Seksuaalisuus eliökunnassa – Miksi seksi on niin iso juttu? 

 

Lisääntyminen on eliökunnan säilymisen ehto. Tästä syystä seksuaalisuus on voimakas vietti. Ihmisillä läpi vuoden kestävä seksuaalinen aktiivisuus on keskeinen parisidettä voimistava tekijä. Muilla nisäkkäillä on vuoden kuluessa tietyt lisääntymisajankohdat. 

Eri nisäkäslajien naarailla on erilainen kiimakierto. Eräillä lajeilla naaraat ovat kiimassa vain kerran vuodessa, osalla monta kertaa vuodessa. 

Lisääntymisen onnistuminen riippuu muun muassa elinoloista ja kumppanin valinnasta, joihin ihmisellä vaikuttavat biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset seikat. 

 

Sukupuolet 

Seksuaalisuuden biologia on itse asiassa 4,5 miljardia vuotta pitkä tarina. Eläinten sukupuolisuus kehittyi noin 600 miljoonaa vuotta sitten. Suvullisesti lisääntyvillä eläimillä on kaksi sukupuolta: naaras ja koiras. 

Yleensä sukupuolet voidaan erottaa toisistaan sukuelinten ja muodon, koon, värityksen tai käyttäytymisen perusteella. Sukupuoli määräytyy eräillä eläinlajeilla ympäristön vaikutuksesta. Esimerkiksi vesikirppujen munista kehittyy hyvissä olosuhteissa naaraita. Ravinnonpuutteen tai veden kylmenemisen vuoksi osasta munia kehittyy koiraita. 

Monilla matelijoilla (kilpikonnat, liskot, alligaattorit ja krokotiilit) sukupuoli määräytyy munien haudontalämpötilan perusteella. Lämpötilalla on näillä eläimillä sama tehtävä kuin sukupuolihormoneilla XY-järjestelmässä eli järjestelmässä, jossa sukupuolikromosomit määräävät sukupuolen. 

 

Testosteronin eli miessukupuolihormonin vaikutus ilmenee monien nisäkäslajien uroksissa.  
 
Osteri-simpukat ovat kaksineuvoisia, mutta niiden koiras- ja naaraspuoliset sukuelimet eivät kehity samanaikaisesti. Tavallisesti nuoret yksilöt ovat koiraita. Vanhemmiten ne muuttuvat naaraiksi. Monilla kotiloilla on samanlainen elämänkierto. 

Nisäkkäillä ja linnuilla sukupuoli määräytyy perinnöllisesti eli yksilön saamat kromosomit määräävät sukupuolen. 

  

Sukupuoli määräytyy hedelmöityksessä. Ihmisen tavallisissa soluissa on 46 kromosomia, joista kaksi on sukupuolikromosomeja. Miehellä ne ovat XY ja naisella XX. Naisen munasolussa on X-sukupuolikromosomi. Siittiöitä on kahdenlaisia. Joka toisessa siittiössä on X-sukupuolikromosomi ja joka toisessa Y-sukupuolikromosomi. Jos X-siittiö hedelmöittää munasolun, kehittyy tyttö. Jos Y-siittiö hedelmöittää, kehittyy poika. Tytön kromosomisto on siis 44+XX ja pojan 44+XY. 

 

 Seksuaalisuuden biologiset ja psyykkiset kehitysvaiheet 

Seksuaalisuus kehittyy melko hyvin tunnetussa järjestyksessä vaikkakin jokaisella hieman omassa aikataulussa. Kaikilla vaiheilla ja niiden "onnistuneella läpikäynnillä" on oma osuutensa aikuisen seksuaalisuuden kehittymisessä. Näiden kehitysvaiheiden lisäksi tietysti ihmisen seksuaalisuuden kehittymiseen vaikuttavat koko ajan hänen elinympäristöstään ja kulttuuristaan saamansa vaikutteet. 

  

 Seksuaalisuuden kehittyminen 

Sikiöaikana sukupuoliominaisuudet kehittyvät geenien ja hormonien ohjaamina. Tytöt ja pojat ovat aluksi hyvin samanlaisia. 

Heti syntymän jälkeen on tärkeä seksuaalisuuden kehityksen vaihe, jota säätelevät hormonit. Esimerkiksi rotan poikasen sukupuoli saadaan vaihtumaan, kun syntymän jälkeen annetaan vastakkaisen sukupuolen hormoneja. Seksuaalisuuden kehittyminen tapahtuu jokaisella ihmisellä yksilöllisen aikataulun mukaan. 

 

• Sukupuolitietoisuus kehittyy 4–6-vuotiaana. Saatat itse muistaa oivalluksen omasta lapsuudestasi. Tähän ikävaiheeseen kuuluvat lääkärileikit ja unelmat mennä äidin tai isän kanssa naimisiin. 

• Hiljaisvaiheessa alaluokilla 7–11-vuotiaana sukupuoliasiat eivät paljon kiinnosta, vaan uusien asioiden oppiminen kiinnostaa eniten. 

• Varhaismurrosiässä 12–14-vuotiaana herää kiinnostus seksuaalisuuteen. Se melkein täyttää ajatukset. Ulkoiset sukupuoliominaisuudet kehittyvät ja vartalo aikuistuu. Tässä vaiheessa monilla tytöillä alkavat kuukautiset ja pojilla 

lisääntyvät yölliset siemensyöksyt ja päivälläkin siitin jäykistyy yllättävissäkin tilanteissa. 

• Varsinaisena murrosikänä pidetään suurin piirtein yläkoulun vaihetta (ikävuodet 14–16). Silloin nuori kehittää omaa tyyliään, ystävien merkitys kasvaa ja seurustelukin saattaa kiinnostaa.  

• Itsenäistymisaikana pidetään ikävuosia murrosiän jälkeen. Vasta 25-vuotiaan katsotaan olevan psyykkisesti itsenäinen aikuinen.