Suomeen saapui 2500-2000 eKr. uusi väestö nimeltä vasarakirveskansa.
He saivat nimensä käyttämänsä veneenmuotoisen vasarakirveen takia.
Vasarakirveskansa toi kaikkialle Suomeen, myös Etelä -Pohjanmaalle uudet
elinkeinot, uudet elintavat ja uuden uskonnon.

Vasarakirveskautta on kutsuttu myös nuorakeraamiseksi ajaksi,
sillä keramiikka koristeltiin nuorapainantein.

 

Vasarakirveskansa paimensi karjaa ja rakensi pysyviä asutuksia.
Asumukset olivat majamaisia, paalurakenteisia ja oksista punottuja.
Katto oli tehty oljista. Vasarakirveskansa harjoitti myös alkeellista maanviljelystä.

Kuolleet haudattiin kukin omaan kuoppahautaan, miehet vasemmalle
ja naiset oikealle kyljelleen, pää kohti etelää.

Vasarakirveskansa eli rinnakkain aikaisemman metsästäjäkansan kanssa.
Vähitellen nämä kaksi kansaa kuitenkin sekoittuivat.