Määrällisesti suurimman osan luonnosta saatavia hiilivetyjä ihminen käyttää polttoaineena. Näitä kutsutaan niiden muodostumistavan perusteella fossiilisiksi polttoaineiksi. Koska näiden hiilivetyjen muodostuminen luonnossa vaatii ihmisiän mittakaavassa pitkiä aikoja, maakaasua sekä maaöljyä kutsutaan myös uusiutumattomiksi polttoaineiksi.

Raakaöljyn pumppaamiseen maaperästä tai merenpohjasta liittyy suuria riskejä. Samoin sen siirtämiseen öljynjalostamoille, joissa siitä erotetaan eri hiilivedyt käyttötarkoituksen mukaan. Öljyonnettomuuksiin on sekä merillä että sisävesillä varauduttu melko hyvin erilaisella öljyntorjuntakalustolla, mutta vahinkoja ei voida kokonaan estää. Pienetkin öljyvuodot aiheuttavat vakavia vaurioita sekä vesilinnustolle, kaloille että muulle vesi- ja rantaeliöstölle. Vahingoista toipumiseen saattaa kulua kymmeniä vuosia.

 

 

 

Kun hiilivetyjä käytetään polttoaineina, palamistuotteita ovat vesi ja hiilidioksidi. Palaessa vapautuu samalla suuret määrät energiaa. Koska fossiilisten polttoaineiden polttaminen on helppo tapa tuottaa paljon energiaa, ne ovatkin suurin energianlähde nyky-yhteiskunnassa. Poltetut määrät ovat valtavia ja seurauksena on, että ilmakehään vapautuvat hiilidioksidimäärät alkavat vaikuttaa sen toimintaan.

Loppuvatko fossiiliset polttoaineet ja jos loppuvat, niin milloin? Hiiltä riittänee useaksi sadaksi vuodeksi. Sen sijaan laskelmat tunnetuista ja tulevaisuudessa löytyvistä öljyvarannoista viittaavat niiden loppumiseen jo varsin pian. Pian tarkoittaa ennemminkin kymmenien kuin satojen vuosien aikajaksoa.

Alkaa olla toden teolla kiire kehittää vaihtoehtoisten energiamuotojen laajamittaista käyttöönottoa. Tuulet eivät maapallolta lopu, vesi ei lakkaa virtaamasta eikä aurinko sammu. Ne ovat uusiutuvia energiavaroja. Kasvimassan käyttö energiantuotantoon on myös yksi vaihtoehto, kunhan se tehdään järkevästi ilman että metsät hakataan autioiksi tai että ruoan tuotanto siitä kärsii.

Vety on ehtymätön luonnonvara. Onhan sitä kaikkialla missä on hiilen ja vedyn yhdisteitä tai vettä. Vesi on vedyn palamistuote ja vetyatomit ovat tiukasti molekyylisidoksin kiinni happiatomissa, mutta vesimolekyyli saadaan hajotettua sähköenergian avulla takaisin vedyksi ja hapeksi:

 

[[$ 2 \text{ H}_2\text{O} + \text{sähköenergiaa} \hspace{3 mm}\rightarrow\hspace{3 mm} 2 \text{ H}_2 + \text{O}_2 $]]

Saatu vety voidaan käyttää puhtaana polttoaineena, mutta veden hajoamisreaktiossa energiaa kuluu enemmän kuin sitä saadaan vedyn poltosta takaisin vedeksi.

 

Kaikkein tehokkain tapa turvata kohtuullinen energian saanti myös meidän jälkeemme tuleville sukupolville on energian säästäminen kaikessa toiminnassa. Tähän voi jokainen omalta osaltaan vaikuttaa.