:right“Näin unta kuinka käärme puree häntäänsä. Siitä sain idean bentseenimolekyylin rengasrakenteeseen”.

Näin puhui 1800-luvulla saksalainen kemisti August Kekulé (1829-1896). Tosin aikalaiset väittivät, että hänellä taisi olla pilke silmäkulmassa noin sanoessaan.

 

 

 

 

Kekuléa voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen tärkeimmistä kemisteistä. Juuri hän päätyi 1800-luvun puolivälin jälkeen yksinkertaiseen päätelmään, miksi hiilen orgaanisia yhdisteitä voi olla niin paljon: Kukin hiiliatomi muodostaa aina neljä sidosta. Päätelmän pohjalta hän kehitti meille jo tutun mallin, rakennekaavan, jonka avulla orgaanisten molekyylien rakennetta voidaan kuvata.

 

:rightBentseenimolekyyli on esimerkki rengasrakenteisista hiilivedyistä. Rengas muodostuu kuudesta hiiliatomista, joihin kuhunkin on liittynyt yksi vetyatomi, C₆H₆. Hiiliatomin neljän sidoksen sääntö vaatii, että joka toinen hiili-hiili -sidos renkaassa on kaksoissidos.

Myöhemmin Kekulé korjasi kokeellisiin tuloksiin perustuen bentseenin rakennemalliaan siten, että kaksoissidokset eivät sijaitse tietyillä kohdin rengasta. Kaksoissidokset ja yksinkertaiset sidokset vaihtavat koko ajan paikkoja.

 

 

Bentseenin vetyatomeista yksi tai useampi voi korvautua kemiallisessa reaktiossa jonkin muun alkuaineen atomilla tai atomiryhmällä. Näitä sanotaan bentseenin johdannaisiksi. Bentseeniä ja sen johdannaisia kutsutaan aromaattisiksi yhdisteiksi.

 

Kvanttitietokone, kvanttimoottori ja kvanttihyppely. Kvantti sitä ja kvantti tätä on nykyään kaikkien huulilla. Harva kuitenkaan tietää, että kvantit ovat olleet kemistien “työkavereita” jo vuosikymmeniä.

Kemian tutkimuslaboratorioiden monien kokeellisten rutiinilaitteiden toiminta ja näiden laitteiden antamien tulosten analysoinnit perustuvat kvanttiteoriaan. Teoreettinen kemia ja siihen luettava laskennallinen kemia ovat aloja, jotka tutkivat kemiallisia ilmiöitä erityisesti kvanttiteoriaan pohjautuen.