Sunnuntai 8.3.2020.

Sunnuntai-aamu kello 6.30 koulun pihalla, aivan liian aikainen aika olla hereillä, varsinkin koulussa. Laitoimme tavaramme bussiin, huristimme kohti Helsinki-Vantaata ja näin sai alkuunsa yksi kauneimmista seikkailuista historiassa. Ensin lensimme Helsingistä Bukarestin, josta emme meinanneet aluksi saada lentolippuja jatkolentoa varten, mutta lopulta saimme nekin. Tosin paperilappuina joissa luki vain paikkanumerot. Toisen lennon jälkeen Larnakassa, juuri kun istumalihakset olivat ehtineet huutaa Hallelujah, alkoi uusi ajomatka kohti Pafosta, saaren aivan toiseen reunaan. Osaa ajomatkasta sävytti laulaminen, loppuosaa taas kiusallinen hiljaisuus. Kun pääsimme perille pafoslaiselle koululle, saimme tavata seuraavan viikon tulevat host-perheet.

Maanantai 9.3.2020. 

Maanantaina koululla meitä odotti perinteinen kyproslainen aamiainen jonka oli valmistanut koulun opettajat. Ruokaa oli paljon, makuja monia suolaisesta makeaan. Tarjolla oli myös paikallisia appelsiineja, jotka olivat niin tuoreita kuin olla voi. Sen jälkeen matkamme jatkui koulun saliin/auditorioon jossa näimme esittelyvideot kaikista muista maista. Näimme myös kyproslaista tanssia ja musiikkia sekä muita esityksiä kuten laulua. Tämän jälkeen menimme kierrokselle ympäri Pafosta. Kävimme Kuninkaiden haudoilla, House of Dionysus, House of Theseus ja Odeon of Paphos sisälsivät mosaiikki taideteoksia ja suuri odeon jossa esitettiin näyttelyitä ja muita esityksiä. Odeon on rakennettu niin, että kaikki kuulevat esityksen täydellisesti. Opimme myös karaatin alkuperästä sekä paljon mytologiasta. Näimme myös paljon liskoja ja hienoja maisemia.

Tiistai 10.3.2020.

Aamulla klo 7.30 astuimme tukahduttavan kuumaan bussiin ja lähdimme kohti Nikosiaa. Matkan varrella pysähdyimme Petra Toi Romioun lähellä, Afroditen rannalla. Ja pian sai matkamme taas jatkua. Tai no, kunnes pysähdyttiin taas. Tästä pysähdyksissä ei ole mitään erityistä kerrottavaa, kuin huoltoasemalla ollut erikoinen vessa ja sen ovi, ovi vain väistyi seinän sisään. Ei muuta. Matkalla mukana ollut opas selitti niin monta eri asiaa, että monikaan ei painunut mieliin, paitsi tietenkin maan vähäiset joet ja Turkin valloitus Kyproksen yläosassa. Kun pääsimme Nikosiaan, tuohon saaren molempien puolien pääkaupunkiin, kiersimme parissa museossa oppaan johdolla. Pohjoispuolelle mentäessä, yhdessä museossa (siellä oli paljon kristillisiä maalauksia) ei saanut kuvata ollenkaan. Ei, opas ei hyljännyt meitä. Saimme jonkin verran vapaa-aikaa kierrellä vanhassa kaupungissa, jossa myös söimme ja kävimme kaupoissa. Tai osa kävi, toiset istuivat penkeillä. Noin klo 15 aikoihin lähdimme takaisin Pafokselle ja vietimme loppuillan host-perheiden kanssa, jokainen omalla tavallaan. 

Minä (Iida) ja hostini odotimme, että hänen äitinsä tulee hakemaan meidät autolla ja menimme käymään kotona pikaisesti,sen jälkeen menimme The Kings Avenue kauppakeskukseen ja kävimme syömässä Burger Kingissä. Tämän jälkeen hostin äiti haki meidät ja menimme kotiin ja aloimme katsoa elokuvaa ja teimme popcorneja, kunnes ei jaksettu enään katsoa elokuvaa. Veimme hostin koiran ulos illalla. 

Lisähuomautuksena mikäli koskaan tulet astumaan bussista ulos, kumarru ettet muutu pian ihmisyksisarviseksi eli lyö päätäsi täysillä oven karmeen (ei päde jos olet lyhyt).

Keskiviikko 11.3.2020.

Koulu alkoi normaalisti klo 7.30, erittäin aikaisin. Kahdella ensimmäisellä tunnilla oli mahdollisuus osallistua host-oppilaiden tunneille, toinen mahdollisuus oli vain istuskella koululla tekemättä mitään, mitä suurin osa meistä tekikin. Koululta lähdimme tapaamaan Pafoksen piispaa. Ennen piispan tapaamista kävimme ortodoksisessa kirkossa. (Ollessamme tapaamassa piispaa, onnistui eräs häikäistymään auringosta ja kävelemään päin ovea.) Piispan tapaamisen jälkeen menimme Pafoksen taidemuseoon, jossa oli osittain mielenkiintoisia maalauksia. Taidemuseosta lähdimme ‘Laiki Gitonia’ shoppailualueelle (joku taisi unohtaa tuoda rahaa (ei ainakaan Iida)) siellä oli aikaa kierrellä noin tunti ja sen jälkeen takaisin koululle. Itseasiassa, kun odotimme koululle lähtöä minä (Fanny) ja Iida päätimme istua pienen ravintolan penkeille ulos, koska siellä istui muitakin meitä Erasmus+ -projektilaisia. Iida sanoikin, että ehkä meidän ei kannattaisi istua siihen. Itse siihen kuitenkin istuin ja Iida perässä. Hetken päästä sisältä tuli tarjoilija seisomaan meidän viereen ja häntä siinä vähän ihmeteltiin ja myös naurettiin. Lopulta päätimme lähteä pöydästä pois ja tarjoilija jäi vielä meitä pitkästi katsomaan. Olimme koululla jo vähän ennen koulun loppumista, joten odotimme host-oppilaita pelaten (Katrin) yksisarviskorttipeliä ja loppupäivä oli vapaa-aikaa. 

Koulun jälkeen minä (edelleen Fanny) ja hostini kävelimme koululta Pafoksen keskustaan ja söimme Omikron Brunch nimisessä ruokapaikassa erittäin hyvää ruokaa. Tämän jälkeen menimme hostini kotiin. Myöhemmin illalla menimme yhteen Pafoksen kauppakeskukseen ja söimme siellä myös Cinnabon ruokapaikassa pieniä pullan tapaisia leivonnaisia. 

Torstai 12.3.2020. 

Aamulla kun tulimme kouluun jäimme istuskelemaan koulun käytävälle, sillä maanantaina olimme tulleet siihen tulokseen host -oppilaiden kanssa, että eihän tässä ilman kielitaitoa voi ymmärtää mitään tunnista ja aika kävi meille siellä pidemmäksi mitä itse oppilailla. Noin kahdeksalta (tai jotain sinne päin), meillä oli valtioiden ja koulujen esittelyt muille Erasmus+ -projektilaisille. Tämän jälkeen kuuntelimme luentoa nettiturvallisuudesta. Jossain vaiheessa ennen luentoa meillä oli taiteellisia taitoja kehittävää piirtämistä (suurimmaksi osaksi väritettiin lippuja) ja perinteiden, sekä outojen kansallisten urheilulajien esittelyä. Meillä toki piti vielä olla oppilaiden ja opettajien keskeinen ruokailu yömyöhään, mutta paikallinen opetusvirasto oli kieltänyt kyseisen tapaamisen. Loppupäivä (ja osa yöstä ennen lähtöä) sujui isäntäperheessä katsoen elokuvia, pelaten korttia ja torkahdellen aina silloin tällöin, ainakin omalta osalta.

Perjantai 13.3.2020. 

Kahdelta aamuyöllä oli aika hyvästellä lämpimät säät, ihanat isäntäperheet, sekä mausteiset ruoat, ja matkata Pafokselta kohti Larnakaa. Hiljaisessa taksissa istuminen onnistui jonkin aikaa, kunnes alkoivat silloin tällöin korviin kaikuvat pienoiset kuorsauspätkät. Suomalaiseen tapaan olimme lentokentällä ajoissa, emmekä olleet myöhästyneet lentokoneesta (en tiedä yhtään mitä teette tälläkin tiedolla). Ja kun vihdoin ja viimein olimme lentokoneessa, meni siellä muiden osalta hyvin, mutta jollain oli fiilis aloittaa rumpuorkesteri ajanvietoksi (lähteiden mukaan kyseessä oli Iida, mutta vielä ei olla aivan varmoja asiasta). Ateenaan saapumisesta en muista juuri mitään, enkä myöskään Suomeen tulosta, paitsi lentokenttien juomien kalliit hinnat. Pikkubussissa matkustaminen sujui niin rauhallisesti, mitä pahimmassakin tilanteessa voisi toivoa. Tämä eeppinen seikkailu koronaviruksen aikaan päättyi, melkein jopa surullisen suomalaiseen kevätpäivään Eurajoen yhteiskoulun pihalla, kun minibussi ajoi pihaan.

Iida Kuusela, Fanny Elonen, Lottapeppiina Lehti ja Katri Sundqvist.