METSÄTYYPIT
Millaisia tyyppejä metsistä löytyy?
https://peda.net/id/459b30c64
Suomessa kasvaa luonnostaan monenlaisia metsiä. Jo kaukaa voi nähdä toisten metsien olevan mänty- tai kuusivaltaisia toisten ollessa esimerkiksi koivumetsiä. Kuitenkaan esimerkiksi metsätalouden kannalta pelkkä termi "mäntymetsä" ei riitä kuvaajaksi, sillä mäntymetsiä on erilaisia.
:leftSuomessa metsät tyypitellään puuston sijaan kenttä- ja pohjakerroksen lajien avulla. Näitä metsän pohjalla kasvavia kasvilajeja on enemmän kuin puulajeja. Siten niiden avulla metsä kasvupaikkana voidaan kuvata paremmin.
Se, minkä tyyppinen metsä kullekin paikalle kasvaa, määräytyy pääasiassa maaperän ravinteisuuden ja kosteuden mukaan. Toiset maalajit ovat karkearakeisia, ja läpäisevät maahan sataneen veden nopeasti. Paikalle kasvaa veden vähyyteen sopeutuneita kasveja, kuten mänty ja puolukka. Toiset maalajit ovat tiiviimpiä ja runsasravinteisempia.
Suomessa kasvaa luonnostaan monenlaisia metsiä. Jo kaukaa voi nähdä toisten metsien olevan mänty- tai kuusivaltaisia toisten ollessa esimerkiksi koivumetsiä. Kuitenkaan esimerkiksi metsätalouden kannalta pelkkä termi "mäntymetsä" ei riitä kuvaajaksi, sillä mäntymetsiä on erilaisia.
:leftSuomessa metsät tyypitellään puuston sijaan kenttä- ja pohjakerroksen lajien avulla. Näitä metsän pohjalla kasvavia kasvilajeja on enemmän kuin puulajeja. Siten niiden avulla metsä kasvupaikkana voidaan kuvata paremmin.
Se, minkä tyyppinen metsä kullekin paikalle kasvaa, määräytyy pääasiassa maaperän ravinteisuuden ja kosteuden mukaan. Toiset maalajit ovat karkearakeisia, ja läpäisevät maahan sataneen veden nopeasti. Paikalle kasvaa veden vähyyteen sopeutuneita kasveja, kuten mänty ja puolukka. Toiset maalajit ovat tiiviimpiä ja runsasravinteisempia.
Kuiva kangasmetsä
Sellaisille metsämaille, joiden maaperä on hiekkaa tai soraa, kasvaa ajan mittaan kuiva kangasmetsä. Maaperä läpäisee vettä hyvin, joten kasvien on täytynyt sopeutua veden vähyyteen. Myös ravinteita on niukasti saatavilla. :right
Kuivien kangasmetsien pääpuulaji on mänty. Puuston seassa voi kasvaa yksittäisiä kuusia, rauduskoivuja ja haapoja, mutta yhtenevää puustoa ne eivät muodosta. Pensaskerros on kuivilla kankailla yleensä vähäinen ja aina sitä ei ole lainkaan. Jos pensaskerrosta on, sen muodostavat lähinnä mäntyjen ja kuusten taimet sekä kataja.
:rightKenttäkerroksen lajisto vaihtelee puukerrosta huomattavasti enemmän. Hieman rehevämmissä, kuivahkoissa kangasmetsissä, kasvaa puolukka, variksenmarja ja mustikkakin. Kanerva on kuivempien ja karumpien metsien laji. Tämä ravinteisuuden ja veden saatavuuden vaihtelu näkyy myös pohjakerroksessa. Kaikkein kuivimmissa metsissä maata peittää yhtenäinen jäkälämatto, jonka muodostavat poronjäkälä, palleroporonjäkälä ja hirvenjäkälä. Kuivahkoissa kangasmetsissä pohjakerroksen muodostavat sammalet, erityisesti seinäsammal.
Kuivien kangasmetsien eläimistö on suhteellisen niukkaa. Tyypillisiä lintuja ovat metsäkirvinen ja leppälintu. Metso on niitä harvoja selkärankaisia, jotka käyttävät männyn neulasia ravinnokseen. Siksi myös metso viihtyy kuivissa kangasmetsissä. Nisäkkäistä metsämyyrä ja metsäpäästäinen ovat yleisiä. Myös oravia ja hirviä voi tavata kuivilla kankailla. Myös sisilisko viihtyy kuivissa ja aurinkoisissa metsissä.
Kaikkein runsaimpia eläimiä kuivassa kangasmetsässä, kuten muissakin metsissä, ovat erilaiset selkärangattomat. Esimerkiksi punamuurahaisten pesiä näkyy yleisinä kaikissa Suomen kangasmetsissä. Mäntypistiäinen ja mäntymittari aiheuttavat joinakin vuosina merkittäviä neulastuhoja.
Kuivien kangasmetsien pääpuulaji on mänty. Puuston seassa voi kasvaa yksittäisiä kuusia, rauduskoivuja ja haapoja, mutta yhtenevää puustoa ne eivät muodosta. Pensaskerros on kuivilla kankailla yleensä vähäinen ja aina sitä ei ole lainkaan. Jos pensaskerrosta on, sen muodostavat lähinnä mäntyjen ja kuusten taimet sekä kataja.
:rightKenttäkerroksen lajisto vaihtelee puukerrosta huomattavasti enemmän. Hieman rehevämmissä, kuivahkoissa kangasmetsissä, kasvaa puolukka, variksenmarja ja mustikkakin. Kanerva on kuivempien ja karumpien metsien laji. Tämä ravinteisuuden ja veden saatavuuden vaihtelu näkyy myös pohjakerroksessa. Kaikkein kuivimmissa metsissä maata peittää yhtenäinen jäkälämatto, jonka muodostavat poronjäkälä, palleroporonjäkälä ja hirvenjäkälä. Kuivahkoissa kangasmetsissä pohjakerroksen muodostavat sammalet, erityisesti seinäsammal.
Kuivien kangasmetsien eläimistö on suhteellisen niukkaa. Tyypillisiä lintuja ovat metsäkirvinen ja leppälintu. Metso on niitä harvoja selkärankaisia, jotka käyttävät männyn neulasia ravinnokseen. Siksi myös metso viihtyy kuivissa kangasmetsissä. Nisäkkäistä metsämyyrä ja metsäpäästäinen ovat yleisiä. Myös oravia ja hirviä voi tavata kuivilla kankailla. Myös sisilisko viihtyy kuivissa ja aurinkoisissa metsissä.
Kaikkein runsaimpia eläimiä kuivassa kangasmetsässä, kuten muissakin metsissä, ovat erilaiset selkärangattomat. Esimerkiksi punamuurahaisten pesiä näkyy yleisinä kaikissa Suomen kangasmetsissä. Mäntypistiäinen ja mäntymittari aiheuttavat joinakin vuosina merkittäviä neulastuhoja.
Tuore kangasmetsä
:rightTuoreissa kangasmetsissä maalajina on moreeni. Se pidättää vettä hiekkaa paremmin, ja ravinteitakin on enemmän saatavilla. Kasvillisuus on rehevämpää kuin kuivassa kangasmetsässä. Puukerroksessa kuusi on vallitseva puulaji. Rauduskoivu, hieskoivu ja haapa ovat myös yleisiä. Pensaskerroksessa on valtapuiden taimien lisäksi pihlajaa ja eri pajulajeja. Kenttäkerroksessa on enemmän ruohoja ja heiniä kuin kuivissa kangasmetsissä. Esimerkiksi oravanmarja, kevätpiippo ja metsätähti ovat tavallisia tuoreen kankaan ruohoja. Runsaimpana kasvaa kuitenkin kuusien varjossa hyvin menestyvä mustikka. Myös vanamo on yleinen.
Pohjakerroksesta jäkälät puuttuvat lähes kokonaan. Kerrossammal ja seinäsammal peittävät metsänpohjaa paksuna mattona. Myös sulkasammal ja kynsisammalet voivat olla runsaita. Kosteissa painanteissa voi olla karhunsammalta.
Tuoreiden kangasmetsien eläimistö koostuu osin samoista havumetsien lajeista kuin kuivien kankaiden. Kuusen käpyjen siemeniä syövät orava ja käpylinnut. Laulurastaan, punarinnan, peipon ja hippiäisen laulut ovat tyypillistä tuoreen kankaan keväistä äänimaisemaa. Mustikan versot ja marjat ovat monen eläimen mieluista ravintoa. Niitä syövät esimerkiksi metsämyyrä, rastaat, karhu ja mäyrä. Syötävää on tuoreissa kangasmetsissä enemmän kuin kuivissa, ja sen myötä eläinlajisto on runsaampi ja monipuolisempi kuin kuivien.
Pohjakerroksesta jäkälät puuttuvat lähes kokonaan. Kerrossammal ja seinäsammal peittävät metsänpohjaa paksuna mattona. Myös sulkasammal ja kynsisammalet voivat olla runsaita. Kosteissa painanteissa voi olla karhunsammalta.
Tuoreiden kangasmetsien eläimistö koostuu osin samoista havumetsien lajeista kuin kuivien kankaiden. Kuusen käpyjen siemeniä syövät orava ja käpylinnut. Laulurastaan, punarinnan, peipon ja hippiäisen laulut ovat tyypillistä tuoreen kankaan keväistä äänimaisemaa. Mustikan versot ja marjat ovat monen eläimen mieluista ravintoa. Niitä syövät esimerkiksi metsämyyrä, rastaat, karhu ja mäyrä. Syötävää on tuoreissa kangasmetsissä enemmän kuin kuivissa, ja sen myötä eläinlajisto on runsaampi ja monipuolisempi kuin kuivien.
Lehto
:rightLehdot ovat metsistämme kaikkein rehevimpiä. Sen maalajina on kivennäismaan ja eloperäisen aineksen sekoituksena muodostuva multa. Koska lehdot kasvavat kaikkein tuottoisimmilla metsämailla, niistä suuri osa on raivattu peltomaaksi. Lehtoja on Suomessa vähän jäljellä, ja monet lehtojen lajeista ovat uhanalaisia.
Lehdon puukerroksessa vallitsevat lehtipuut, kuten koivut ja haapa. Eteläisessä Suomessa voi olla myös jaloja lehtipuita, kuten vaahtera, jalava ja tammi. Pohjois-Suomen lehdoissa kuusi voi olla vallitseva puulaji. Pensaskerros on lehdossa runsaampi ja monilajisempi kuin muissa metsätyypeissä. Kenttäkerroksessa on runsaasti isokokoisia ja leveälehtisiä ruohoja ja heiniä. Valkovuokko, karhunputki, mesiangervo ja nokkonen ovat tavallisia lehtojen lajeja. Joukossa on myös monia saniaisia, kuten hiirenporras ja metsäalvejuuri. Monet lehtojen ruohoista kukkivat varhain keväällä ennen kuin puuston lehdet ovat kasvaneet.
Lehdon eläimistö on monipuolinen. Koska kasvilajeja on runsaasti, voi olla myös monia niiden hyödyntämiseen erikoistuneita eläimiä. Samoin kolopuuksi sopivat pehmeät lehtipuut lisäävät lehdon lajirikkautta. Lehtojen linnustoon kuuluvat esimerkiksi satakieli, lehtokerttu, mustarastas ja lehtopöllö. Kolopuita hyödyntävät mm. liito-orava ja lepakot.
Lehdon puukerroksessa vallitsevat lehtipuut, kuten koivut ja haapa. Eteläisessä Suomessa voi olla myös jaloja lehtipuita, kuten vaahtera, jalava ja tammi. Pohjois-Suomen lehdoissa kuusi voi olla vallitseva puulaji. Pensaskerros on lehdossa runsaampi ja monilajisempi kuin muissa metsätyypeissä. Kenttäkerroksessa on runsaasti isokokoisia ja leveälehtisiä ruohoja ja heiniä. Valkovuokko, karhunputki, mesiangervo ja nokkonen ovat tavallisia lehtojen lajeja. Joukossa on myös monia saniaisia, kuten hiirenporras ja metsäalvejuuri. Monet lehtojen ruohoista kukkivat varhain keväällä ennen kuin puuston lehdet ovat kasvaneet.
Lehdon eläimistö on monipuolinen. Koska kasvilajeja on runsaasti, voi olla myös monia niiden hyödyntämiseen erikoistuneita eläimiä. Samoin kolopuuksi sopivat pehmeät lehtipuut lisäävät lehdon lajirikkautta. Lehtojen linnustoon kuuluvat esimerkiksi satakieli, lehtokerttu, mustarastas ja lehtopöllö. Kolopuita hyödyntävät mm. liito-orava ja lepakot.