ennenkin. Olen kuullut, että teillä on oma “Meidän ryhmä” -laulu. Voisitteko opettaa sen minullekin?

Toiseksi, voisitteko piirtää oman kuvan itsestänne? Värittäkää se huolella, ja jos haluatte, voitte liimata lankoja hiuksiksi tai vaikka napit silmiksi. Lopuksi kuvanne leikataan irti ja liimataan taustaan, joka maalataan syksyn väreillä. Laitetaan kaikki kuvat esille tänne, niin voidaan yhdessä sitten ihastella niitä.

Minusta tuntuu jo nyt, että meistä tulee hyvät ystävät. En malta odottaa, että saan viettää kanssanne monia leikkejä, lauluja ja seikkailuja.

Terveisin, Kuura-kettu 🦊

Lisäksi Kuuran laukusta löytyi myös runo: 

Kuuran häntä -loru

Kuura-ketun häntä on,
aivan, aivan verraton!
Maalipurkki roiskahti,
musta väri loiskahti,
värjäs ketun hännänpään,
mut ei haittaa yhtään!

Toiset on noin ja toiset näin,
jotkut ihan nurinpäin.
Erilaisuus on supervoima,
anna sen kauniina soida.
Se tekee meistä ainutlaatuiset, ihanat!

🦊 kirje ja runo saikin meidät pohtimaan omia supervoimiamme, joita lapset halusivat innokkaina kertoa. Yksi kertoi supervoimansa olevan juokseminen, toinen nimesi supervoimakseen keinumisen ja kolmas nukkumisen. Olipas kerrassaan mahtavia supervoimia!

🍽️Seuraavana päivänä saimmekin yllätykseksemme Kuuran mukaamme meidän ruokailuumme. Kuura pääsi omalle paikalle syöttötuoliin tarjoilupöydän viereen, josta kaikilla lapsilla oli mahdollisuus nähdä se. Kuura muistutti kuiskaamlla ennen ruokailua Elisan korvaan, että sillä on herkät korvat, eikä siksi oikein pidä metelistä. Lapset hienosti tämän heti ottivatkin huomioon ja meillä olikin todella rauhallinen ruokailu 😉 Kuura oetetaan jatkossakin tarpeen tullen mukaan syömään kanssamme. Omassa pöydässä keskusteltiin pöytäkavereiden kanssa sopivan hiljaisella äänellä ja siinä muistettiin samalla syödä. Kuuran herkät korvat eivät siis häiriintyneet ollenkaan ja se lupasikin mielellään tulla jatkossakin meidän ruokakaveriksemme. 


🎨Olemme lasten kanssa myös laatineet ryhmäämme yhteiset säännöt. Pohdimme niitä ensin pienryhmissä, jonka jälkeen valitsimme kolme sääntöä, jotka tulevat Naakkeleiden sääntötauluun: 

1. En satuta kaveria
2.  Kuuntelen ja noudatan ohjeita
3.  Autan kaveria

🖌️Tämän jälkeen lapset maalasivat pareittain toisilleen kämmenen maaliin, joka painettiin paperille. Näin sääntötauluun mukaan saadaan jokaisen lapsen "allekirjoitus". Samalla tuli harjoitelleeksi hienomotorisia taitoja kun maalamisen lisäksi jokainen sai maalin kuvuttua leikata oman kädenjäljen paperista. 

🎶Olemme laulaneet myös rytmirinkulan kanssa ja se on ollut lapsista hyvin mieluista. Rytmirinkulan kanssa laulaessa lapset pääsevät aktiivisesti osallistumaan ja tämä lisää lasten kiinnittymistä ja tarkkaavaisuuden ylläpitämistä toimintaan. Lisäksi rytmirinkula luo yhteisöllisyyttä ja tukee ryhmäytymistä. Rytmirinkulalla harjoitellaan lauluissa perussykettä ja opetellaan toimimaan yhdessä. Rytmirinkulan kanssa harjoittelimme jo meille tutuksi tullutta Meidän ryhmä-laulua, sekä uutta syksyistä, Omppu-pomppu laulua, jossa samalla tuli opeteltua ja harjoiteltua lasten kanssa värejä.

​

📖Ja lukeminen tietenkin on ollut mukana tässäkin viikossa. Yhteiset lukuhetket tukevat lasten kielenkehitystä, rikastuttavat mielikuvitusta, sekä kasvattavat lasten empatiakykyä, tunne - ja sosiaalisia taitoja.  Koska luontoteema on ollut tällä viikolla esillä ryhmässä, olemme lukeenet mm. tämän Onni ja Aada metsäretkellä-  kirjan. Taidamme alkaa suunnitella suraavaksi omaa retkeämme. Saattaa olla, että voimme saada myös pienet eläinystävämme sinne mukaan... 🐝🦊