Kampakeraamisen ajan alussa, n. 3300 eKr. merenpinta oli nykyistä pintaa noin 53 metriä ylempänä
ja aikakauden lopussa merenpinta oli noin 40 metriä ylempänä kuin nykyään.
Suuri osa Etelä-Pohjanmaata alkoi olla jo kuivaa maata. Asutus seurasi rantaviivaa.

 

Kampakeraamisella ajanjaksolla ihmiset oppivat tekemään erilaisia saviastioita.
Ruuan valmistus ja säilytys helpottuivat saviastioiden myötä. Astioiden koristelussa käytettiin hammastettua,
lyhytpiikkistä "kampaleimasinta". Näitä puu-, luu- tai kivileimasimia on ollut eripituisia ja erilevyisiä.
Kuvioinnissa on käytetty myös muita painantavälineitä, kuten ruokoja, kierrenuoria, korsia ja
kalan sekä linnun nikamia. On myös vain viillelty terävillä välineillä suoria viivoja geometriseksi kuvioinniksi.
Kuviot muodostivat astioiden pintaan vaakasuoria rivejä.

 

Muut tarve-esineet tehtiin edelleen kivestä. Uutena työkaluna otettiin käyttöön nelikulmainen taltta,
jossa oli paksu kanta ja terävät sivut.

Kaikkia Etelä-Pohjanmaalla käytettyjä kiviesineitä ei tehty itse, vaan niitä saatiin vaihtotavarana kaupankäynnissä.
Ylellisyysesineitäkin tuotiin ulkomailta. Lapualta on löydetty meripihkakoruja, jotka ovat peräisin Itämeren
rannalta nykyisen Puolan alueelta.

 

Kampakeraamisen ajan ihmiset elivät metsästyksellä ja kalastuksella, mistä kertovat useat löydetyt
pyyntivälineiden jäännökset. Saaliikseen metsästäjät saivat karhuja, hirviä, poroja ja lintuja.
Tärkein kala oli lohi, joka oli myös haluttua vaihtotavaraa.