Lasten toiveesta jatkoimme retkeilyä kotikaupunkiimme tutustuen ja syksynmerkkejä etsiskellen. Kauan odoteltu metsämörrin kirje viskareille ilmestyi lokeroihin. Viskarit saivat kuulla tarinan metsämörristä, joka kutsui heidät lähimetsään oppimaan asioita luonnosta ja leikkimään yhdessä kehrääjäviskareiden kanssa. Ensimmäiseksi etsimme eri värejä ja muotoja metsästä. Mörrirepun eväistäkin nautimme kiven päällä istuen.
Oppimisympäristön majaleikkiin lapset suunnittelivat ja askartelivat yhdessä uutta välineistöä: pitsoja, ranskalaisia, keksejä ja suklaapatukoita. Niistä on kuvia nähtävissä valokuvat-kansiossa. Ikkunoihin leikkasimme sieniä koristeiksi ja pöytiin askartelimme omenoita. Innostuimme laulamaan syksyisiä lauluja. Suosikiksi tuli laulu syksyn ihmeistä.
Suunnistimme pienryhmissä päiväkodin pihalla valokuvasuunnistusta. Pienten ryhmä etsi kadoksissa olleita matoja omenakoteihin(suunnistuskortti), viskarit rastikirjaimia,joista muodostui tuttu sana suunnistuskorttiin ja muut etsivät kuvia pareiksi suunnistuskortteihinsa. Suunnistus oli kivaa ja moni halusi sitä uudestaan. Vinkkejäkin sateli siitä miten seuraavaksi suunnistetaan. Hienoa!
Satuhieronnat jatkuivat Katan johdolla. Hän saikin ohjeita kuinka tuokiot ohjataan Päivin tavoin. Pieniä eroja kun huomattiin. Keskustelimme yhdessä myös hyvä kaveri-asioista ja lapset saivatkin papukaijamerkin hyvistä tiedoistaan ja taidoistaan asiaan liittyen.
Ryhmän valokuvauspäiväkin koitti. Vanhaa kuvaa oli katseltu pitkin syksyä ryhmätilan seinällä ja pongattu tuttuja kasvoja sekä mietitty milloin siihen tulee uusi. Vähän jännitti kuvauspäivänä, mutta iloisia ja onnistuneita kuvia saatiin.