Falangissa oli normaalisti 8 riviä hopliitteja. Tiheys oli noin mies neliömetrillä. Hopliitit pystyivät juuri ja juuri vapaasti käyttämään aseitaan. Tärkeää oli pysyä rivissä kohdallaan ja peitsi tanassa etsiä vihollisen suojavarusteista avointa kohtaa. Vain kaksi ensimmäistä riviä saattoi ottaa osaa taisteluun, taemmat rivit täyttivät eturivistä kaatuneiden paikat ja antoivat hyökkäykselle painoa.

Falangia tukivat köyhemmät kevytaseiset. Jousimiehiä ja linkoojia oli huomattavasti vähemmän kuin Lähi-idän kansoilla. Kevytaseiset pommittivat vihollista taistelun alkaessa kivillä ja nuolilla. Edetessään yhtenäinen falangi murskasi järjestäytymättömän vihollisosaston jyrän lailla; liike ja syvä ryhmitys toivat sille hirmuisen iskuvoiman.

Falangi pystyi liikkumaan vain eteenpäin. Taistelun alettua falangia ei voinut enää johtaa, vaan se liikkui omalla painollaan. Pysähtynyt falangi oli heikoilla, sen iskuvoima oli mennyttä. Falangilla oli vaikea saarrostaa vihollista ja se oli myös arka sivustoihin kohdistuville ratsuväen hyökkäyksille. Falangi pystyi toimimaan vain avoimella kentällä, yleensä viljapelloilla ja sadonkorjuuaikaan.