Ateenassa suhtauduttiin erittäin epäluuloisesti siihen mahdollisuuteen, että yksittäinen neuvoston jäsen tai virkamies saattoi käyttää asemaansa oman henkilökohtaisen edun ajamiseen tai jollakin yksilöllä katsottiin yksinkertaisesti olevan liikaa valtaa. Molempia pidettiin rikoksena. Näitä henkilöitä varten oli ostrakismoksena tunnettu järjestelmä. Jos jonkun katsottiin syyllistyneen kyseiseen rikokseen, kansankokous saattoi äänestämällä erottaa hänet, karkottaa maanpakoon 10 vuodeksi tai jopa tuomita kuolemaan. Äänestettäessä kuka tahansa kansankokouksen jäsen saattoi kirjoittaa haluamansa nimen ja tuomion ruukunsirpaleisiin. Riittävästi ääniä saaneelle langetettiin tuomio.

Ateenalaiset omaksuivat ajatuksen, jonka mukaan jokaisella miehellä, rikkaalla tai köyhällä, oli yhtä suuri osallistumisoikeus päätettäessä kaupunkivaltiota koskevista asioista. He katsoivat, että laki oli sama kaikille. Kuten edellä todettiin, Ateenan demokratia hävisi 300-luvulla eaa. Tämän jälkeen palattiin takaisin harvainvaltaan. Yhteiskunnallinen valta oli harvojen käsissä myös seuraavina vuosisatoina, perustui se sitten syntyperään, omaisuuteen tai yksittäisten henkilöiden väkivaltaiseen vallankäyttöön.

Vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla Euroopassa haluttiin muutos harvainvaltaan. Aikalaiset kohdistivat katseensa antiikin Ateenaan ja sen demokratiaan. 1700-luvun lopun ajattelijoita kiinnosti näkemys, jonka mukaan ihmiset olivat yhdenvertaisia lain edessä ja heillä oli samanlaiset mahdollisuudet osallistua yhteisistä asioista päättämiseen.

Ateenan ja nykydemokratian yhteneväisyyksiä

• Laki on kaikille sama sosiaalisesta
  asemasta riippumatta.
• Työnjako kansankokouksen ja
  500 neuvoston välillä muistuttaa länsimaista mallia.
• Kansankokouksella ylin päätäntävalta
• Julkisessa virassa olevalla rajatut
  toimikaudet, kuten nykyisin presidentillä.
• Aseman väärinkäytöstä rangaistaan.