Esihistoriallisella ajalla tarkoitetaan aikakausia ennen kirjoitusjärjestelmien kehittymistä eli niistä ei ole kirjallista tietoa. Tietomme tästä ihmiskunnan satojatuhansia vuosia kestäneestä vaiheesta perustuvat etupäässä arkeologiaan ja taidehistoriaan.

Esihistoria jaetaan:

1. kivikauteen

• paleoliittinen kausi (40 000/30 000-10 000 eaa.)
• mesoliittinen kausi (10 000-4 000 eaa.)
• neoliittinen kausi (4 000-1 200 eaa.)

2. pronssikauteen

3. rautakauteen

Paleoliittinen kausi on esihistorian vanhinta aikaa. Se on osa kivikautta, jolloin ihmiset eivät vielä tunteneet metallia. Sen sijaan he tekivät työkaluja kivestä ja muista materiaaleista. Taiteen kannalta merkittävin ajanjakso on myöhäispaleoliittinen kausi. n. 30 000 - 8 000 eaa., jolloin nykyihminen syrjäytti neandertalin ihmisen ja aloitti nopean kulttuurikehityksen. Keskeisimmät paleoliittisen kauden taide-esineiden löydöistä on tehty Keski-Euroopasta, Välimeren alueelta ja Pohjois-Afrikasta. Ajanjaksolta ovat peräisin Euroopan taiteen historian vanhimmat säilyneet kuvat ja veistokset. 


Myöhäispaleoliittisen kulttuurin ihmiset elivät mannerjäätikön reunoilla. Euroopan ilmasto muistutti silloin nykyistä Grönlantia tai Pohjois-Kanadaa. Ihmiset elivät silloin metsästäjä-keräilijöinä. Suuret villieläimet vaelsivat tasangoilla ja näitä muinaiset esi-isämme metsästivät (mm. mammutteja, peuroja, susia, hevosia, kettuja, jäniksiä ja riekkoja). Ihmiset liikkuivat vuodenaikojen ja ravinnon mukaan etsien paikkoja, joissa oli nisäkkäitä ja lintuja metsästettävänä sekä marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja sieniä kerättävänä. Kaloja ja mereneläviä pyydettiin puroista ja rannikoilta. Ruoka paistettiin tai keitettiin saviastioissa avotulella.

Asumuksina palvelivat erilaisista ympäröivän luonnon materiaaleista kootut tilapäiset rakenteet. Asumuksia rakennettiin savesta, kivestä ja mammutinluista. Esimerkiksi Ukrainasta on löytynyt jäännöksiä telttamaisesta asumuksesta, jota kannattivat mammutin luut (n. 18 000-15 000 eaa.) Asumuksissa oli ainakin yksi tulisija.

Skandinaviassa oli tähän aikaan jääkausi eikä Suomessa ollut asutusta.


Jäljennös mammutin luista tehdystä majasta.

VEISTOKSET

Esihistoriallisen taiteen tuntemus perustuu siihen aineistoon, joka on sattunut säilymään ja löytymään. Ei voida tietää, miten tyypillisiä tai poikkeuksellisia nämä teokset ovat. Paleoliittiselta aikakaudelta on löydetty maalauksia, kaiverruksia ja veistoksia. Ihminen työsti kiveä, puuta, luuta, nahkaa ja savea. Ensimmäiset tunnetut ihmisen tekemät kuvat tai "taideteokset" ovat luusta ja kivestä valmistetut pienikokoiset ihmistä esittävät veistokset. Niitä on löydetty laajalta alueelta Euroopasta, Lähi-idästä, Venäjän alueilta jne. Suurin osa niistä esittää naista ja niitä kutsutaan Venus-patsaiksi.



Veistetyistä naishahmoista kuuluisin on Itävallasta löydetty, kalkkikivestä tehty pienoisveistos, joka nimettiin löytöpaikkansa mukaan Willendorfin Venukseksi (n. 30 000 – 25 000 eaa.). Paksu kivinen nainen, jolla on runsaat rinnat ja sukupuoli muutenkin selvästi näkyvissä, on erään teorian mukaan hedelmällisyysamuletti. Yhteensä eri puolilta Eurooppaa on löydetty noin 200 naisfiguuria. Willendorfin Venus on saattanut olla johonkin rituaaliin liittyvä kädessä pidettävä maaginen esine.

Koska saman ajan miehiä esittäviä teoksia on lukumääräisesti vähemmän, tutkijat otaksuvat, että kivikauden naisilla on ollut yhteisössään merkittävä asema.


<sup>Willendorfin Venus, Itävalta, n. 30 000 - 25 000 eaa. Kalkkikiveä. Korkeus 11,5 cm. (Naturhistorisches Museum, Wien)

Hohle Felsin Venus, Saksa, 40 000 - 35 000 eaa. Mammutinluu (Blaubeuren Prehistorory Museum, Saksa)</sup>

Ei voida sanoa, että nämä varhaiset veistokset olisivat ensimmäiset ihmisen tekemät kuvat, vaikka ne ovatkin varhaisimmat tällä hetkellä tuntemamme taideteokset. Todennäköisesti kuvia ja veistoksia valmistettiin aluksi helpommin työstettävistä materiaaleista, kuten puusta ja kaarnasta. 

Leijonamies on maailman vanhin tunnettu patsas. Mahdollisesti shamaania esittävä norsunluusta tehty esine löydettiin eteläsaksalaisesta luolasta vuonna 1939.

<sup>Leijonamies, Saksa, 35 000-41 000 eaa. Norsunluu. Korkeus 31,1 cm. (Arkeologinen kokoelma Ulmin museo, Saksa).


Biisoni nuolemassa hyönteisen puremaa. Noin 15 000 vuotta vanha ja kymmenen senttiä pitkä poron luusta ja sarvista tehty veistos löytyi La Madeleinen luolasta Ranskasta.</sup>

Luolataide

Kivikaudelta ovat peräisin myös kuuluisat luolamaalaukset. Luolamaalaukset ovat ihmisen suoraan luolien kivipintoihin maalaamia hahmoja tai kuvioita. Ne voivat kuvata jotakin konkreettista asiaa tai ilmiötä, usein eläintä, tai olla täysin abstrakteja muotoja. Varhaisimmat tunnetut luolamaalaukset ovat löytyneet Ranskasta ja Espanjasta. Nykyään niiden oletetaan olevan peräisin n. 35 000-15 000 eaa. Oletetaan myös, ettei niitä kaikkia maalattu samanaikaisesti, vaan että luolat ehkä palvelivat kulttikeskuksina, joiden seinämiin maalattiin eläinhahmoja pitkien aikojen kuluessa.

Varhaisimmat ihmisen "kädenjäljet" luolien seinämissä ovat kirjaimellisesti käden jälkiä: tekijät ovat painaneet kämmenensä seinämään ja puhaltaneet suustaan väripigmenttiä sen päälle, jolloin siitä jäi seinämään negatiivikuva.

^{Väriainetta kämmen päälle puhaltamalla aikaansaatu käsisiluetti. (Chauvet'n luola, Ranska)}

Luolien seinämiin on kuitenkin etupäässä kuvattu erilaisia eläimiä, kuten biisoneita, poroja, vuorikauriita ja hevosia. Osa kuvatuista eläimistä kuului riistaeläimiin, muttei suinkaan kaikki. Useissa kuvissa on myös petoeläimiä.

Eräs kuuluisimmista teoksista on Haavoittunut biisoni (15 000-10 000 eaa.), joka on löytynyt Altamiran luolasta Espanjasta. Maalaus on hyvin elävä ja koskettava, kuolemaa tekevä eläin on lyyhistynyt maahan, eikä kykene enää nousemaan. Lähes yhtä vaikuttava maalaus löytyi Ranskasta Lascauxin luolasta. Siinä biisonit, kauriit ja hevoset kirmailevat villinä laumana pitkin luolan seiniä. Luolamaalauksissa suosittuja aiheita olivat biisonit, mammutit ja hevoset sekä geometriset kuviot, kämmenten kuvat ja pelkistetyt ihmishahmot.



<sup>Biisoni 14 000 - 10 000 eaa. Pigmentti kalkkikivelle, pituus 1,95 m. (Altamiran luola, Espanja)


Hyeena ja pantteri, n. 25 000 - 17 000 eaa. Pigmentti kalkkikivelle. (Chauvet'n luola, Ardechen laakso, Ranska)

Hevosia, sarvikuonoja ja alkuhärkiä, n. 25 000 - 17 000 eaa. Pigmentti kalkkikivelle. (Chauvet'n luola, Ardechen laakso, Ranska)

Leijonia, n. 25 000 - 17 000 eaa. Pigmentti kalkkikivelle. (Chauvet'n luola, Ardechen laakso, Ranska.)

Lascauxin Hevonen, 17 000 - 15 000 eaa. (Lascauxin Luola, Ranska)



Härkä, 16 000 - 14 000 eaa. Pigmentti kalkkikivelle. (Lascauxin Luola, Ranska)</sup>

Usein hahmot ovat päällekäisiä. Erään olettamuksen mukaan eläinhahmot (ainakin joissakin tapauksissa) olisi maalattu siten, että ne myötäilevät luolaseinämän pinnanmuotoja, mikä selittää sen että monet maalaukset ovat ikään kuin kolmiulotteisia.  Jotkut kuvista ovat jopa viisimetrisiä. Luolien ei uskota olleen asumuksia, vaan jonkinlaisien rituaalien suorituspaikkoja. Ne ovat vaikeapääsyisiä; sisään on usein mentävä vatsallaan raahautuen. Luolastot sijaitsevat luonnon muovaamissa kammioissa, jotka voivat olla jopa puolen kilometrin pituisia.

Kivikaudella ihmiset joutuivat turvautumaan taiteen tekemisessä luonnosta löytyviin materiaaleihin. Luolataiteilijat saivat värinsä maaperästä, kivestä ja kasveista. Rautapitoisesta maalajista okrasta voitiin valmistaa punaisia, ruskeita ja kellertäviä värejä. Mustaa ja tummanruskeaa taas saatiin esimerkiksi puuhiilestä. Maaleissa saatettiin tutkijoiden mukaan käyttää myös kasvinesteitä, eläinten rasvaa, virtsaa ja verta joko pigmenttinä tai sideaineena. 

Arkeologit ovat löytäneet Etelä-Espanjassa sijaitsevasta Cueva de los Avionesin luolasta 115 000 vuotta vanhoja "maalipurkkeina" käytettyjä simpukoita, joissa on jälkiä punaisista ja keltaisista väreistä. Mortteleissa jauhettua väriainetta säilytettiin myös ontoissa luissa tai korsissa, joista se puhallettiin kostealle seinälle. Siveltimet tehtiin eläinten karvoista, höyhenistä ja kepeistä.

^{Pensseli ja puhallusputki.}

Maalauksiin hahmoteltiin ensin figuurien ääriviivat, jonka jälkeen kuvat täytettiin puhaltamalla värijauhetta luuputken läpi. Maalia levitettiin kallioon myös sormilla tai oksista tai eläinten karvoista tehdyillä siveltimillä. Altamirasta Espanjasta on löydetty punaokrajäämiä sisältänyt linnunluu, jota käytettiin todennäköisesti käden kuvien ruiskumaalaukseen. 

Kuvakentillä tai aiheilla ei ollut niitä rajaavia kehyksiä eivätkä kokoerot luoneet etäisyys- tai tilavaikutelmia. Luolien kuvamaailmaa ei tehty kerralla valmiiksi vaan maalaukset valmistuivat useiden satojen tai tuhansien vuosien aikana.

Muinaiset taiteilijat valaisivat pimeitä luolia tulella, ja joistakin luolista onkin löydetty kaivauksissa soihtujen tuhkaa. Toisaalta taiteilijat käyttivät valonlähteenä alkeellisia "öljylamppuja" eli rasvalla täytettyjä pieniä vateja. Yltääkseen luolien seinämien yläosiin luolamaalarit käyttivät esimerkiksi Lascaux'n luoltastossa luultavasti varta vasten rakennettuja puisia telineitä, jotka purettiin maalauksen valmistuttua. 

Luolamaalausten on tulkittu liittyvän muun muassa metsästysmagiaan tai uskontoon. Metsästysmagiateorian kannattajien mukaan kivikauden ihmiset maalasivat eläimiä siinä toivossa, että kuva antaisi heille valtaa niihin. Tämä päti sekä saaliseläimiin että ihmisille vaarallisiin eläimiin. Uskotaan, että luolataiteilijat maalasivat eläinten kuvia varmistaakseen itselleen hyvän saaliin. Näin sen ajan ihminen kuvitteli tuovansa eläimen tähtäysetäisyydelle ja tappamalla eläimen maalauksessaan, he kuvittelivat riistävänsä eläimeltä elämänhalun. 

Jotkut tutkijat puolestaan pitävät luolamaalauksia jääkauden mytologian ja historian kuvallisena esityksenä. Monista luolista löytyneitä kädenjälkiä on arveltu osaksi uskonnollista siirtymisriittiä, joka olisi nykyajan konfirmaation tavoin symboloinut nuoren astumista aikuisuuteen.