Kerran, kauan ennen kuin ihmiset olivat suunnitelleet soittimia tuomaan musiikkia koteihinsa, eli vanha mies. Hän asui pienessä kylässä perheensä kanssa melko pienessä mökissä. Se ei kuitenkaan häntä haitannut, koska mies vietti mieluiten päivänsä ulkona. Hän rakasti kävellä metsien halki, alas joen varrelle ja niitylle, jotka ympäröivät kylää. Vanhan miehen lempipuuhaa oli kuunnella linnunlaulua. Hän kuunteli lintujen laulua aamulla lammen rannalla, kun linnut lensivät edestakaisin ja kävivät vuorotellen juomassa.

Sitten mies käveli mäkeä ylös metsään kuullakseen lisää linnunlaulua. Metsässä hän näki pienen linnun, joka lenteli ympäriinsä, kävi ruokkimassa poikasiaan ja lauleli samalla hämmästyttävän kauniisti.

Iltapäivällä mies makasi niityllä ruohikon keskellä ja katseli ylös taivaalle. Siellä hän näki lintujen leikkivän taivaalla. Hän päätti jäädä niitylle lepäämään ja katselemaan lintuja. Mies taittoi heinikosta yhden heinänkorren ja laittoi sen suuhunsa. Hän asetti hatun silmilleen ja päätti käydä päivälevolle. Samalla hän puhalsi heinänkorteen varovasti ja hämmästyksekseen huomasi, että puhaltamisesta lähti humiseva ääni. Linnut kuulivat miehen soiton ja hyppivät iloisesti hänen päänsä ympärillä laulaen mukana.

Vanha mies toivoi, että hän voisi tuoda tuon kauniin linnunlaulun kotiin, jossa hän voisi kuunnella sitä milloin tahansa. Kotiin palattuaan mies alkoi pohtia, voisiko hän käyttää jotain muuta kuin heinänkortta soittamiseen. Jotta soitto muistuttaisi linnunlaulua, äänen tulisi olla vakaampaa ja soljuvampaa. Materiaalin pitäisi olla jotain kestävää.

Eräänä päivänä istuessaan puutarhassaan, mies huomasi jalkojensa lähellä muutamia pieniä oksia, jotka syysmyrskyssä olivat pudonneet vanhasta päärynäpuusta. Oksat olivat jo alkaneet rapistua. Hän nosti yhden ja huomasi sen olevan kooltaan samanlainen kuin hänen puhaltamansa heinänkorsi. Oksan molemmat päät olivat lahonneet jättäen reikiä. Hän laittoi oksan huulilleen ja puhalsi siihen, kuten hän oli tehnyt heinänkorrelle. Hänen puhalluksensa loi oksaan uuden reiän kohtaan, jossa puu oli heikkoa. Hän puhalsi uudestaan, nyt tällä kolmannella reiällä, ja yllätykseksi hän kuuli ihanan äänen. Vanha mies hyppäsi ylös ja tanssi ympäriinsä puhaltaen puista oksaansa. Hän puhalsi niin paljon, että muodostui toinen reikä. Tällä oli eri äänensävy.

Idea alkoi muodostua vanhan miehen mielessä. Mitä jos hän ottaisi tukevan oksan suoraan päärynäpuusta ja kaivertaisi siihen reikiä? Hänellä olisi musiikkia käden ulottuvilla milloin tahansa! Sinä iltapäivänä hän etsi puusta täydellisen pienen oksan. Hän vietti seuraavan päivän leikkaamalla ja kaivertamalla oksansa sopivan kokoiseksi käsissään. Hän loi ylimmän reiän, johon tuli aukko puhaltamista varten ja sitten alemman reiän, josta ilma virtasi ulos. Hän muisti kaksi eri ääntä, jotka lahonnut oksa sai aikaan, ja hän muisti, että reikiä oli eri paikoissa oksassa. Mitä jos hän voisi tehdä eri äänensävyjä, jotka vastaisivat hänen lempilintujensa laulua?

Innoissaan mies meni metsään yrittämään. Ensimmäisenä hän näki mustarastaan. Hän kuunteli linnun laulua ja työsti oksaansa, kunnes hän sai juuri oikeanlaisen äänensävyn. Sitten hän löysi tikan kylän reunalta vanhasta puusta. Tikkaa kuunnellen, mies kaiversi oksaan toisen reiän. Sitten kyyhkysen ja muiden lintujen. Hän teki oksaan yhteensä seitsemän reikää. Jokaisella oli oma äänensä. Nyt hän pystyi soittamaan kaikki kauniit linnunlaulut ja tuomaan musiikin kotiinsa!

Mies rakasti soittaa tuota kaunista päärynäpuista soitinta. Hiljalleen tieto linnunlaulua muistuttavasta musiikista kiiri koko kylään ja ihmisiä virtasi vanhan miehen mökkiin kuuntelemaan hänen soittoaan. Kylästä tieto levisi läheisiin kyliin ja jopa kaupunkeihin asti. Kaikkialta virtasi ihmisiä kuuntelemaan kaunista soittoa. Pian mies ymmärsi, että ihmiset kaipasivat musiikkia elämäänsä ja niinpä hän alkoi valmistaa lisää soittimia päärynäpuunsa oksista. Koska soittimien kysyntä oli valtava, hän opetti lapsensakin valmistamaan niitä. Vuosien kuluessa soittimia alettiin kutsua huiluiksi ja vanhan miehen suvusta tuli kuuluisa huilujen rakentajasuku. Linnunlaulua muistuttava soitto levisi joka puolelle maailmaa.

Soi huiluni,
laula huiluni päärynäpuinen.
Minä lämmitän sinua käsilläni, 
jotta soittaisit iloksi muiden.
Soi huiluni,
laula huiluni päärynäpuinen.