METSÄTYYPIT

Millaisia tyyppejä metsistä löytyy?

Suomessa kasvaa monenlaisia metsiä. Suomessa metsät tyypitellään puuston sijaan kenttä- ja pohjakerroksen lajien avulla. Näitä metsän pohjalla kasvavia kasvilajeja on enemmän kuin puulajeja. Siten niiden avulla metsä kasvupaikkana voidaan kuvata paremmin.

Se, minkä tyyppinen metsä kullekin paikalle kasvaa, määräytyy pääasiassa maaperän ravinteisuuden ja kosteuden mukaan. Toiset maalajit ovat karkearakeisia, ja läpäisevät maahan sataneen veden nopeasti. Toiset maalajit ovat tiiviimpiä ja runsasravinteisempia.

Kuiva kangasmetsä

Sellaisille metsämaille, joiden maaperä on hiekkaa tai soraa, kasvaa ajan mittaan kuiva kangasmetsä. Maaperä läpäisee vettä hyvin, joten kasvien on täytynyt sopeutua veden vähyyteen. Myös ravinteita on vähän saatavilla.

Kuivien kangasmetsien pääpuulaji on mänty. Pensaskerros on kuivilla kankailla yleensä vähäinen ja aina sitä ei ole lainkaan. Jos pensaskerrosta on, sen muodostavat lähinnä mäntyjen ja kuusten taimet sekä kataja.

Kenttäkerroksessa kasvavat puolukka, variksenmarja ja kanerva. on kuivempien ja karumpien metsien laji. Pohjakerroksessa on paljon jäkäliä, esim. poronjäkälää ja hirvenjäkälää.

Kuivien kangasmetsien eläimistö on suhteellisen niukkaa. Tyypillisiä lintuja ovat metsäkirvinen ja leppälintu. Nisäkkäistä metsämyyrä ja metsäpäästäinen ovat yleisiä. Myös oravia ja hirviä voi tavata kuivilla kankailla. Myös sisilisko viihtyy kuivissa ja aurinkoisissa metsissä.

Tuore kangasmetsä

Tuoreissa kangasmetsissä maalajina on moreeni. Se pidättää vettä hiekkaa paremmin, ja ravinteitakin on enemmän saatavilla. Kasvillisuus on rehevämpää kuin kuivassa kangasmetsässä. Puukerroksessa kuusi on vallitseva puulaji. Pensaskerroksessa on valtapuiden taimien lisäksi pihlajaa ja eri pajulajeja. Kenttäkerroksessa yleisin laji on mustikka. Myös oravanmarja, metsätähti ja vanamo ovat yleisiä.

Pohjakerroksesta jäkälät puuttuvat lähes kokonaan. Kerrossammal ja seinäsammal ovat yleisiä pohjakerroksen kasveja.

Tuoreiden kangasmetsien eläimistö koostuu osin samoista havumetsien lajeista kuin kuivien kankaiden. Mustikan versot ja marjat ovat monen eläimen mieluista ravintoa. Niitä syövät esimerkiksi metsämyyrä, rastaat, karhu ja mäyrä. Syötävää on tuoreissa kangasmetsissä enemmän kuin kuivissa, ja sen myötä eläinlajisto on runsaampi ja monipuolisempi kuin kuivien.

Lehto

Lehdot ovat metsistämme kaikkein rehevimpiä. Sen maalajina on kivennäismaan ja eloperäisen aineksen sekoituksena muodostuva multa. Koska lehdot kasvavat kaikkein tuottoisimmilla metsämailla, niistä suuri osa on raivattu peltomaaksi. Lehtoja on Suomessa vähän jäljellä, ja monet lehtojen lajeista ovat uhanalaisia.

Lehdon puukerroksessa vallitsevat lehtipuut, kuten koivut ja haapa. Eteläisessä Suomessa voi olla myös jaloja lehtipuita, kuten vaahtera, jalava ja tammi. Pohjois-Suomen lehdoissa kuusi voi olla vallitseva puulaji.

Kenttäkerroksessa valkovuokko ja saniaiset ovat yleisiä. Monet lehtojen ruohoista kukkivat varhain keväällä ennen kuin puuston lehdet ovat kasvaneet.

Lehdon eläimistö on monipuolinen. Koska kasvilajeja on runsaasti, voi olla myös monia niiden hyödyntämiseen erikoistuneita eläimiä. Samoin kolopuuksi sopivat pehmeät lehtipuut lisäävät lehdon lajirikkautta. Lehtojen linnustoon kuuluvat esimerkiksi satakieli, lehtokerttu, mustarastas ja lehtopöllö. Kolopuita hyödyntävät mm. liito-orava ja lepakot.