Lisääntyminen eli jälkeläisten tuottaminen on jokaisen lajin biologisesti tärkein tehtävä. Eliöt lisääntyvät suvullisesti tai suvuttomasti. Lajille on kehittynyt erilaisia tapoja lisääntyä, koska ne pyrkivät varmistamaan poikasten syntymisen ja henkiin jäämisen. Kalat laskevat veteen kerralla valtavan määrän munia ja niistä syntyy paljon kalanpoikasia, koska suuri osa poikasista kuolee ennen kuin ne kasvavat täysikasvuisiksi. Karhu taas synnyttää kerralla vain pari poikasta, ja poikaset tarvitsevat emon huolenpitoa paljon kalanpoikasia enemmän.

 

Suvuton lisääntyminen on tehokasta

Suvuttomassa eli kasvullisessa lisääntymisessä eliö tekee itsestään kopioita eli klooneja, jolloin jälkeläinen saa samanlaiset perintötekijät kuin emolla. Suvuton lisääntyminen on vanhin ja yksinkertaisin tapa tuottaa jälkeläisiä. Se on tehokasta, koska siinä jälkeläisiä syntyy yleensä nopeasti ja molemmat sukupuolet voivat lisääntyä. Suvuttomasti lisääntyvät bakteerit, sienet, osa kasveista sekä rakenteeltaan yksinkertaisimmat eläimet, kuten osa sienieläimistä.

 

Eliöillä on monta tapaa lisääntyä suvuttomasti

 

Eri eliöryhmillä on erilaisia tapoja lisääntyä suvuttomasti. Esimerkiksi peruna kasvattaa kesän aikana maavarsia, joiden laajentumiin, mukuloihin, se varastoi tärkkelyspitoista ravintoa. Jokaisesta mukulasta voi kasvattaa uuden peruna, joka on perintötekijöiltään täysin samanlainen kuin emoperuna. Maavarsi on nimensä mukaisesti varren laajentuma maan alla. Jotkin kasvit, kuten mansikka, kasvattavat rönsyjä eli maata pitkin kasvavia varsia. Niihin kasvaa uudet lehdet ja kukat ja ne ovat perimältään samanlaisia kuin emokasvi.

Muun muassa sienet, homeet ja saniaiset lisääntyvät itiöiden avulla. Itiö on yksi sienen tai itiökasvin solu, joka leviää ilmavirojen mukana uuteen kasvupaikkaan. Jäkälät ja sammalet taas voivat lisääntyä tuottamiensa itiöiden lisäksi omista palasistaan.

Bakteerit ja yksisoluiset alkueliöt lisääntyvät jakautumalla. Niiden solu jakautuu kahtia ja tytärsolut kasvavat samanlaisiksi kuin emosolu. Hiivasienet lisääntyvät kuroutumalla eli kasvattamalla hiivasoluun ulokkeen, josta muodostuu uusi emonsa kanssa samanlainen hiivasolu. Monistuminen on suvuton lisääntymistapa, jossa emosolu tekee itsestään kopioita. Esimerkiksi meduusa lisääntyy monistumalla.

 

Suvullinen lisääntyminen tapahtuu sukusolujen avulla

Sekä kasvit että eläimet voivat lisääntyä suvullisesti. Suvullinen lisääntyminen tapahtuu sukusolujen avulla. Eläimillä sukusoluja ovat koiraiden siittiöt ja naaraiden munasolut. Kasveilla siittiöitä vastaavat siitepölyhiukkaset. Myös kasveilla naaraspuoleisia sukusoluja kutsutaan munasoluiksi.

Suvullisessa lisääntymisessä kahdelta eri yksilöltä peräisin olevat perintötekijät eli geenit yhdistyvät. Siksi jälkeläinen on syntyessään perimältään ainutlaatuinen. Identtiset kaksoset ovat tästä poikkeus. Ne ovat nimittäin suvullisen lisääntymisen seurausta, mutta perimältään identtiset eli samanlaiset. Koska kaikki jälkeläiset ovat erilaisia, suvullisesti lisääntyvien eliöiden on helpompi sopeutua ympäristön muutoksiin, kuten ilmaston lämpenemiseen.

 

Kasvien suvullisessa lisääntymisessä on vain kaksi vaihetta: pölytys ja hedelmöitys

 

Suvullisesti lisääntyville kasveille kehittyy kukka, jonka avulla kasvi pystyy tuottamaan siemeniä. Myös sukusolut syntyvät kukassa, siitepöly heteissä ja munasolu emissä. Jotta siemen alkaa kehittyä, tarvitaan kaksi vaihetta: pölytys ja hedelmöitys.

Pölytyksessä siitepöly kulkeutuu heteistä emiin tuulen tai hyönteisten mukana. Hedelmöityksessä siitepölyhiukkasen tuma yhtyy munasolun tuman kanssa ja samalla niiden sisältämät perintötekijät yhdistyvät. Hedelmöittyminen tapahtuu emissä. Valtaosa kasveista tarvitsee pölytykseen ja hedelmöittymiseen toisen kasvin.

Hedelmöittyneestä munasolusta alkaa kehittyä siemen, josta voi kasvaa uusi kasvi. Siemenessä on valmiina uuden kasvin juuren, verson ja ensimmäisten lehtien alut. Siementen ympärille voi kehittyä hedelmä, marja tai pelkkä lenninsiipi, joka auttaa siemeniä levittäytymään uudelle kasvupaikalle.

 

Eläimillä hedelmöitys voi tapahtua ulkoisesti tai sisäisesti

Eläimillä koiraan siittiö hedelmöittää naaraan munasolun. Hedelmöitys voi tapahtua joko ulkoisesti tai sisäisesti. Ulkoinen hedelmöitys on esimerkiksi kaloilla ja sammakoilla, jotka laskevat sukusolunsa veteen, jossa hedelmöitys tapahtuu. Molempien sukusoluja täytyy olla paljon, koska kaikki solut eivät hedelmöity. Sisäisessä hedelmöityksessä siittiö kohtaa munasolun naaraan sisällä parittelun seurauksena.

Esimerkiksi linnuilla ja matelijoilla hedelmöittyneestä munasolusta voi kehittyä muna ja siitä vähitellen uusi yksilö- Nisäkkäillä puolestaan muodostuu alkio, joka kasvaa naaraan sisällä.