Mesopotamian alueen taiteella tarkoitetaan Kaksoisvirranmaan alueella n. 5 000-luvulta eaa. 300-luvulle eaa. harjoitettua taidetta. Se sijoittuu suurinpiirtein nykyisen Irakin alueelle Etu-Aasiaan, Eufrat- ja Tigrisjokien väliin. Alueella ei ollut luonnonrajoja ja siksi tämä Lähi-itään kuuluva alue joutui usein ulkopuolisten valloitusten kohteeksi, mikä vaikutti ratkaisevasti sen kulttuurin kehitykseen. Aluetta asutti ajanjakson aikana lukuisat sotaisat yhteisöt.

• Sumer n. 4 000-2 500 eaa.
• Akkadilaisvaltakunta n. 2 500-2 200 eaa.
• Babylonia n. 1 800-1 600 eaa.
• Assyria n. 1 300-600 eaa.
• Persialaisvalta n. 550-460 eaa.

Mesopotamian vakaa ilmasto, rikas maaperä ja virtaava vesi tekivät siitä suotuisan paikan korkeakulttuurin syntymiselle. Siellä asuneet kansat harjoittivat maataloutta, kehittivät kirjoitusjärjestelmän, keksivät pyörän sekä lait ja loivat perustan tähtitieteelle ja matematiikalle. Heidän tekemät keksinnöt mullistivat maailmaa ja ovat käytössä yhä tänä päivänä.

Ensimmäiset ihmiset asettuivat Mesopotamian alueelle jo paleoliittisen aikakauden aikana. Vuoteen 14 000 eaa. mennessä ihmiset asuivat pienissä siirtokunnissa. Hiljalleen asutukset muuttuivat suuriksi maanviljelijäyhteisöiksi maatalouden kehityksen ja eläinten kesyttämisen myötä. Maanviljelyä edisti etenkin kastelutekniikat, joissa hyödynnettiin jokien läheisyyttä.

Vanhin alueella tunnettu korkeakulttuuri tunnetaan Sumerin kulttuurin nimellä. Se kehittyi 4 000 eaa. Sumerilaiset rakensivat kaupunkivaltioita suurten jokien suistoalueille. Sumerit kehittivät ensimmäisen kirjoitusjärjestelmän, nuolenpääkirjoituksen. Tämä kirjoitusjärjestelmä sai nimensä sen kiilamaisista merkeistä, joita kirjoitettiin saveen painamalla teräväkärkisellä työkalulla. Nuolenpääkirjoitusta käytettiin aluksi hallinnollisten ja taloudellisten tietojen kirjaamiseen, mutta myöhemmin sitä käytettiin myös kirjallisten teosten, kuten eeposten ja lakikokoelmien kirjoittamiseen. Nuolenpääkirjoituksella kirjoitettiin myös maailman vanhin eepos, Gilgamesh.


^{Nuolenpääkirjoitusta savitaulussa noin vuodelta 2360 eaa.}

Sumerien kulttuuri oli hyvin uskonnollinen. He uskoivat moniin jumaliin. Uskonto oli keskeinen osa sumerilaista elämää, ja papisto oli vaikutusvaltainen yhteiskuntaluokka. Hallinnolliset tehtävät kuuluivat papeille, joilla oli yksinoikeus antaa määräyksiä kaupunkien asukkaille. Kutakin kaupunkia suojeli oma jumalansa, jonka palvelemiseen sen väestö oli omistautunut. Jumalille rakennettiin temppeleitä, joiden alta on löydetty haudattuna ns. rukoilijapatsaita. Patsaiden koko vaihtelee. koko viittaa patsasta esittävän henkilön tärkeyteen ja arvovaltaan. Nämä esittivät oikeita ihmisiä, koska ihmisten nimet on kaiverrettu patsaiden jalkaan. Kädet on kuvattu rinnan alla ristissä ja silmät katsovat suurina eteenpäin. Rukoilijat kuvattiin yleensä symmetrisissä asennoissa, eikä niiden yksilöllisiä piirteitä korostettu. Silmien tuijottava ilme saatiin aikaan upottamalla niihin värillisiä kiviä.


<sup>Rukoilijaveistoksia, kalkkikiveä upotetuin silmin, n. 2600 eaa. 


Taide oli pääasiassa uskonnollista, ja sen varhaisimpia säilyneitä esimerkkejä ovat Urukin temppelistä löydetyt yli 91,4 cm korkeat alabasterimaljakot. Tämä on varhaisin esimerkki rajatun kuvakentän mahdollisuuksien hyödyntämisestä.</sup>

Vaikka sumerilainen kulttuuri hiipui 2000-luvulla eaa., se jätti pysyvät jäljet alueen myöhempiin kulttuureihin. Myöhempien kulttuurien uskonnollinen perinne ja kuvataide kehittyivät sumerilaiselta pohjalta.

Kuvakerronta

Kuvakerronta näkyy hyvin reliefeissä, jotka olivat Mesopotamian taiteessa suosittuja. Kuvakenttä on rajattu selkeisiin päällekäisiin vyöhykkeisiin. Hahmot seisovat tai liikkuvat maata edustavalla viivalla. 

Kuvavyöhykkeissä esitetyt ihmishahmot ovat usein erikokoisia. Ne noudattavat ns. arvoperspektiiviä, jossa tärkeämmät, toisin sanoen Mesopotamian kaltaisessa ankaran hierarkkisessa yhteiskunnassa korkeammassa asemassa olevat ihmiset (hallitsijat, papit jne.) esitettiin muita kookkaampina.

Ihmiskehon kuvaus noudatti ainakin arvohenkilöiden kohdalla usein tiettyä kaavaa: jalat kuvattiin profiilissa ja ylävartalo kohtisuoraan katsojaa päin. Vähempiarvoiset henkilöt sen sijaan voitiin kuvata vähemmän käsitteellistetysti, vapaammissa asennoissa. Tämä kuvaustapa säilyi yleisenä Lähi-idässä, Egyptissä ja Välimeren alueilla aina Kreikan taiteen kukoistukseen saakka.


<sup>Assyrialainen reliefi, kuningas Assurbanipalin leijonan metsästys, 645-635 eaa. British Museum, Lontoo. 


Kuva: Naram-Sinin voiton muistomerkki 2 300-2 200 eaa. Steelessä voitokas hallitsija nousee kukkulalle. Hänet on kuvattu muita hahmoja kaksi kertaa kookkaampana.</sup>

Assyrialaisessa taiteessa suosituksi aiheeksi nousi myös tarueläintä esittänyt lamassu, joka kuvattiin viisijalkaisena ihmispäisenä härkänä.


<sup>Lamassu eli eläinten ja ihmisen piirteitä yhdistelevä monumentaalinen vartijahahmo, n. 720 eaa. 



Kuva: Hammurabin steele n. 1760 eaa. Kuvassa kuningas Hammurabi ottaa vastaan lakitekstiä vuorella istuvalta auringonjumalalta. Hammurabin laki on ihmiskunnan varhaisin säilynyt lakiteksti.</sup>

Akkadilaisten ajoista 2 000-luvulla eaa. Assyrian suuruuden aikoihin n. 1 300-600 eaa. Mesopotamian kulttuuria leimasi sotilasvallan korostuminen, mikä heijastui myös taiteisiin. Esimerkki tämän kauden taiteesta on 2 000-luvun alun pronssinen hallitsijan pää, joka kertoo kauden mestarillisesta metallinvalutekniikasta. Luonnollisen kokoisen veistoksen silmät olivat aikanaan jalokivin upotetut. Parran kiharat ja letitetyt hiukset on kuvattu yksityiskohtaisesti ja kasvonpiirteet heijastavat äärimmäistä voimaa ja auktoriteettia.



Akkadilaisen hallitsijan pronssipää, n. 2300–2200 eaa., Irakin kansallismuseom, Bagdad.

Rakennustaide

Erityisen huomattavaa Mesopotamian alueella oli rakennustaide. Arkkitehtuurin tunnusmerkki oli zikkuratit, jotka olivat massiivisia porrastettuja temppeleitä. Ne toimivat sekä uskonnollisina keskuksina että kaupunkien maamerkkeinä. Zikkurat muodostui useista terassimaisista, ylöspäin pienenevistä kerroksista ja sen huipulla oli kulttihuone. Temppeliin pääsivät papit ja kuninkaat. Näin päästiin lähemmäs jumalia. Savitiilitemppeleitä ei juurikaan ole säilynyt, mutta niitä on rekonstruoitu kuvien ja kirjallisten lähteiden pohjalta. Vaikuttavin säilynyt zikkurat on Urin porraspyramidi noin vuodelta 2100 eaa. Sen perustan muodostaa valtava suorakaiteen muotoinen rakennelma, jonka kulmat osoittavat pääilmansuuntiin.



Myöhemmässä vaiheessa rakennusten, kuten esim. temppeleiden koristelussa alettiin käyttää lasitettua savitiiltä, joiden tausta maalattiin tavallisesti sinisellä tai vihreällä. Kyseisiin tiiliin lisättiin myös kuvia, joiden keskeisinä aiheina olivat eläinhahmot. Rakennuksiin kuuluneessa veistoskoristelussa suosittuja aiheita eläinten lisäksi olivat hovielämä, metsästys, sota-aiheet ja erilaiset kultit. Palatsien maalaus- ja veistokoristelun lisäksi tiedetään, että niissä oli loistelias sisustus. Säilyneissä savitauluissa on mainintoja mm. norsunluisista jakkaroista, sängyistä ja valtaistuimista.


^{Kuva: Babylonin Istar-portin rekonstruktio n. 575 eaa., Staaliche Museum, Berliini.}

Mesopotamian alueella tehtiin useita taiteen kannalta merkittäviä keksintöjä. Esimerkiksi pronssinvalutekniikka kehitettiin n. 4 000 eaa. ja keramiikan valmistusta varten kehitetty dreijaustekniikka n. 3 400 eaa. Alueen käsityötaito oli korkealaatuista, keramiikka-astiat ohuita ja usein monivärisin maalauksin koristeltuja. 

Mesopotamian alueen taiteen pitkään jatkunut historia päättyi, kun Aleksanteri Suuri valloitti alueen ja liitti sen hellenistisen kulttuurin piiriin.