Buddhalaisuus

Buddhalaisuus syntyi Intiassa noin 2500 vuotta sitten. Aikaisemmin buddhalaisuus oli levinnyt laajalle alueelle Pohjois-Intiaan. Nykyään buddhalaisia on Intiassa hyvin vähän.

Buddha eli Siddhartha Gautama syntyi kuninkaalliseen perheeseen yltäkylläinen elämä.

Buddha lähti palatsista vaeltamaan ja etsimään vastausta ”elämän tarkoitukseen” kokeili askeesia (paasto ja mietiskely). Lopulta hän koki valaistumisen (ymmärrys)

 

Neljä jaloa totuutta

Elämä on kärsimystä.

Kärsimys johtuu elämänjanosta (haluaminen).

Kärsimyksestä voi vapautua sammuttamalla elämänjanon.

Elämänjano sammuu noudattamalla kahdeksanosaista tietä.

 

Viisi vältettävää asiaa

elävän olennon vahingoittamien

varastaminen ja itselleen hamuaminen

vääränlaiset sukupuolisuhteet

vääränlainen puhe (joutavuudet, valehtelu ja loukkaaminen)

tajuntaa sumentavien aineiden käyttäminen

Kiinan uskonnot

Kiinalaiset ovat historian kuluessa osoittautuneet hyvin joustaviksi ja suvaitsevaisiksi uskontojen suhteen. Ihminen voi harjoitta useita uskontoja.

Kolme taota eli tietä, kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus. Nämä uskonnot ovat sulattaneet itseensä monia piirteitä Kiinan varhaiskantaisista uskonnoista.

Varhaisissa kiinalaisissa uskonnoissa oli useita jumalia. Tärkein heistä oli Taivaan jumala.

Hallitsija oli hänen ”edustajansa” maan päällä (Taivaan poika). Hänen tehtävään oli suorittaa rituaaleja, jotka pitivät maailman tasapainossa.

Jumalten tahtoa ihmisille välittivät oraakkelit (eräänlaiset ennustajat).

Kuoleman jälkeen ihmisen sielu jatkoi elämää. Tarvitsi samoja asioita kuin eläessään. Hautaan laitettiin esineitä ja sukulaiset toivat ruokaa haudoille.

Hallitsijoille rakennettiin mahtavat hautapalatsit ja he saivat tuonpuoleiseen mukaan hoviväkeä (ihmisuhrit).

Esi-isien kunnioittamien oli tärkeää. Vielä nykyäänkin keskeinen osa kiinalaisten uskonnollisuutta.

Maailman vastakkaiset voimat, jotka täydentävät toisiaan jin ja jang.

 

Kungfutselaisuus

Kungfutse eli Kiinassa noin 2500 vuotta sitten. Hän oli virkamies ja opettaja, ei uskonnollinen profeetta.

Kungfutsen aikana Kiina oli hajonnut keskenään taisteleviin valtioihin. Kungfutsen mielestä aikaisemmin asiat olivat olleet paremmin.

Hän yritti saada hallitsijoita noudattamaan ajatuksiaan.

Kungfutsen mielestä ihminen pystyi hyvää ja pahaa. Kasvatuksella ja tapojen noudattamisella ihminen valitsisi hyvän.

Inhimillisyys ja hyväsydämisyys, oikeamielisyys, tapasääntöjen noudattamien, viisaus ja uskollisuus jalo ihminen.

” Älä tee toisille sitä, mitä et toivo itsellesi”.

Kugnfutsen mielestä yhteiskunnassa vallitsi arvojärjestys. Jokaisella oli paikkansa. Alempien piti kunnioitta ja totella ylempiä esim. alamaisten ruhtinaita ja naisen miestä.

Ylempiarvoisen tuli puolestaan huolehtia ja kohdella hyvin alamaisiaan. Kun kaikki noudattaisivat sääntöjä, yhteiskunnassa vallitsisi järjestys ja sopusointu.

Kiinan hallitsijat ovat korostaneet Kungfutsen oppeja ja hänen kirjoituksensa olivat pakollisia virkamiehille.

Kungfutse ei juurikaan kirjoittanut uskontoon ja jumaliin liittyviä kirjoituksia. Hän kunnioitti vanhoja kiinalaisia jumalia ja uskomuksia. Ne olivat kelvanneet hänen esi-isilleen ja kelpasivat myös hänelle. Kungfutsen mielestä uskonnolliset juhlat ja rituaalit olivat tärkeitä, koska ne yhdistivät ihmisiä ja opettivat oikeita arvoja.

Kungfutsen kuoleman jälkeen hänen oppilaansa kokosivat mestarin opetukset kirjoiksi. Kungfutsen kuoleman jälkeen hänelle alettiin vähitellen osoittaa jumalalle kuuluvaa kunnioitusta hänelle rakennettiin temppeleitä.

Kiinalaisen sivistyksen myötä Kungfutsen ajatukset levisivät Aasian.

Taolaisuus

Taolaisuus on toinen Kiinassa syntynyt uskonto. Siihen on sekoittunut enemmän vanhoja kiinalaisia uskomuksia kuin kungfutselaisuuteen.

Taolaisuuden perustajana pidetään Laotse nimistä henkilöä, joka mahdollisesti eli 500-luvulla eKr.

Taolaisen opin ydin on Tao eli tie. Se on maailmassa vaikuttava voima. Tao koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä vastakkaisesta voimasta jin ja jang.

Taoa ei voi havaita tai järjellä ymmärtää, mutta luontoa tarkkailemalla voi aavistaa, miten se toimii.

Taolaisuus arvostaa yksinkertaista ja rauhallista elämää. Kilpailu, rikkauksien tai korkean aseman tavoittelu on turhaa. Ihmisen ei pidä verrata elämäänsä toisten elämään.

Taolaisuudessa arvostetaan pitkää ikää, joka saavutetaan oikealla elämäntavalla. Siten ihminen voi ymmärtää Taon. Lopullisena tavoitteena on kuolemattomuus.

Shintolaisuus

Shintolaisuus kehittyi Japanin varhaiskantaisten uskontojen pohjalta 300-500-luvuilla jKr.

Shintolaisuudella ei ole perustajaa eikä virallisia pyhiä kirjoituksia ja oppeja.

Shintolaisuus on ollut Japanin valtionuskonto. Japanin keisarin uskottiin olleen auringonjumalatar Amaterasun jälkeläinen. Shintolaisuus on japanilaisten ”heimouskonto”

Shintolaisuudessa tärkeitä ovat kamit, eräänlaiset henkiolennot. Kameja voivat olla jumalat, sankarit esi-isät, mutta myös vuoret, puut ja taivaankappaleet.

Jokaisella sintolaisella temppelillä on oma kami, jonka kunniaksi temppeli on rakennettu. Kami asuu temppelin sisähuoneessa.

Shintolaisen temppelin merkkinä on Torii, oveton portti.

Ennen temppeliin menemistä täytyy suorittaa rituaalinen puhdistuminen.

Temppeleissä sintolaiset papit suorittavat seremonioita ja uhraavat kameillle esim. ruokaa. Uskovaiset rukoilevat ja uhraavat.

Papit voivat olla miehiä tai naisia.

Kotona monilla japanilaisilla on kotialttari.

Shintolaisuudessa ei ole varsinaista moraalioppia (hyvä ja paha) eikä se kerro kuolemanjälkeisestä elämästä uudelleensyntyminen.

Shintolaisuudessa on lukuisia lahkoja.

Japanilaiset ovat hyvin suvaitsevaisia uskontojen suhteen. Kiinasta ja Koreasta levinnyt buddhalaisuus ja shintolaisuus elävät sovussa. Niitä kunnioitetaan jopa samoissa temppeleissä.

Buddhalaisuus vaikutti sintolaisuuden kehittymiseen

 Monet japanilaiset ovat sekä shintolaisia että buddhalaisia