8. Psykososiaalinen tuki ja jälkihoito
Psykososiaalinen tuki
Psykososiaalisen tuen järjestämisestä ja koordinoinnista vastaa oppilaitoksen kriisiryhmä.
Traumaattisten tilanteiden purku ryhmässä/luokassa On tärkeää, että puhuessaan vaikeista elämäntilanteista aikuiset tuovat esiin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja yrittävät tukea lapsia ja nuoria löytämään heille itselleen sopivan mallin selvitä. Lisäksi toivon näkökulman sisällyttäminen kriisitilanteissa luo lapsille turvallisuutta ja uskoa selviytymiseen. Opettajat muodostavat monesta syystä voimavararyhmän, jolla on ainutlaatuinen tilaisuus huolehtia lasten tarpeista. Purkutilanteissa on tärkeää, että tuttu ja turvallinen oma opettaja on tilanteessa paikalla. Yhteistyö toisen koulun aikuisen kanssa on eduksi, mutta ei aina tarpeen. Purkutilanteeseen voi pyytää apua myös terveydenhoitajalta, koulupsykologilta tai kuraattorilta.
Opettajan keskustellessa luokassa asioista, jotka ovat vaikuttaneet lapsiin voimakkaasti, voidaan käyttää seuraavanlaista mallia (OPH:n nettisivut).
1. Mitä todella on tapahtunut: varmistetaan faktat senhetkisen tiedon mukaisiksi
2. Miten sait tietää, missä olit, mitä olit tekemässä juuri silloin
3. Mitä ajattelit käydään läpi ajatukset tapahtuman/tiedon saamisen hetkellä
4. Mitä tunsit tunteet saattavat herätä vasta myöhemminkin, usein on ensin vain kummastusta ja järkytystä, tai tunteiden puutetta
5. Miten keho reagoi: kehossa voi tapahtua muutoksia (jännittymistä, kipuja, levottomuutta..) huomaamatta – keho palautuu vähitellen
6. Miten voi auttaa itseään/toista eteenpäin: puhuminen, muistelu, arki, liikunta…
7. Mitä koulupäivän jälkeen tapahtuu: välitetään kotiin tietoa että asiaa on käsitelty koulussa ja kannustetaan puhumaan myös kotona
Aikuisen ei tarvitse olla viisas eikä osata vastata kaikkeen - riittää, että aikuinen on rauhallinen, turvallinen, uskaltaa näyttää omia tunteitaan ja samalla välittää luottamusta siihen, että näiden tunteiden kanssa selvitään. On hyvä muistaa, että jokainen ryhmäläinen käsittelee vaikeita asioita omalla tavallaan. Ryhmän jäseniä ei voi pakottaa puhumaan, vaan toiset hyötyvät enemmän esimerkiksi muiden ajatusten kuuntelemisesta. Purkutilanteeseen on hyvä järjestää tarpeeksi aikaa, jotta jokaisella on mahdollisuus tuoda halutessaan esiin ajatuksiaan ja tunteitaan. Purkukeskustelun lopuksi on hyvä jakaa kaikille kotiin materiaalia liittyen tavanomaisiin reaktioihin kriisitilanteissa sekä yhteystiedot yksilöllisen tuen saamiseksi (koulupsykologi, kuraattori, terveydenhoitaja, auttavat puhelimet, nuorten chatit).
LINKKI SPR:n sivulta
Kahdenkeskinen keskustelutuki oppilaan kanssa
Koulussa oppilaan toipumista tulee seurata riittävän pitkään, ja läheisten on hyvä olla tietoisia erilaisista mahdollisista oireista ja siitä, mistä apua saa tarvittaessa. Materiaalia kriisitilanteista ja tukikeinoista on hyvä jakaa, vaikka oppilas ei olisikaan juuri sillä hetkellä kiinnostunut vastaanottamaan tukea. Kahdenkeskistä keskustelutukea voi antaa oppilaalle kuka tahansa oppilaalle tuttu ja turvallinen koulun aikuinen. Koulun aikuiset voivat halutessaan konsultoida oppilashuollon työntekijöitä ja tarvittaessa ohjata oppilaan keskustelutukeen terveydenhoitajan, koulupsykologin tai kuraattorin kanssa. Oppilashuollon työntekijät huolehtivat tarpeen tullen jatko-ohjauksesta koulun ulkopuolisille tahoille.
Jälkihoidon järjestäminen oppilaille
Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon, koulupsykologin tai kuraattorin tehtävänä on huolehtia tuen tarpeen arvioinnista ja ohjata tarvittaessa sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluihin.
Kulttuurin huomioiminen
Tarvittaessa kysytään ohjeita ja apua oppilaan kotoa.
Traumaattisten tilanteiden purku ryhmässä/luokassa On tärkeää, että puhuessaan vaikeista elämäntilanteista aikuiset tuovat esiin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja yrittävät tukea lapsia ja nuoria löytämään heille itselleen sopivan mallin selvitä. Lisäksi toivon näkökulman sisällyttäminen kriisitilanteissa luo lapsille turvallisuutta ja uskoa selviytymiseen. Opettajat muodostavat monesta syystä voimavararyhmän, jolla on ainutlaatuinen tilaisuus huolehtia lasten tarpeista. Purkutilanteissa on tärkeää, että tuttu ja turvallinen oma opettaja on tilanteessa paikalla. Yhteistyö toisen koulun aikuisen kanssa on eduksi, mutta ei aina tarpeen. Purkutilanteeseen voi pyytää apua myös terveydenhoitajalta, koulupsykologilta tai kuraattorilta.
Opettajan keskustellessa luokassa asioista, jotka ovat vaikuttaneet lapsiin voimakkaasti, voidaan käyttää seuraavanlaista mallia (OPH:n nettisivut).
1. Mitä todella on tapahtunut: varmistetaan faktat senhetkisen tiedon mukaisiksi
2. Miten sait tietää, missä olit, mitä olit tekemässä juuri silloin
3. Mitä ajattelit käydään läpi ajatukset tapahtuman/tiedon saamisen hetkellä
4. Mitä tunsit tunteet saattavat herätä vasta myöhemminkin, usein on ensin vain kummastusta ja järkytystä, tai tunteiden puutetta
5. Miten keho reagoi: kehossa voi tapahtua muutoksia (jännittymistä, kipuja, levottomuutta..) huomaamatta – keho palautuu vähitellen
6. Miten voi auttaa itseään/toista eteenpäin: puhuminen, muistelu, arki, liikunta…
7. Mitä koulupäivän jälkeen tapahtuu: välitetään kotiin tietoa että asiaa on käsitelty koulussa ja kannustetaan puhumaan myös kotona
Aikuisen ei tarvitse olla viisas eikä osata vastata kaikkeen - riittää, että aikuinen on rauhallinen, turvallinen, uskaltaa näyttää omia tunteitaan ja samalla välittää luottamusta siihen, että näiden tunteiden kanssa selvitään. On hyvä muistaa, että jokainen ryhmäläinen käsittelee vaikeita asioita omalla tavallaan. Ryhmän jäseniä ei voi pakottaa puhumaan, vaan toiset hyötyvät enemmän esimerkiksi muiden ajatusten kuuntelemisesta. Purkutilanteeseen on hyvä järjestää tarpeeksi aikaa, jotta jokaisella on mahdollisuus tuoda halutessaan esiin ajatuksiaan ja tunteitaan. Purkukeskustelun lopuksi on hyvä jakaa kaikille kotiin materiaalia liittyen tavanomaisiin reaktioihin kriisitilanteissa sekä yhteystiedot yksilöllisen tuen saamiseksi (koulupsykologi, kuraattori, terveydenhoitaja, auttavat puhelimet, nuorten chatit).
LINKKI SPR:n sivulta
Kahdenkeskinen keskustelutuki oppilaan kanssa
Koulussa oppilaan toipumista tulee seurata riittävän pitkään, ja läheisten on hyvä olla tietoisia erilaisista mahdollisista oireista ja siitä, mistä apua saa tarvittaessa. Materiaalia kriisitilanteista ja tukikeinoista on hyvä jakaa, vaikka oppilas ei olisikaan juuri sillä hetkellä kiinnostunut vastaanottamaan tukea. Kahdenkeskistä keskustelutukea voi antaa oppilaalle kuka tahansa oppilaalle tuttu ja turvallinen koulun aikuinen. Koulun aikuiset voivat halutessaan konsultoida oppilashuollon työntekijöitä ja tarvittaessa ohjata oppilaan keskustelutukeen terveydenhoitajan, koulupsykologin tai kuraattorin kanssa. Oppilashuollon työntekijät huolehtivat tarpeen tullen jatko-ohjauksesta koulun ulkopuolisille tahoille.
Jälkihoidon järjestäminen oppilaille
Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon, koulupsykologin tai kuraattorin tehtävänä on huolehtia tuen tarpeen arvioinnista ja ohjata tarvittaessa sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluihin.
Kulttuurin huomioiminen
Tarvittaessa kysytään ohjeita ja apua oppilaan kotoa.