Suurien alkoholimäärien valmistaminen teollisessa mitassa tapahtuu joko biologisesti käymisprosessin ja sen jälkeisten erotusmenetelmien avulla tai synteettisiä valmistusmenetelmiä käyttäen. Jälkimmäinen tarkoittaa esimerkiksi metanolin valmistusta häkäkaasusta ja vedystä tai etanolin valmistusta eteenistä ja vedestä.

Pienimolekyylisten alkoholien käyttö teollisuudessa voidaan karkeasti jakaa kolmeen luokkaan:

Alkoholien palaessa syntyy hiilidioksidia ja vettä. Eli siis samat tuotteet kuin hiilivetyjä poltettaessa.

Kun polttoaineena käytettävä etanoli on valmistettu käymisen avulla, sitä kutsutaan bioetanoliksi. Bioetanolia voidaan lisätä bensiinin sekaan korvaamaan fossiilisia hiilivetyjä.

Ongelmana on, että yhä suurempi osa esimerkiksi maailman sokeriruokoviljelmistä on valjastettu elintarviketuotannon sijasta bioetanolin tuotantoon.

Metanoli on myös hyvä polttoaine, mutta sen käyttöä rajoittaa voimakas myrkyllisyys.

Alkoholit ovat tehokkaita liuottimia, jotka liuottavat monia vesiliukoisia ja veteen liukenemattomia yhdisteitä. Liuottimet voidaan jakaa kahteen ääripäähän, veteen ja hiilivetyihin (esimerkiksi bensiini). Alkoholit ovat liuottimina näiden kahden ääripään välissä.

Monissa nestemäisissä lääkkeissä etanoli toimii liuottimena, johon varsinainen lääkeaine on liuotettu. Lääkeaine saattaa olla veteen liukenematon, mutta toinen syy vahvan etanolin eli spriin käyttöön on sen desinfioiva (mikrobeja tappava) vaikutus.

 

Alkoholit toimivat lähtöaineina monissa kemian teollisuuden prosesseissa, joissa valmistetaan muita orgaanisia molekyylejä.